Polkujuoksukirja – yleisteos arvionnissa

Sain Polkujuoksukirjan heti tuoreelta lukuun ja kommentoitavaksi blogiin. Ihan konkreettisesti en kirjaa päässyt hipelöimään, vaan luin teoksen tietokoneelta. Kirja on julkaistu huhtikuun lopussa. Polkujuoksukirjan taustalla ovat maajoukkuetason suunnistaja Hannu Airila ja Vaarojen Maraton -polkujuoksukilpailua pitkään luotsannut Heikki Hamunen. Juuri vuonna 2006 ensimäistä kertaa järjestettyä Vaarojen Maratonia on pitkälti kiittäminen nykyisen polkujuoksu buumin rantauttamisesta Suomeen.

Polkujuoksukirja näyttää juuri siltä, mitä se on: monipuolinen perusteos polkujuoksusta siitä kiinnostuneille. Polkujuoksukirja on laatujaan ensimmäinen suomalainen alan teos. Suomalaisuus on tärkeää, aihe tuskin konkretisoituisi pelkästään amerikkalaisin tai Alpeilta lähtöisin olevin esimerkein.

Kirjan sisältö ja rakenne

Kirja on kaksijakoinen: ensimmäinen osa on jäsennetty polkujuoksuun liittyvien teemojen mukaan, toinen osa puolestaan kuvaa Suomen polkujuoksukohteita. Alkuosa kirjasta käy läpi perusasiat polkujuoksusta, harjoittelusta, varusteista, ravitsemuksesta, psyykkisestä kunnosta ja tiestä onnistuneeseen tapahtumaan. Jokainen aihepiiri on käsitelty perusasioiden kautta, käytännöllisesti ja pääosin ymmärrettävästi selittäen. Tämän vuoksi kirja on perusteos, ja sopii aloittelijoille oppaaksi, kuin myös asiaa paremmin tunteville kokonaisuuden hahmottamiseen. Kirja ikään kuin avaa pelin omassa genressään. Se toimii hyvänä pohjana tuleville kirjoille, missä tietoa eri aihealueista voidaan syventää.

Harjoitteluun, ravitsemukseen ja varusteisiin liittyvät osiot olivat itselleni tutuimpia. Vaikken ole polkujuoksua mitenkään intohimoisesti kisamielessä harrastanutkaan, antaa seikkailu-urheilu melkomoisen pohjan erilaisten varusteiden säätämiseen. Kilpailun aikaisesta syömisestä olen myös kirjoittanut postauksia, ja pohtinut aihetta 15 vuoden aikana omien onnistumisten ja epäonnistumisten kautta. Harjoittelun suunnittelu ja kirjaaminen ovat itselleni intohimoja.

Kirjassa nämä osiot tarjovat kattavan peruspaketin ja uskoisin käytännön esimerkkien olevan lukijalle hyödyllisiä ja kiinnostavia. Erityisesti ensimmäisiin tapahtumiin valmistautuvat saanevat arvokasta hiljaista tietoa kirjan sivuilta, esimerkiksi hiertymien ehkäisyyn, tapahtumien kulkuun ja ilmoittautumiseen, sekä varusteiden valintaan liittyen. Ravitsemus osio pohjaa virallisiin ravitsemusuosituksiin, ja toimii siksikin hyvin neutraalina johdatuksena kestävyysliikkujan syömisiin.

Vaarojen Maratonin peräsimessä on varmasti muodostunut hyvä kuva siitä, mitä onglemakohtia polkujuoksijan alkutaipaleeseen liittyy. Varmasti järjestäjillä on tullut luettua muutama samanhenkinen kysymys etukäteen osallistumistaan jännittäneiltä kisaajilta.

Kiinnostavinta kirjassa oli psykkiseen kuntoon liittyvä kappale. Liian vähän on tullut mietittyä tähän liittyviä asioita. Monet kirjan esille nostamista ajatusrakenteista olivat itselle kisanaikaisesta pohdinnasta tuttuja. Kirja tarjosi tältä osin muutamia ahaa-elämyksiä.

Kuva Polkujuoksu.kirjan sivulta.

Suomen polkujuoksu paikkakunnat ja parhaat kohteet

Ilmeisesti metsään menemiseen liittyy joillekin kyynnys. Kirja tarttuu tuo kynnyksen kimppuun käymällä läpi konkreettisesti miten metsään voi mennä ja mitä se vaatii. Kirjoittajien tarustat huomioiden on selvää, että karttavinkit löytyvät kirjasta. Polkujuoksukohteiden läpikäyminen kirjassa konkretisoi tätä kynnyksen madaltamista. Plussaa karttakuvista.  Tapa on kuitenkin hyvin perinteinen, vaikka se sopiikin kirjan opasmaiseen luonteeseen. Nykyaikaisten puhelimien kanssa kulkevat hyötyisivät linkeistä ja gps-jäljistä.

Kotipaikka Rovaniemi on mainittu. Myös Rovaniemeltä, kuten varmasti kaikista paikoista löytyy muutakin juostavaa, kuin mitä kirja nostaa esille. Kirjan avulla pääsee hyvin alkuu, tietää niin kutsutusti, mistä aloittaa. Kotiseutuni Pello toisi kirjaan hienon lisän upeine maastoineen, mutta on ymmärrettävistä syistä jätetty pois polkujuoksukaupunkien joukosta.

Kohteita on paljon ympäri Suomen. Hienoimpien polkujuoksukohteiden kappale nostaa esille matkailullisen näköökulman, mikä polkujuoksuunkin liittyy. Polkujuoksutapathumiin osallistuminen on yksi matkailun muoto, siinä missä maratonmatkatkin. Luontmailukohteina tunnetuksi tulleet paikat saavat järjestetyistä polkujuoksutapahtumista esimerkiksi Lapissa viikonlopuksi sesonkinhuipun, muutoin niin hiljaiseen aikaan. Kohteita on valittu tähän monipuolisesti ympäri Suomen. Ehkä mukaan voisi vielä nostaa myös Ylläksen alueen, joka on Lapin kohteista helposti saavutettavin.

Kirjan kuvissa vilisee tuttuja henkilöitä. Kuvina on käytetty eri tapahtumissa otettuja kisakuvia. Olisi ollut mielenkiintoista lukea kuvatekstistä, mikä kisa on kyseessä, ja ketä kuvassa on. Sen lisäksi, että kirjassa korostetaan lajin yhteisöllisyyttä, myös kirja itsessään on syntynyt yhteisöllisenä prosessina kirjoittajien mukaan.

Kirja tarjoaa sopivaa lukemista polkujuoksusta kiinnostuneille, sekä sopii kokeneemmille pohjaksi tarkempaan opiskeluun aiheen ympäriltä. Jokaista kirjan teemaa voi vielä syventää uuden kirjan verran. Polkujuoksu on hyvin yhteisöllinen laji, joka tuskin olisi koskaan saavuttanut nykyistä suosiota ilman sosiaalista mediaa, ja sen tarjoamaan mahdollisuutta jakamiseen ja yhdessä kokemiseen. Miten perinteisestä kirjasta voisi saada tätä ilmiötä tukevan tai hyödyntävän? Tälläisenaan teos on perinteinen käyttöliittymä yhteisöllisessä lajissa, mutta sen suosio voisi olla paljon suurempi, mikäli edes osa lajin yhteisöllisyydestä olisi hödynnettävissä.

Kuvat kirjan sivuilta.

Vastaa