Portugalissa on….

Millaista on asua Portugalissa, eläkeläisten luvatussa maassa? Oikeastaan aika leppoisaa.

Takana on nyt neljä kuukautta Portugalin maaseudulla, Aldeia do Mecossa. Kylä sijaitsee Lissabonin tuntumasta, Tejo-joen varrelta lähtevien yhtenäisten, noin 20 kilometriä pitkien hiekkarantojen toisessa päässä. Alue kuuluu Sesimbraan, joka taas kuuluu Setubaliin. Kyse on maaseudusta, joka rantojen ansiosta elää pitkälti mökkeilevistä kaupunkilaisista ja kesälomalaisista.  Eli jonkin sortin Heinolan ja Äkäslompolon risteytys.

Kylässämme on yksi pieni ruokakauppa, monen monta ravintolaa, kahvilaa sekä yökerhoa, alakoulu, pankkiautomaatti ja pieni vaateputiikki. Ja tietenkin hiekkarantoja. Kylä on Arrabidan kansallispuiston laitamilla, ja luontoa riittää. Seutu on mukava sekoitus moderneja taloja (”kesäasuntoja”) ja vanhoja paikallisia taloja, eli ehtaa välimeren tyyliä. Vanhoissa taloissa on puutarhoja, kanoja (ja tietysti kukko), on vuohia ja lampaita. Kylässä voi tulla vastaan hevonen ratsastajineen, tai lauma lampaita tien vieressä. Taloja on levittäytynyt sorateiden varsille pitkin kukkuloita, ja takana nousevaa Azoian vuorta.

Kylästä noin kilometrin päässä on isompi kylä, Alfarim. Rajaa ei huomaa, mutta Alfarimissa on pari ruokakauppaa lisää, sekä apteekki, paperikauppa ja urheiluhalli. Tästä viiden kilometrin päässä ovatkin sitten Santana ja Sesimbra. Ensimmäisessä on supermarketteja, kuntosaleja, pankkeja, terveyskeskus, elänlääkäreitä ja ne lähimmät kerrostalot. Uskoisin Santanassa asuvan muutama kymmenetuhatta ihmistä. Sesimbra on turistikylä. Näiden takana kohoaa Serra da Arrabida, kansallispuiston vuorirykelmä.

Päivärytmi

Elämämeno on varsin leppoisaa. Oikeastaan koskaan ei ole kauhea kiire. Aamut ovat todella hitaita. Töihin valutaan kymmeneen mennessä, ja koulut alkavat samoihin aikoihin. Lounaat voivat olla pitkiä, tai sitten ei syödä ollenkaan. Töissä ollaan pitkään, usein seitsemään tai kahdeksaan. Myös koulut ovat seitsemään asti iltaa. Sillä ei toisaalta ole kauheasti väliä. Pimeä tulee vasta sen jälkeen, ja kaikki kaupat, etenkin ostoskeskukset ovat auki puoleen yöhön. Eli täällä ei ole kiirettä kauppaankaan.

Iltaruoka syödään usein yhdeksän jälkeen, moni syö esimerkiksi ostoskeskuksessa illalla kymmenen tai yhdentoista maissa. Harrastukset ovat myös heti töiden jälkeen. Tutkimuksen mukaan portugalilaiset menevät nukkumaan maailman mittapuulla myöhään, keskimäärin klo 00:47. Sitä myöhemmin menivät nukkumaan vain iranilaiset, keskimäärin yhden aikaan yöllä. Ja tämä on keskimäärin! Minulle jo aika myöhäinen ajankohta.

Konkreettinen esimerkki tästä on esikoisen voimistelunäytös, joka oli ilmoitettu alkavaksi kello 21. Näytös alkoi viimein puoli kymmenltä, ja kesti puolille öin. Ei mitään ihmeellistä paikallisen mittapuun mukaan. Olimme ruuhkien jälkeenkin reilusti ennen yhtä kotona. Onneksi lapsi nauttii suunaattomasti harrastuksestaan!

Ruoka

Oletteko kuulleet koskaan portugalilaisesta keittiöstä? Perinteinen ruoka on varsin terveellistä: kalaa ja perunoita tai lihaa ja riisiä. Mutta ruoka ei ole mitenkään erityistä kulinarismia. Kalliin kalaravintolan annos voi olla tuoretta merikalaa höyrytettynä, höyrytettyjä perunoita ja parsakaalia. Eli aikalailla samaa, mitä söin pienenä mummolassa Pellossa, eri kalalaatuja vain.

Ravintoiloissa ruoka on halvempaa reilusti kuin Suomessa, samoin juomat. Esimerkiksi Mecon ”yökerhossa” olut maksoi 2 €. Annokset ovat myös usein todella isoja. Lihan kanssa tarjotaa aina riisiä, vaikka annoksessa olisi myös ranskalaisia. Sunnuntailounas on ohjelmanumero. Isolla porukalla ajetaan jonnekin tiettyyn, omasta mielestä perinteiseen ja hyvään ravintolaan syömään. Ja syömiseen kuluukin sitten koko päivä. Yritimme kerran, että lähtisimme pois vasta vieressä olevan seurueen jälkeen, he kun olivat jo jälkiruuassa menossa meidän saapuessa. Mutta eihän se onnistunut. Söimme alkupalat, ruuat ja jälkiruuat, mutta lähtiessämme viereinen pöytäkunta istui vielä tukevasti paikallaan.

Ruokakaupoissa on isot liha- ja kalatiskit ja selvästi niistä halutaan ruoka ostaa. Jonot voivat olla tiskille pitkiä. Tavallisissakin kaupoissa on paljon erilaisia tuoreita merikaloja ja äyriäisiä. Lihaa löytyy isoja kimpaleita, ja lihamestarit leikkaavat isoilla kirveillä lihaa asiakkaiden pyynnöstä sopiviin palasiin. Tämä muistuttaa minua 80-luvusta. Leipää paistetaan koko ajan tuoretta tiskiin. Täältä löytyy vehnäleipää ja maissileipää. Monia meille tuttuja ruoka-aineita ei myydä joka kaupassa, esimerkiksi rahkat, piimät (kefir) ja ranskankerma ovat lähinnä saksalaista tuontitavaraa. Mitään viilejä tai kermaviilejä ei ole missään. Maito on lähinnä lämpimässä, samoin kerma. Kuvastavaa on, että oliiviöljyä myydään isoissa kanistereissa, mutta voita 250g:n paketeissa yhden kylmähyllyn päädyssä. Ruoka maksaa ehkä 60-70% siitä, mitä Suomessa. Olut ja viini ovat lähes ilmaisia, viinipullon saa ruokakaupasta 1,5-2,5 halvimmillaan ja olut maksaa 35 senttiä 2 desin pieni pullo.

Ihmiset ja kulttuuri

Ihmiset ovat ystävällisiä, ja juttelevat mielellään. Osa puhuu hyvääkin englantia, mutta eivät kaikki. Vanhemmat pienissä kylissä eivät puhu englatina pääsääntöisesti ollenkaan, mutta eivät kaikki nuoretkaan. Auttavalla portugalilla on selvinnyt kaupassa hyvin. Ensimmäiseksi olenkin oppinut ruoka-aineiden nimiä. Kielen rakenne tuntuu vaikealta, erityisesti verbien taivuttaminen, mutta monet nimisanat muistuttavat englantia tai espanjaa.

Portugalia ei voi verrata maana Espanjaan. Maa on paljon pienempi, eivätkä ihmiset ole samanalaisia. Portugalissa aikakäsitys on toki eri kuin Suomessa, ihan juuri ajoissa ei välttämättä olla, mutta ei mitään tavattomia myöhästelijöitäkään. Ihmisillä vaikuttaisi olevan vähän samanlainen melankolinen ja nöyrä pohjavire kuin Suomessa, ei toki niin vahvana. Mutta jos vertaa Espanjalalaiseen itseriittoisuuteen, ero on iso. Tämän hahmottaa hyvin espanjalaista flamencoa ja portugalialaista fadoa vertaamalla. Suurin osa asioista toimii tarpeeksi hyvin. Työ on halpaa, ja työntekijöitä onkin yleensä paljon töissä, esimerkiksi kaupoissa.

Kokonaisuutena oma tunnelma Portugalissa asumisesta on hyvä. Perhe on vielä selvinnyt suhteellisen hyvin viranomais-asioista. Niissä on toki paljon byrokratiaa ja siirtelyä luukulta toiselle. Mutta vaikka ei itse tiedä oikein, miten asioita voisi tai pitäisi järjestellä, tuntuvat ne kuitenkin jotenkin järjestyvän. Ihmiset ovat olleet todella auttavaisia. Meille on käännetty lomakkeita, ja sovittu tapaamisia kouluille ja harrastuksiin. Täällä ei kannatakaan stressata etukäteen, vaan luottaa, että H-hetkeen mennessä asiat järjestyvät. Testattu on jo onnistuneesti sekä eläinlääkäri, että yksityinen lääkäriasema.

Kieli

Olen opiskelleut portugalin kieltä säännöllisesti mobiilisovelluksen avulla noin vuoden. Ymmärrän monista kauppojen ja ravintoloiden teksteistä asiat hyvin. Puheesta en ymmärrä juurikaan, ja itse uskallan lähinnä tilata kahvin, ja ostaa jotain ruokaa. Puhutut lauseet muistuttavat minulle hepreaa, jos se nyt on se vaikein kieli. Eli kassalla selviän niin kauan hyvin, kunnes myyjä kysyy minulta jotain poikkeavaa, sitten menee kuvio sekaisin.

Haluaisin oppia kieltä paremmin, mutta monissa paikoissa en pääse sitä käyttämään. Kun minun tiedetään tai huomataan olven ”english speaker”, asiat hoituvat yleensä englanniksi jotenkin. Koko perhe on jo tottunut englannin käyttäjä. Katson kaikki ohjelmat TV:stä englanniksi, niin tekevät myös lapset. Portugalin sujuvaan käyttöön tuntuu olevan kuitenkin vielä tavoittamaton matka. Toki voimisteleva esikoinen ymmärtää jo auttavasti puhuttuakin kieltä.

Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt. Omalla tavallaan tämä aika on ollut kuin pitkä lomamatka, mutta toki, arki on arkea portugalissakin. Kuitenkaan mikään ei ole minua erityisesti yllättänyt. Ehkä se, kuinka lämmintä on ollut, ja kuinka samalainen sää on koko ajan. Käyttämättä ovat jääneet monet ihanat Malojan trikoot ja multisport-takit, koska keli on ollut pääsääntöisesti ihan lyhythihaisen keli. Ilmasto on mahtava harjoitella.

Portugalin kuulumisia on mukava päivitellä, itsekin kohtaa monelaista uutta ja mielenkiintoista. Kylmin ja epävakaisin aika on jo ylitetty, luonto on herännyt kevääseen ja lämintä on luvassa reilusti. Täälläkin elellään kohti kevättä ja valoa, vaikka tämä muutos onkin varsin eri aisa kuin Suomen Lapissa.