Ennen uutta treenikautta

Ennen uutta treenikautta

Tämän kauden kilpailut ovat nyt takana. Kauden päättyminen liittyy nyt kaikin puolin isoon taitekohtaan, sillä muutin jälleen takaisin Portugaliin talveksi. Mietin monta kertaa kauden aikana, jatkanko vielä kilpailemista. Pariin otteeseen oli kilpailuissa niin surkea olo ja mieli, että niissä hetkissä syntynyttä ajatusta oli pakko miettiä myös syvemmin.

Haluan kuitenkin vielä kilpailla. Ehkä kaikista eniten haluan treenata, enkä tiedä, miten jaksaisin tai saisin motivoitua harjoitteluun itseni, jollei tavoitteena olisi mitään kisoja. Ja jos en harjoittelisi, en tiedä, mitä sitten tekisin. Olen harjoitellut aina, ihan lapsesta asti.

Ja jos en harjoittelisi, en tiedä, mitä sitten tekisin. Olen harjoitellut aina, ihan lapsesta asti.

Kilpailukausi oli myös kuitenkin rohkaiseva. Espanjan kilpailu oli ehjä, samoin Puolan EM-kisa. Molemmissa ilman muuta parannettavaa, mutta on mukava huomata, että kisakumppaneiden perässä voi pysyä ihan perussuorituksillakin. Ei tarvitse mitään ihmeeellisiä venymisiä, eikä täydellistä onnistumista. Eli niin kutusutusti nälkää vielä on!

AREC 2019
Puolan EM-kisoissa oli jälleen paljonkin juostavaa maastoa. Samoin Espanjassa käytimme paljon sorateitä. Pystyn juoksemaan tasaista vauhtia pitkälle kisaa, usein pärjäänkin parhaiten kolmannesta päivästä eteenpäin. Alun nopeammat juoksupätkät ovat minulle ne vaikeimmat. Kuva Silne Studio

Toisaalta minua kaivelee oma juoksuvauhtini. Juoksin viime talvena Portugalissa enemmän kuin aiemmin, mutta en koe, otta juoksuni olisi kehittynyt oikeastaan muutamaan vuoteen. Näin pitkällä treenitaustalla mitään isoja hyppäyksiä ei ole helppo ottaa, ainakaan toimimalla samoin. Tiedän, että voisin juosta paremmin. Olen kuitenkin aluperin ”juoksija”, taustani on yleisurheilussa ja nimenomaan ratajuoksussa.

Linnalle vie pitkä, hyvinkin tasaisesti nouseva rappupolku. Yksi tämän telven harjoittelupaikoista varmasti.

Tämän uskon siivittämänä aloitan juoksuharjoittelun valmentajan ohjauksessa. Minulla ei ole ollut valmentajaa sitten nuoruusvuosien. Nyt panostan ulkopuolisen apuun, se on lahja itselleni. Mutta koska tarkoituksenani ei ole tulla polkujuoksijaksi, vaan paremmaksi seikkailu-urheilijaksi, pyysin apua nimenomaan myös seikkailu-urheilun tuntevalta taholta. Sporttioravat, eli Maija ja Jani Oravamäki tekevät minulle nyt juoksuohjelmat. Maija on itsekin kiertänyt kansainvälisiä seikkailu-urheilukisoja, ja tietää, että tässä lajissa juoksuakaan ei voi kehittää ihan pelkästään juoksun ehdoilla. Eli polkujuoksijalle tehty ohjelma ei käy suoraan. Itselleni maastopyöräily on vahva laji, ja soisin sen sellaisena pysyvänkin.

Juoksuvalmennus aloitetaan, kun nyt olen kotitunut tänne Portugaliin, ja levännyt tämän viikon. Kirjoittelen vielä tarkemmin myöhemmin, miten valmennus lähtee käyntiin. Ennen varsinaisten treenien alkamista käyn kävelyillä ja tekemässä paikallisella kuntosalilla kevyttä jumppaa. Pelkästään lepo on minulle myrkkyä. Työni on istumista, ja jos en liiku yhtään, olen lantiosta ja selästä niin jumissa, että harjoittelu käy mahdottomaksi. Jo nyt ensimmäisinä päivinä kävin ihastelemassa paikallisia maisemia kävellen.

Terveisiä Portugalista syksyiseen Suomeen!

 

Vastaa