Cooperin testi – väliaika ja kuntotesti

Pitkäperjaintai olikin treenin osalta lyhyesti paketissa: juoksin Cooperin.  Aamulla tuntui siltä, että tänään on hyvä päivä juosta perinteikäs Cooperin testi. Urheiluopiston hallissa olisi varmasti tilaa. Tuntuma oli hyvä siitä huolimatta, että hiihdin Napapiirin hiihdossa 100 kilometrin kilpailun vain 6 päivää aiemmmin.

Vastaavalla tavalla ex tempore päätin syksyllä käydä kyseisen testin kimppuun, noin 20 vuoden tauon jälkeen. Tästä on sopivasti 6 kuukautta aikaa. Silloinkin kokemus oli postitiivinen, ja koin onnistumisen tunnetta. Tänään tuo tunne vaihtui lähes riemuksi, sillä paransin syksyistä lukemaa. Ennätykseni voi kirjata nyt metreihin 2805m.

Juoksin nyt testin hallissa. Koska gps-laitteeseen ei voi sisällä luottaa, pyysin miehen avuksi huutelemaan kierrosaikoja. otin tavoitteeksi 2800m ja laskin taulukollisen aikoja tasaisella vauhdilla 14 kierrokselle. Kierroksen keskiaikana pidin 51,5 sekuntia. Arvelin, etten pysty pitämään moista vauhtia paria kierrosta pidempää, sen verran reilusti jouduin tästä tavoitteestani antamaan periksi syksyisessä juoksussani.

Nyt en jännittänyt. Verryttelin lyhyesti, ja aloitin testin päättäväisesti. Luonnollisesti säntäsin matkaan liian lujaa, ja heti toiselle kierrokselle menoa piti rauhoittaa tuntuvasti. Pääsin tasaiseen vauhtiin, eikä sen pitäminen ollut vaikeaa. Päinvastoin, yli puolen välin sain mennä lähes mukavuusalueella, eivätkä maitohapot vielä kangistaneet. Kierrokset 8, 9 ja 10 olivat vaikeimmat. Loppua kohti pystyin mielettömän hyvin kiristämään. Toiseksi viimeinen kierros oli jo selvää kiriä, mutta viimeisellä kierroksella sain vieläkin enemmän itsestäni irti. Tässäkään juoksu ei tuntunut väkisin menemiseltä, vaan jopa ihan rennolta.

Kierroslaskija ja väliaikojen huutaja oli todella suuri apu. Sain myös kannustusta. Tasainen vauhti oli tavoitteena, ja se onnistui jotenkuten. Lopussa olin hyvävoimainen. Tässä tavoiteaika kunkin 200m:in kierroksen lopussa, toteutunut aika, sekä toteutunut kierrosaika.

1. 52            –                   47,4                    –              47,4
2. 1.43         –                   1.40                    –              52,6
3. 2.34,5      –                   2.34,8                 –              54,3
4. 3.26         –                   3.26,9                 –              52,7
6. 5.09         –                   5.12,4                 –              52,7
7. 6.00,5      –                   6.05,3                 –              52,9
8. 6.52         –                   6.58,8                 –              53,5
9. 7.43,5      –                   7.50,6                 –              51,7
10. 8.35       –                   8.42,5                 –              52,0
11. 9.26,5    –                   9.33,3                 –              50,7
12. 10.18     –                  10.24,6                –              51,4
13. 11.09,5  –                  11.14,3                 –             49,6
14. 12.01     –                  12.00                    –             45,8

Tulosta tyytyväisempi olenkin juoksun nousujohteisuuteen ja helppouteen. Kyllähän lopussa tuntui keuhkoissa pahalta, mutta jalat sen sijaan tuntuivat hyviltä koko matkan.Viime viikon pitkästä kisasta huolimatta. Tämän taulukon mukaan, tulos on edelleen ikäluokassani erinomainen, ja ammattiurheilijoidenkin keskuudessa hyvä.

Syke nousi mittarin datan mukaan tasaisesti. Testin loppuessa syke oli 190, mikä on noin 10 lyöntiä alle oman maksimini. Tämä luultavasti kertoo siitä, että loppukiri tuli aloitettua turhan myöhään. Puristusvaraa olisi ollut vielä pidempään, vaikka vauhti taisikin jo olla tapissaan.

Erityisen innostunut olen loppukiristä ja hyvästä tunteesta sen aikana. 3000 metriä olisi luonnollisesti hienoa rikkoa. En tiedä, kannattaako sen tavoittelemiseen laittaa paljon paukkuja, kun ajatus on kehittyä pitkien kisojen seikkailu-urheilijana. Joka tapauksessa viimeisen kuuden kuukauden aikana kehitys on ollut vielä isompaa, kuin mitä cooperin testin metrimäärä antaa ymmärtää. Juoksuun on tullut väljyyttä, vauhtia pystyy pitämään yllä rennosti, suorituskykyä on mahdollista saada esiin, ja palautuminen on hyvää. Kaikki nämä asiat olivat juuri päinvastoin vielä viime syksynä!  Tarkemmin tuosta viime syksyn käänteentekevästä vaiheesta juoksijan vaivoja koskevasta postauksesta.

Juoksen cooperin testin vielä kesällä, ennen heinäkuun pääkilpailua Raidarania. Tästä eteenpäin nyt keräilen vielä kevyitä tunteja hiihtäen parin viikon ajan. Sitten siirryn pyörälle, millä puolestaan kerätään ajotunteja pintakaasulla. Mausteeksi aloitan pari vk-treeniä viikossa, ja lumien lähdettyä laskettelurinteestä, myös mäkivetoja sauvakävellen. Nämä tulokset ja treenit motivoivat!

Postauksen viime syksyisestä, korkean kynnyksen cooperista, pääset lukemaan täältä.