Pari melontavinkkiä Ylläkseltä

Ylläksen viikonlopun päätteeksi, pari viikkoa sitten, kävin melomassa. Mukana viikonlopun vietossa oli Acron, lasikuituinen ruotsalaisvalmisteinen kanootti. Acron on erittäin hyvin kulkeva peli, ja hiilikuitumelojen kanssa tarjoaa todella nautittavaa melontaa, vaikka tiedän monen melojan ylenkatsovan kanootilla melomista.  Erityisen hyvä kanootti on perheen kanssa retkeillessä, siinä kulkevat niin lapset, koira, kuin koko perheen tavaratkin.

Acron on erittäin hyvin kulkeva peli, ja hiilikuitumelojen kanssa tarjoaa todella nautittavaa melontaa

Ylläksen melontamahdollisuudet olivat vähän hukassa. Tiesin jokia, ja Äkäsjokea oli melottukin aiemmin lähes Tornionjoelle asti, mutta tarkempaa tietoa muiden jokipätkien soveltuvuudesta ei ollut. Lisäksi piti ottaa huomioon logistiikka: kuljettajaa ei ollut, joten auton haku melonnan lähtöpaikalta oli tehtävä pyörin.

Joitakin alueen melontamahdollisuuksia löysin netistä, mm Kolarin kunnan sivuilta. Äkäsjoki oli logistisesti meille huono, koska pyörät olisi pitänyt viedä aika kauas ennakkoon, ja ajaa edes takasin useamman kerran. Pieniä jokia Ylläsjärven puolelta mietimme, mutta päädyimme kuitenkin Äkäsjoen yläosan melontaan (reittiä ei ole kyseisessa linkissä). Joki on merkitty vaelluskartassa melontareitiksi, mutta se ei toki kerro melottavuudesta oikein mitään.

Lapissa monet pienet joet ovat pitkälti liian kivisiä melontaan.

Acron isona lasikuitukanoottina vaati vettä alleen, sitä ei viitsi kolisuttaa pilalle kivikossa. Oli kuitenkin vielä alkukesä, tulva oli ollut korkealla aiemmin, joten arvelimme veden riittävän. Matkalle sattuisi viisi koskea, Kummallakaan melojalla ei ollut tietoa mitä ne olisivat. Lähinnä mietitytti kivisyys, liian vuolaita ja rajuja kosket tuskin olisivat.

Näkymälähtöpaikalta eteenpäin. Kuvan horisontissa siintää ensimmäinen koski. Koskista ei luonnollisesti ole kuvia.

Laskimme Acronin Äkäsjoen vesille Äksäsaivon lähettyvillä, Aakenuksen tien sillalla, noin 10 kilometrin päässä Äkäslompolosta. Tavoitteena oli meloa Äkäslompoloon, Jounin kaupan rantaan. Näin pyörät pystyi jättämään mökille, kävelymatkan päähän rantautumispaikasta.

Joki virtasi paikalla ihan reippaasti. Lähestulkoon heti edessä oli koski. Kosket olivat ihan vauhdikkaita, mutta tosiaankin kaikista eniten sai huolehtia kivistä ja niihin osumisesta. Laskeminen oli ihan hyvää harjoittelua, ja todella mukavaa. Vesi oli kovien tulvien jälkeen laskenut yllättävän paljon, ja pohjassa kolisikin tasaisesti.

Äkässaivon tietämillä kohoavat komeat kalliot suoraan vedestä. Kyseessä on rotkojärvi.

Ensimmäisen kosken jälkeen suvanto vei kohti Äkässaivon jylhiä kalliota. Joki oli täysin erämaajoki, vaikka tielle ei todellisuudessa ollut pitkä matka. Maisemat olivat kauniit, ei sääskiä, ja todella rauhallista. Lähellä maisema oli jylhää kalliota, tai upeaa suota. Jokunen pieni mökki näkyi, loppupäässä pari isompaa. Kauempana vilahti välillä tunturit, muunmuassa Ylläs. Matkalla ohitimme pari joutsenta. Äkässaivon alapuolella ilmatäytteisellä kaksikolla melova pariskunta tuli myös vastaan. Muita ihmisiä ei näkynyt.

Kosket olivat vaativuudeltaan aika samanlaisia. Yksi koskista oli selvästi pudotukseltaan isompi, se oli suora, ja lasku näkyi selvästi. Kosket eivät olleet pitkiä, mutta yleensä kahdessa osassa. Koskein välissä melonta oli rauhallista ja mukavaa.

Välillä reitti puikahti pienesti kapeikosta, mutta yhtään kertaa näissä paikoissa ei tarvinnut nousta kyydistä pois, ei missään matalikossa.

Loppupään kosket, enen Äkäslompoloa olivat kaikisa kivisimpiä ja usein mutkassa. Yhden kosken yläpäässä otimme mietintä tauon, josko vetäisimme kanootin rantoja pitkin. Siinä vauhdikas koski vaikutti todella kiviseltä, ja tiukka yli 90 asteen mutka kaartui näkymättömiin. Päätimme kuitenkin kääntää menemään, ja sekin koski tuli hyvin alas. Yhdessä viimeisistä koskista olimme sen verran kiinni, että nousin takana pois kyydistä ja työnsin meidät iriti kivistä. Kolme päällä tai raskaammilla melojilla tätä olisi sattunut useammin.

Joelta tunnisti hyvin, missä milloinkin menimme, sillä talvella latu hyödyntää jokea. Myös pari siltä oli tunnistettavissa latusilloiksi. Äkäslompolon ylitys Jounin kaupan rantaan oli viimeinen etappi. Järveltä avautui upea maisema, missä näkyi Ylläs, Kellostapuli, Kesänki, Lainio, Kukastunturi ja Kuer.

Ideaali ajankohta joen melomiseen olis voinut olla viikkoa, tai vähän reilua aiemmin. Tällöin kanootti ei olisi kolissut niin kiviin. Eli joki on melottavissa alkukesästä, loppukesästä kuivan aikaan sitä en suosittele, syksyn sateiden myötä toki jälleen. Aivan aloittelijoille joki ei myöskään sovi. Kääntää ja ohjata pitää osata, ja jonkun verran lukea koskia. Myötä virrassa ja koskissa pitää myös olla paukkuja meloa reipasta vauhtia, jotta ohjattavuus säilyy. Etenkin pitkä kanootti, kun Acron kääntyy todella helposti kyljittäin, jollei vauhtia ole tarpeeksi.

Mutta oli todella hieno melonta, mieli oli hyvä ja reitti oli hauska. Suosittelen seikkailuhenkisille!

 

 

Vastaa