Jälleen yhteislenkillä

Kuukausi sitten osallistuin ensimmäiselle yhteislenkille täällä Sesimbrassa Portugalissa. Kokemus oli mukava, ja pääsin uusimaan sen jälleen viime lauantaina. Konsepti oli tälläkin kertaa sama, jonkin verran polkujuoksukokemusta omaavat olivat tervetulleita lauantai aamuna klo 8.30 starttaavalle lenkille Sesimbran linnalta. Järjestäjät mainostavat yhteistreenillä alueella kesäkuun alussa järjestettävää polkujuoksukisaa.

Päivästä oli tulossa kuuma, kuumempi kuin edellisellä kerrralla. Jätin siis suositeltavan varapaidan pois. Mukaan nappasin aamulla pari lötköpulloa juomaa ja nallekarkkeja. Porukkaa ei ollut ihan viime kerran veroisesti, mutta varmaankin noin 40 juoksijaa kuitenkin. Lenkki suuntasi minulle tutuille poluille, eli vastakkaiseen suuntaan kuin viimeksi.

Selvästi kuntoilijat ovat samanlaisia joka puolella, myös Portugalissa kuin Suomessakin. Nimittäin jälleen hyvin tyypillisesti lenkki pyörähti käyntiin aikamoisella vauhdilla. Linnalta lähdettiin puskemaan jälleen pienen alamäen jälkeen isoon ylämäkeen, missä suurin osa juoksenteli menemään. Omat sykkeet olivat aamun kuumuudessa jo varsin korkeat. Mikä siinä onkin, että ryhmälöhtö saa ihmiset riehaantumaan? Alussa olevat tiepätkät ja ylämäet sain taas juosta ihan tosissaan. Edellä oli hyvinkin epäsporttisen näköistä porukkaa, joskin keulalla menevät kyllä muistuttivat jo vahvasti oikeita juoksijoita.

Tällä kertaa lenkki suuntasi siis Capo Esphielin suuntaan. Lähes puolet lenkistä juostiin minulle niin mieleisiä polkuja. Ne ovat kuitenkin kivisiä ja kapeita. Etenkin käynti alhaalla, meren pinnan tasolla ”paratiisi rannalla” tuotti paljon vaikeuksia osalle juoksijoista. Meno oli suorastaan matelevaa, eikä ohitse kiitävistä vauhtihirmuista ollut enää tietoakaan. Juttelin siinä jonottaessa paikallisen juoksijan kanssa, eikä hänelle mennyt millään päähän, että paikka ei ole ehkä kuitenkaan maailman vaikeinta polkujuoksua, ja että kyllä, Suomessa on kokonaisuudessaan paljon vaikempaa juostaa tapahtumissa, kuin, mitä tämä reitti tarjoilee.

Hitaan alustan lisäksi juoksijoita hidasti myös matka. Selvästi jälleen porukka aloitti liian kovaa. Paluumatkalla ja teknisten polkujen jälkeen joukkoa odoteltiin kasaan jo melko pitkiä aikoja. Pääosin matkanteko nnoudatteli tulevan kisan reittiä. Oma meneminen muuttui matkan mittaan vain paremmaksi. Tekniset polut tuntuivat helpoilta, ja sain suorastaan levätä. Hiki virtasi tosin ihan noronaan, ja tällä kertaa myös paikallisilla oli kesävaatteet päällä.

Linnalle palatessa kiertelimme hetken linnan metsikön polkuja. Olen nähnyt alueella kuvattuja maastopyöräily videoita. Polut ovat aivan upeita siihen, päätinkin, että ensi viikonloppuna palaan poluille pyörän kanssa.

Lenkki päättyi takaisin linnan parkkipaikalle, missä maan tavan mukaan oli tarjolla ”servejat”, eli oluet. Olo oli lenkin jälkeen hyvä ja jaksava, itseasiassa reippaampi, kuin edellisellä kerralla. Matkaa reissulle tuli 20 kilometriä, juoksuaika oli reilut 2,5 tuntia, nousua tuli noin 650 metriä.

Minulla on meneillään pyöräilypainotus, eikä juoksuaskel ole mitenkään kevein mahdollinen. Silti oma tuntuma oli, että edellisestä lenkistä kunto ja juokseminen on parantunut. Aikaa ensimmäiseen starttiin on vielä kevyen viikon ja sen jälkeen yhden harjoitusjakson verran ennen keventelyä. Eli vielä ehtii kuntokin vähän nousta.

Postauksen ensimmäisestä yhteislenkkikokemuksestani voit lukea täältä.