Hissipyöräily Alpeilla – Bike Republic Sölden

hissipyöräily alpeilla

Itävallassa osataan mäkilajit! Alpit ovat monien ulkoilulajien sydänseutua, ja myös maastopyöräilijälle upea kohde. Kesän maastopyöräilyreissuni vei Itävältaan, Bike Republic Söldeniin. Alpit hehkuivat mielettömän hienoina ympärillä, kun majoituin aivan Bike Republicin ytimessä ja fiilistelin kauden avausviikonoppua maastopyöräilykansan keskellä. Hotellihuoneen parvekkeelta näkyi nimittäin suoraan Bike Parkin reittien loppulasku ja Bike Republicin portti.

Jos olet haaveillut maastopyöräilystä Alpeilla, pääset tässä postauksessa fiilistelemään, mitä se voi olla. Jos olet tasamaalla viihtynyt kuntomaastopyöräilijä, epäilet ehkä, että tämä postaus ei ole sinulle. Epäilet turhaa. Bike Park on juuri se paikka, missä sinäki kehityt.


Hissipyöräily Alpeilla – Bike Republic Sölden

Kylä täyttyi tästä kesäkuisesta perjantaista lähtien maastopyöräilijöistä. Ja ennen kaikkea ”pyöräparkki” pyöräilijöistä. XC- varusteet puuttuivat täysin, kun katukuvassa pyöriteltiin kohti hissiä full face -kypärä tangossa kiinni.

Tavallaan olin aivan väärässä paikassa. Mutta toisaalta kuitenkin koin istuvani porukkaan täysin. Vaikka tällä hetkellä olenkin ennen kaikkea ”trikookuski” jäykkäperäisellä pyörällä, on omakin tausta endurossa. Kaikkia meitä yhdisti innostus maastopyöräilyyn. Pyöräparkkiin meno kuitenki myös jännitti, sillä kyseessä oli minulle ensimmäinen kerta. Ja oltiinhan nyt Alpeilla.

Päivä alkoi vuokraamosta. Bike Parkkiin tarvittiin pyörän lisäksi kypärä ja muut suojat. Minulla oli omat lukkopolkimet ja pyöräilykengät mukana. Olen niin tottunut polkemaan ja luottamaan lukkopolkimiin, että olisin ihan hukassa ilman niitä.

Maisemat. Tämäkin on luontolaji, ja maisemat ovat siinä tärkeitä!

Vuokrattava pyörä oli täysjousitettu trail-pyörä. Ajoasento oli paljon matalampi, mihin olen ikinä tottunut. Jousitus vaikutti pehmeältä, ja kokemus sanoi, että tämä pyörä vie ja pitää kuin juna. Varusteiden valinta ja säätäminen vei puolisen tuntia, minkä jälkeen meidän ryhmä otti suunnan gondolihissille.

Reitille löytäminen ja hissimatkat

Bike Republic Sölden on laaja hissipyöräilykeskus. Hissipyöräilijöitä nostaa vuorelle neljä hissiä, kaksi godolia ja kaksi tuolihissiä, sekä näiden lisäksi kylähissi. Korkeimmillaan kunnostettuja polkuja lähtee 2666 metrin korkeudesta. Pisimmissä linjoissa on yli 1300 metriä korkeuseroa ja pituuttakin 16 kilometriä. Yhteen reissuun lakipisteeseen ja laskuun alas kannattaa varata lähes 2 tuntia aikaa.

Hissipyöräily alpeilla
Bike Republicin passiin sai leiman jokaisesta ajetusta polusta. Leimoilla sai pieniä Bike Republic – tuotteita palkinnoksi.

Nousimme ensimmäiseksi Giggijoch-hissillä aina lähes 2300 metriin. Maisemat avautuivat jo tästä upeina. En tiennyt yhtään, mitä odottaa rakennetulta pyöräparkin polulta. Ennen polulle lähtöä, astuimme Bike Rebubliciin, eli tasavaltaan. Mukanamme oli Bike Republic -passit joihin napattiin polkulinjan alusta leima. Leimoja keräämällä sai Valtakunnan kansalaisena pikku palkintoja.

Kaikkien leimojen edellen meni kuitenkin alla avautuva polku. Valtakunnan portilta avautui serpentiininä mutkittelevaa polkua, missä pyöräilijät etenivät kuin muurahaiset. Tälle polulle minäkin ohjasin pyörän.

Bermit ovat jotain aivan muuta!

Tuohon hetkeen asti olin kuvitellut osaavani maastopyöräillä. Hissipyöräily Alpeilla paljasti etten oikeasti osaa. Ainakaan kaikkea!

Pienien bermien kanssa pärjäsi, vaikka olinkin hidas. Metrin kokoiset bermit haastoivat monella tapaa. Niitä ei voinut edes pysähtyä kuvaamaan.

Laskun jokaisessa mutkassa, ja serpentiinimutkan bermissä koin yhä selvemmin, että en osaa maastopyöräillä. Puristin tankoa ja jännitin hartioita, hikikin taisi valahtaa karpalona otsalle. Polku oli alustaltaan sileä. Sitä tuttua ryskytystä ja sen tuomaa teknisyyttä ei ollut. Sen sijan polku mutkitteli tasaiseen tahtiin, joka kerta lähes 180 astetta kääntyen. Nämä mutkat ja niihin rakennetut bermit olisi pitänyt mennä vauhdikkaasti. Sitä en osannut.

Ryhmämme otti tauon ehkä 500 metrin ajelun jälkeen. Tuohon taukoon mennessä olin kokenut enemmän uutta, mitä vuosiin maastopyöräillessä. Taistelin osaamisen reunoilla jokaisessa serpentiinissä, samalla kun hikoilin jännityksestä polun kulkiessa jyrkän rinteen reunaa. Halusin mennä lujempaa! Kaiken kruunasi valtava halu ihastella ympärillä avautuvia maisemia. Yritin kurkkia full face -kypärän kapeasta raosta auringon säteissä hohtavia vuorenhuippuja.

Ylhäällä puuttomassa vuorenrinteessä mutkitellut polku sulkelsi alarinteessä puiden sekaan. Siellä bermit kasvoivat entisestään. Pariinkin metriin nousevat kallistetutu mutkat vaativat rytmikästä ja rohkeaa ajoa, luottamusta keskipakoisvoimaan. Ja kuten yleensä maastopyöräilyssä, riittävä vauhti helpottaa tekemistä.

Sain ryhmästä hyviä vinkkejä, miten bermit kesytetään. Matka alas oli pitkä, ja mutkia matkalla sen verran monta, että aloin väkisinkin saada jutun juonesta kiinni. Jos aluksi koin olevani muiden jaloissa, aloin jo loppulaskusta uskoa, että pystyn tähän.

Porukassa laskeminen oli reissun suola. Kutn laskettelu, myös hissipyöräly on parasta kaverin kanssa.

Hissipyöräily vie Alpeilla korkealle

Ensimmäinen lasku kesti varsin pitkään ollakseen vasta lämmittelyä. Ensimmäinen laskemamme reitti oli väriltään sininen, eli helppo. Suuntana oli kuitenkin alueen korkeimmasta pisteestä lähtevä punainen reitti. Mielessä kävi, miten pärjään vielä vaikeammissa mutkissa.

Ylös noustiin kahdella eri hissillä laskien siirtymäreitti välissä. Tämä siirtymäreitti oli upeaa, kivikkoista polkua. Olin jälleen kotonani ketjujen ryskätessä kivikossa. Jäykkäperäiseen tottuneelle meno oli jopa pehmeää jousituksen imussa. Muistin, miksi pidän niin paljon maastopyöräilystä. Tutussa ryskytyksessä myös sain myös palasen itseluottamustani takaisin.

Lue lisää: Millainen on Ylläs – Levi MTB-reitti >>>

Toinen nousu tuolihissillä oli mielenkiintoinen. Aiemmissa gondoleissa pyörä oli otettu sisälle hyttiin. Tässä tuolihississa pyörä asetettiin ensin keula ylhäällä edellä menevään telineeseen. Tämän jälkeen odotettiiin normaalisti tuolin tulemista takaa, ja istahdettiin kyytiin. Ylhäällä pyöräteline odotti istumatuolin saapumista, ja pyörä napattiin siitä itse pois.

Ylhäällä oli Bike Republicin portti, ehdoton some-piste.

Maisema oli jo hissimatkalla mieletön. Hissistä näkyi myös Söldenin jäätikölle, sinne, missä alppihiihdon maailmancup perinteisesti avataan. Ylhäällä tunsi selvästi olevansa korkealla. Ilma oli kylmempi ja tuuli. Tunnelma oli kuitenkin hieno. Bike Republic auto oli parkkeerattu ylätasanteelle jakamaan välipalapatukoita ja juomaa. Meneillään oli myös avajaisiin liittyvä leikkimielinen kilpailu. Siinä hetkessä paikka tuntui hienolta.

Punainen reitti osoittautui minulle helpommaksi, kuin aiemmin laskettu sininen. Tässä linjassa vaikeus nimittäin tuli kivikosta. Kivikko olisi ollut minulle ajettavissa jäykkäperäiselläkin, ja nyt trail-pyörällä se tuntui bermejä helpommalta. Ehkäpä itseluttamus kasvoi matkalla vielä sen verran, että bermien jälleen ilmestyttyä reitille, pystyin jo nauttimaan menosta. Hissipyöräily Alpeilla antoi kesän ensimmäisen flow-tunteen.


Mutta tarvitaanko hissipyöräilyssä fysiikkaa?

Pitkät laskut todella tuntuivat jaloissa. Vaikka sain jännityksen hartiosta loppumaan, ei jaloille voinut juurkaan antaa lepoaikaa. Lähes koko ajan oli oltava satulasta ylhäällä, polvet pienesti koukussa. Hiki puski otsaan sekä jännityksestä, keskittymisestä, että Alppien kuumasta kelistä. Meno on aina kropalle vaativaa, kun käsillä on hermostolle uusi laji. Vaikka reitit veivät koko ajan alamäkeen, eikä meno hengästyttänyt, rasittui hermosto ja reidet siihen malliin, että taukoja oli pidettävä.

Kivikko, sen osaan!

Miksi kannattaa hissipyöräillä?

Olisin voinut käydä hissipyöräilemässä aiemminkin. En ollut vain tajunnut, että se kannattaa ja on hauskaa. Hissipyöräily Alpeilla osoitti kolme minulle ennestään arvaamatonta asiaa:

  • hissipyöräily kehittää valtavasti teknisesti, esimerkiksi pyörän käsittelyssä ja kyvyssä ajaa vaikeita paikkoja, sekä tietysti alamäkiä, mutta se myös
  • kehittää valtavasti fyysisesti, ennen kaikkea hermostoa ja tasapainoa. Sen lisäksi
  • se on elämys myös mielelle, alas laskeminenhan vain on niin hauskaa!

Kommentoi alle, jos sinulla on kokemuksia hissipyöräilystä!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: