Treenileiri Tampereella
Seikkailu-urheilu on joukkuelaji. Taitaakin olla ainoa kestävyyslaji, jossa edetään joukkuein. Joukkue on iso tekijä lopputuloksen kannalta, sillä suoritus ei pitkässä, eikä lyhyessäkään kisassa ole yhtä kuin osatekijöiden summa. Joukkueena on siis tärkeä myös harjoitella.
Saimme melkein koko tulevan Espanjan kisan joukkueen kokoon Tamperelle helmikuun puolessa välissä. Päätavoite oli meloa ja olla yhdessä. Ohjelmassa oli toki myös mukava sprinttisuunnistus sekä köysitaitojen hiomista.
Perjantai iltasella testasimme Tampereen polkuja maastopyörillä. Olosuhde oli vaativa, sillä oli todella liukasta. Nautin itse kovasti, liukastelusta huolimatta, sillä en ole ajanut koko talvena maastopyörällä polkuja. Rovaniemellä ajaminen onnistuu vasta kevättalvella, kun polut ovat käyneet nuoskalla ja jäätyneet koviksi. Iltasella keskityimme kisaspekulaatioihin ja treenikuuulumisten vaihtamiseen.
Lauantaina oli pääohjelmassa melontaa. Suuntasimme heti aamusella kaupungille Viinikan lahdelle. Melontaolosuhde oli hyvä, keli nollassa ja melontalääniä yllättävän paljon, Koskikeskuksen kulmilta pitkälle Pyynikin kesäteatterin ohi. melominenkin oli todella mukavaa pitkän tauon jälkeen.
Lauantaina pääsimme kokeilemaan nopeasti nuorille suunnistaja lupauksille tehtyä sprintti rataa. Menoa ja varsinkaan suunnistusta ei voinut sanoa nopeaksi, mutta olihamielenkiintoista suunnistaa sprinttikartalla kymmenien aitojen sävyttämissä kortteleissa. Illan päälle virittelimme vielä köydet ja putsasimme juamrointikahvat ruosteesta.
Yhteiset treenituokio päättyivät tältä erää sunnuntai aamun polkujuoksuun. Upeassa ja jopa kipakassa pakkassäässä pyörittelimme kovaksi painuneita polkuja puolentoista tunnin verran. Tämäkin oli erityisen mukavaa, silä Rovaniemellä polkujuoksu on vielä pehmeässä lumessä tahkoamista, eikä tarjoa minkäänlaista vauhdin hurmaa.
