Napapiirin hiihto – pitkän lenkin treenipäivä

Tänä vuonna Napapiirin hiihto oli siirretty noin kolme viikkoa aiemmaksi, maaliskuulta helmikuun loppuun. Heti oli selvää, että en tule kisaa hiihtämään. Tapahtuman retti oli kuitenkin uusittu, ja niin mielenkiintoinen, että intouduin lähtemään 50 kilometrin kierrokselle treenimielessä. Alla olevassa videossa tunnelmia viikon takaa lenkiltä.

Lauantain lenkki Etelä-Suomen treeniseuran kanssa avasi silmät tulevasta kelistä: perjantaina satanut uusi, todella kuiva pakkaslumi, tuhosi luiston täysin. Jo reilun 20 kilometrin lenkki tuntui todella raskaalta. Edellisenä viikonloppuna 60 kilometriäkin sujui leikitellen siihen verrattuna. Kävin vielä illalla hankkimassa parempaa voidetta suksen pohjiin, kun katselin kauhulla sääennustetta sunnuntaille.

Lähtö oli klo 9 ja silloinkin pakkasta oli vielä -18 astetta. Aurinko paistoi upeasti, mutta helmikuun aurinko on vielä hyvin valju lämmön suhteen. Pukeutuminen onnistui hyvin, hiihdin Malojan hiihtotakissa ja windstopper trikoissa, alla villakerrasto ja kädessä paksut lobsterit. Luisto oli kuitenkin juuri niin surkea kuin odotin.

Jättäydyin jo lähdössä takariviin ja lähdin lenkilleni todella hiljaa. Tarkoitus oli hiihtää koko matka hiljaa ja hyvällä tekniikalla. Hitaasti todella meninkin, mutta raskaalta se silti tuntui. Reitti laskeutui heti allussa vaaralta Ounasjoelle, jota pitkin käytiin pohjoisella mutka. Saarenputaan kautta matka jatkui Syväsenvaaraan ja sieltä lähiladuille Pikku-Olkkavaaraan. Puoliväli oli Kemijoen jäällä, mistä epätasaista uraa vassuteltiin Valion rantaan ja siitä ylös ainan Isorakalle asti. Loppu olikin laskettelua Koskenkylän kautta maaliin.

Mukana oli kolme geeliä kuumalla vedellä terästettynä juomapullossa. Sekoitus sisälsi myös Taistelijaa. Odotetusti sekoitus jäätyi puolessa välissä matkaa, enkä viitsinyt sitä jäädä sulattelemaan huoltopisteeseen, koska matka oli kuitenkin lyhyt. Loppu puolisko mentiin siis huoltojen urheilujuoman voimin. Energiat riittivät hyvin, mutta jalat olivat nihkeästä sitkuttelusta väsyneet maalissa.

Alun kylmyys helllitti Syväsenvaaran mäissä, joten maalissa olo oli sopiva. Reitti oli kiva hiihtää, vaikka jäällä latu olikin huonokuntoinen, ja siksikin raskas. Aurinko paistoi upeasti, luonto ja reitti olivat todella kauniit, hohtavat hanget ja lunta puissa. Aurinko jopa lämmitteli poskia paluumatkalla Kemijoella. Rovaniemellä on todella kaunista! Samalla keli oli kuitenkin armottoman nihkeä, suksi suorastaan tökki, vaikka luistot olivat pohjassa. Ylämäissä sai tampata tosissaan, eikä liu`usta ollut tietoakaan. Satasen hiihtäjiä ei käynyt kateeksi.

Oma aika oli 6:22, noin 10 min enemmän kuin kolme vuotta sitten 60 km:in lenkillä. Vertailuna hiihtelin noin samaan aikaan pari viikkoa sitten 55 kilometriä lenkillä. Molemmissa vauhti hidas, ja peruslenkkeilyä, mutta pakko myöntää että eilen oli intesiteetti kelin vuoksi korkeampi. Vinkkinä vielä raportti oman uran hienoimmasta maratonhiihdosta Pallakselta.

Lenkkimoodin ansiosta huomenna on normaali treenipäivä. Edessä onkin kevään tärkein treenijakso: maalis ja huhtikuu keräillään tunteja ja tartutetaan voimaan ja kestävyyttä lihaksiin, erityisesti ylä- ja keskikroppaan.