Ensilumen laduilla

Ensilumen hiihtokausi on ollut ailahtelevainen myös Lapissa. Kausi päästiin aloittamaan suhteellisen pitkälti suunnitelmien mukaan, ainakin säilölumeen luottavilla paikkakunnilla. Alkukautta edelsi lupaava pakkasjakso, eikä ollut tavatonta, että esimerkiksi Rovaniemellä lumi levitettiin lumettomaan maahan.

Pääsin aloittamaan hiihtokauden mukavasti loka-marraskuun vaihteessa. Viikonloppureissussa oli todella hienoa päästä hiihtelemään Levin tykkilumiladulle. Latua ei silloin ollut kuin noin kaksi kilometriä suuntaansa. Täydessä pituudessaan tykkilatu ulottuu Levin eturinteiltä taina golf-kentälle asti. Tällöin hiihtokierroksesta tulee noin yhdeksän kilometriä. Pidän Levin ladun profiilista todella paljon. Siinä on pari sopivaa, hiihdettävää nousua ja välissä palauttavat laskut. Myös hiukan tasaista löytyy. Pari nousua ovat ehkä turhan jyrkkiä, etenkin periteisellä hiihdettäväksi, mutta ne ovat onneksi lyhyitä.

Iloinen ilme on hiihdon ansiota.

Keli Levillä oli oikein hyvä, pieni pakkanen ja latu hyvässä kunnossa. Hiihdin aluksi perinteistä pari kierrosta. Suksina minulla olivat viime keväänä ostetut Fischerin skin-sukset. Hiihdin niillä myös Ylläs-Levi -hiihdon. Perinteisen lämmittelylenkin jäkeen hiihdin vielä vapaata pari kierrosta. Vapaa on minulle se luontevampi tyyli, missä tekniikkanikin on parempi. Mutta toisaalta perinteinen on jotenkin rennompaa ja hiihdän todella mielelläi peruskuntolenkkejä perinteiselleä. Talven pakkasilla vapaa voi ollakin kovin raskasta uudella kuivalla lumella. Nyt itsenäisyypäivän aikaan Levillä latua on jo golf-kentälle asti, luonnonlumellakin pystyttänee vetämään latuja varsin pian.

Rovaniemellä sen sijaan säilölumesta tehty ensilumenlatu kärsi vesisateista. Lika ja hiekka, sekä pienet kivet nousivat pintaan. En viitisinyt itse siellä hiihtää, koska minulla on vain hyvät suksiparit, ei niin kutsuttuja kivikelin suksia ollenkaan. Nyt itsenäisyyspäivän aikoihin ladulle on tullut jo noin 10 senttiä lisää luntaja se on monin paikoin jo kunnossa. Edelleen kuitenkin metsäisimmillä osuuksilla pienet kivet voivat perinteisen ladulla naarmuttaa suksen pohjaa. Lisää lunta siis tarvitaan.

Loppusyksy on ollut todella poikkeuksellinen. Ilmeisesti näin pitkään vesikelejä on ollut viimeksi 60-luvulla. Ajatus huonoista lumi- ja pakkastalvista on ahdistanut minua jo vuosikausia. Tänä vuonna lumenpuutteen ongelmat ovat yltäneet todella pohjoiseen, kun esimerkiksi Ylläksen, Saariselän ja Levinkinn korkeudella on kärsitty ihan vastaavalla tavallaa ongelmasta. Todella huolestuttavaa.

Vastaa