Haasteita harjoittelussa – puuroutuvat sykkeet ja treenit

Maaliskuu on väsyttänyt minut. Syynä tähän ovat oman tulkintani mukaan kolme tekijää:
1.  liian korkeat sykkeet pitkillä lenkeillä,
2. tasapaksut treeniviikot ja
3. crossfitistä tulevat erilaiset ärsykkeet.

Hiihto-olosuhteet ovat parhaimmilllaan tähän aikaan.
Hiihto-olosuhteet ovat parhaimmilllaan tähän aikaan, kuva Pellosta Kittisvaara-Ritavaara -väliltä. Eniten treenitunteja onkin kertynyt hiihtäen.

Kestävyysharjoittelu on vaikeaa. Tottakai kaikki harjoittelu on haastavaa, mutta minua  kestävyysharjoittelussa hämää yleinen käsitys siitä, että mitä enemmän harjoittelet, sitä paremmin kehityt. Tuohon sisältyy totuuden lisäksi myös kompa: pelkkä määrä ei riitä lääkkeeksi. Juuri nyt oma olo on vähän väsynyt, sekä fyysisesti, että myös jotenkin henkisesti. Ei sellaista normaalia ”laiskotusta”, että viitsiikö nyt sateeseen lähteä lenkille, vaan enemmänkin vähän tuskaisaa tunnetta, että ei jaksa.

Pello on yksi lempi hiihtopaikoistani.
Pello on yksi lempi hiihtopaikoistani.

1.Viimeaikojen treenini ovat olleet hiihtoa, crossfittiä ja juoksua. Hiihdossa tyyli on pääosin nyt vapaa, alkukauden perinteisen sijaan. Luistellen sorrun hurjastelemaan ja puskemaan erityisesti ylämäkiin sykettä vasten. Ja ylämäkiähän Rovaniemellä riittää. Luistellen on vaikeampi mennä hiljaa, ja itseltäni ylämäissä niitä vaihteita löytyy liian vähän. Juosten on onneksi tulllut väljyyttä tekemiseen, ja siten on voinut tehdä rauhalllisempia lenkkejä. ”pikkukovia” lenkkejä on tullut kuitenkin liikaa.

2. Treeniviikoissa on ollut tarkoitus pitää kolmen kovenevan, ja yhden kevyen rytmiä. Suunnitelma on ollut hyvä kymppi, mutta toteutus ontuu pahasti. Kivannäköisen pyramidi-kuvion sijaan, viikkopylvääni jököttävät tasapaksuna rivinä. Arki laikkaa huippuviikoilta helposti sen 3-5 tuntia pois. Liha on heikko,, ja mieli vielä heikompi: puuttuvat tunnit tulee siirrettyä seuraavalle viikolle, mistä tuleekin sitten kevyen sijaan aivan samanlainen puurtamisen viikko. Kuukausitasolla mitään eroja ei synnny. Takaraivossa on suomalaisen sisun ja ahlkeruuden mantra, laiska ei saa olla, ja kova työnteko palkitaan., Pitäisi vain tehdä ”oikealla” tavalla kovasti töitä, eikä ”oikein kovasti” joka viikko.

3. Crossfit on mahtavaa, ja se on kehittänyt minua jo nyt selvästi. Yhtenä olkoon tästä cooperin tulos, puhumattakaan siitä, että tässä listassa ei esiinny ”kestojumi”-käsitettä. Sitä ei ole, kun jumppaa Crossfitin tahtiin. Mutta ei sellaista paratiisia, missä ei joku käärme vaanisi. Tälläiselle tuntien laskijalle aamuiset painonnostotreenit ovat olleet ”ne kevyet”. Eli ilta on vielä painettu hiihtäen. Tosiasiassa helmikuu iskettiin perusvoimaa isoilla kuormilla (vain yksi pitkä sarja, eihän se voi olla raskasta). Maaliskuussa sitten on nostelut vain muutamia nostoja treenin aikana, eli kolmos- ja kakkosmaksimeita ja muita vastaavia. Pitkät palautukset ja tehokasta treeniaikaa vain muutama minuutti, miten se voisi kuormittaa, kun oikeat treenit lasketaan tunneissa? Nyt voin sanoaa, että kuormittaa. Olisi pitänyt maksimivoimajakso malttaa rytmittää tyhjemmäksi muusta treenistä. Esimerkiksi Napapiirin hiihdon hiihtäminen lisäsi kuormaa entisestään.

Pääsiäisenä piti hiihtää olan takaa, mutta toisin kävi.
Pääsiäisenä piti hiihtää olan takaa, mutta toisin kävi. Onneksi lapsuuden laduilla on mahtava hiihdellä, vaikka ei niin kulkisikaan.

Mitään kriisiä ei näistä pöljäilyistä ole seurannut, sillä kroppa on kertonut tilanteesta ajoissa. Nyt pääsiäisen aikana oli pakko nörtyä ja luopua kovasta tuntitavoitteesta. Pitkäperjantain cooper meni hyvin, mutta lauantain hiihto oli taas tervassa kahlaamista. Syke huiteli taivaita, ja oli koko ajan tunne, että haluaisi pysähtyä. Sunnuntaina pääsyinkin vain ulkoilemaan laskettelun merkeissä, ja maanantaina otin pyörän sisälle: trainerilla ei nouse vahingossa sykkeet.

Sorrun myös usein eristämään treenisuunnittelun muusta elämästä. Kalenterin mukaan aikatauluttaminen on mahdollisuuden mukaan suunnittelua, eli mikä on mahdollista kellon mukaan toteuttaa. Keho ei kuitenkaan toimi, kuten kello. Joskus ei ole yhtään valmis lähtemään lenkille juuri silloin, kun siihen aikaikkuna tarjoutuu. Tai perheen menojen mukaan hyvä viikonloppu treenata ei olekaan itseslle yhtään hyvä, kuten nyt pääsiäisenä kävi. Raskas työviikko pitäisi myös pystyä ottamaan huomioon, vaikka teoreettisesti ehtisikin hyvin harjoitella. Joinakin viikkoina ei vain irtoa.

Huhtikuuta kohti siis mennään, treenitunteja kertyi aivan mukavasti myös maaliskuussa, että miltään takamatkalta ei tarvitse lähteä. Huhtikuussa keveämpi viikko tai kaksi, ja puolenvälin jälkeen suksien vaihtaminen pyörään. Vielä kuitenkin teen pääosin pitkää ja kevyttä, eli paruskuntokausi jatkuu. Nyt Crossfittiä ohjelmassa 1-2 harjoitusta viikossa, mutta yhdellä tai kahdella viikolla painotuksena 3-5 kertaa. Nyt vain pyörälle keventämään, sillä pitkät ja kevyet onnistuvat hienosti, kunhan vain saadaan asfalttia esiin.

Pellosta löytyy mukavia hiihdettävieä nousuja latureittien varrelta.
Pellossa on mahtavia loppet-tyyppisiä latuja, joilla kelpaa pitkää hiihdellä.

 

 

 

 

 

 

2 vastausta artikkeliin “Haasteita harjoittelussa – puuroutuvat sykkeet ja treenit

  1. Jep. Pellossa on hyvä hiihdellä. Tosin ainakin minun voitelu ei ollut kelin mukainen, ei luistanut ei. Salmilompoloon päin hiihtelin, mutta jäi Ritavaaran lenkki tekemättä.

  2. Ei vastannut minunkaan voitelu keliä, mutta ihanaa oli hiihdellä tahmeasta menosta huolimatta. Ruukaan käydä kierroksen Kittisvaara-Ritavalkea-Lupovaara-Salmilompolo-Ritavaara-Kittisvaara, eli koko mahtavan kierroksen. Saa nähdä pääsenkö vielä tälle talvelle kyseistä kierrosta kiertämään.

Vastaa