Kanoottimelontaa Ylläksellä

Äkäsjoki on mahdollinen melontakohde myös kanootille. Se on parhaimmillaan korkean veden aikaan, eli keväällä. Lasikuituinen on Acron on ruotsalaisvalmisteinen kanootti. Acron on erittäin hyvin kulkeva peli, ja hiilikuitumelojen kanssa tarjoaa todella nautittavaa melontaa.  Erityisen hyvä kanootti on perheen kanssa retkeillessä, siinä kulkevat niin lapset, koira, kuin koko perheen tavaratkin.

Acron on erittäin hyvin kulkeva peli, ja hiilikuitumelojen kanssa tarjoaa todella nautittavaa melontaa

Ylläksen melontamahdollisuudet olivat minulta vähän hukassa. Tiesin jokia, ja Äkäsjokea oli melottukin aiemmin lähes Tornionjoelle asti, mutta tarkempaa tietoa muiden jokipätkien soveltuvuudesta minulla ei ollut. Lisäksi suunnittelussa piti ottaa huomioon logistiikka: kuljettajaa ei ollut, joten auton haku melonnan lähtöpaikalta oli tehtävä pyörin.

Joitakin alueen melontamahdollisuuksia löysin netistä, mm Kolarin kunnan sivuilta. Äkäsjoki oli logistisesti meille huono, koska pyörät olisi pitänyt viedä aika kauas ennakkoon, ja ajaa edes takasin useamman kerran. Pieniä jokia Ylläsjärven puolelta mietimme, mutta päädyimme kuitenkin Äkäsjoen yläosan melontaan (reittiä ei ole kyseisessa linkissä). Joki on merkitty vaelluskartassa melontareitiksi, mutta se ei toki kerro melottavuudesta oikein mitään.

Lapissa monet pienet joet ovat pitkälti liian kivisiä melontaan.

Acron isona lasikuitukanoottina vaati vettä alleen, sitä ei viitsi kolisuttaa pilalle kivikossa. Oli kuitenkin vielä alkukesä, tulva oli ollut korkealla aiemmin, joten arvelimme veden riittävän. Matkalle sattuisi viisi koskea, Kummallakaan melojalla ei ollut tietoa mitä ne olisivat. Lähinnä mietitytti kivisyys, liian vuolaita ja rajuja kosket tuskin olisivat.

Laskimme Acronin Äkäsjoen vesille Äksäsaivon lähettyvillä, Aakenuksen tien sillalla, noin 10 kilometrin päässä Äkäslompolosta pohjoiseen. Tavoitteena oli meloa Äkäslompoloon, Jounin kaupan rantaan. Näin pyörät pystyi jättämään mökille, kävelymatkan päähän rantautumispaikasta.

Joki virtasi paikalla ihan reippaasti. Lähestulkoon heti edessä oli koski. Kosket olivat ihan vauhdikkaita, mutta tosiaankin kaikista eniten sai huolehtia kivistä ja niihin osumisesta. Laskeminen oli ihan hyvää harjoittelua, ja todella mukavaa. Vesi oli kovien tulvien jälkeen laskenut yllättävän paljon, ja pohjassa kolisikin tasaisesti.

Äkässaivon tietämillä kohoavat komeat kalliot suoraan vedestä. Kyseessä on rotkojärvi.

Ensimmäisen kosken jälkeen suvanto vei kohti Äkässaivon jylhiä kalliota. tuntui aivan erämaajoelta, vaikka tielle ei todellisuudessa ollut pitkä matka. Maisemat ovat niin kauniit, ei sääskiä, ja todella rauhallista. Lähellä vettä maisema oli jylhää kalliota, tai upeaa suota. Jokunen pieni mökki näkyi joen varrella. Kauempana vilahti välillä tunturit, muunmuassa Ylläs ja Kesänki. Matkalla ohitimme myös pari joutsenta, tavattoman idyllistä!  Äkässaivon alapuolella ilmatäytteisellä kaksikolla melova pariskunta tuli myös vastaan. Muita ihmisiä ei näkynyt.

Kosket olivat vaativuudeltaan keskenään hyvin samanlaisia. Vain yksi koskista oli selvästi pudotukseltaan isompi. Se oli kuitenkin suora, ja lasku näkyi selvästi. Kosket eivät olleet pitkiä, mutta useimmiten kahdessa osassa. Koskien välissä melonta oli rauhallista ja mukavaa.

Välillä reitti puikahti pienesti kapeikosta, mutta yhtään kertaa näissä paikoissa ei tarvinnut nousta kyydistä pois, ei missään matalikossa.

Loppupään kosket juuri ennen Äkäslompoloon saapumista, olivat niitä kaikista kivisimpiä.  Mutkaisessa joessa sai olla aika tarkkana, ettei lasiuitukanootti päässyt kolisemaan liikaa kiviin.

Yhden kosken yläpäässä otimmekin mietintä tauon. Mietimme, olisiko järkevämpi vetää kanootti kosken läpi. Koski näytti niin matalalta ja kiviseltä.  Lisäksi koski oli vauhdikas ja teki 90 asteen mutkan. Sen taakse ei pystynyt millään näkemään, mitä oli tulossa.  Uskaltauduimme kuitenkin koskeen, ja loppujen lopuksi koski sujui täysin ilman vaurioita. Yhdessä aivan viimeisistä koskista olimme sen verran pohjastamme  kiinni, että nousin takana pois kyydistä ja työnsin meidät iriti kivistä. Kolme päällä tai raskaammilla melojilla tätä olisi sattunut useammin.

Joelta tunnisti hyvin, missä milloinkin menimme, sillä talvella latu hyödyntää jokea. Myös pari siltaa oli tunnistettavissa talvelta tutuiksi latusilloiksi. Äkäslompolon ylitys Jounin kaupan rantaan oli viimeinen etappi. Järveltä avautui upea maisema, missä näkyi Ylläs, Kellostapuli, Kesänki, Lainio, Kukastunturi ja Kuer.

Ideaali ajankohta joen melomiseen olis voinut olla viikkoa, tai vähän reilua aiemmin. Tällöin kanootti ei olisi kolissut niin kiviin. Eli joki on melottavissa alkukesästä, loppukesästä kuivan aikaan sitä en suosittele, syksyn sateiden myötä toki jälleen. Aivan aloittelijoille joki ei myöskään sovi. Kääntää ja ohjata pitää osata, ja jonkun verran lukea koskia. Myötä virrassa ja koskissa pitää myös olla paukkuja meloa reipasta vauhtia, jotta ohjattavuus säilyy. Etenkin pitkä kanootti, kun Acron kääntyy todella helposti kyljittäin, jollei vauhtia ole tarpeeksi.

Mutta oli todella hieno melonta, mieli oli hyvä ja reitti oli hauska. Suosittelen seikkailuhenkisille!

Vastaa