Treenileiriä Kolilla

Viikko Spring Adventure jälkeen juoksin reilun parikymppisen lenkin hyvillä vertikaaleilla Pellossa, rakkaissa maisemissa. Se oli kevään ensimmäinen maastopitkis. Viime viikonloppuna vuorossa olikin sitten huolella suunniteltu ja odotettu tiimitreeni reissu. Kokoonnuimme OP, Jussi, Jaakko ja minä Kolille keräämään Pyreneiden veroisia nousumetrejä ja punomaan taktiikoita. Suuntana siis Raidaran Espanjassa heinäkuussa.

shotit
Toin pojille Lapin tuliaisia, Arctic Warriors energia shotteja ja taistelijaa. Vielä pitää porukalla syödä Puolustajaa ja estää flunssat ja pöpöt ennen pääkisaa.
Pyreneiden tunnelmaa suoraan Kolillta.
Pyreneiden tunnelmaa suoraan Kolillta.

OP oli varannut tukikohdan Vanhan koulun majatalosta, pyöräilymatkan päässä Kolin kylältä. Jaakko suunnitteli viikonlopun ohjelman, yhteinen aika aloitettiin myöhään perjantai-iltana Raidaranin suunnittelulla ja ultimatella. Kyseinen laji ei paljoa allekirjoittaneelle sanonut, mutta jollain hämärällä tasolla juoksentelin mukana frisbeen perässä pitkin nurmikkokenttää. Seuraavaksi päiväksi luvattiin armotonta sadetta, minkä vuoksi kohtuullistimme aiottua lenkkiä vähän.

Tornissa kaikui Hola! ja nauru.
Tornissa kaikui Hola! ja nauru.

Lauantaina listalla oli köysitehtäviä, suunnistusta, melontaa ja mäkeä. Siirtymät hoidettiin pyöräillen. Kaatosade on kaatosade, siinä kastuu, vaikka muu Suomi kylpeekin samaan aikaan auringossa. Puolen tunnin siirtymä aamupalalta Rasavaaran tornille kasteli läpimäräksi. Tornille sapuminen tuntui, kuin kisassa olisi kulkenut: jatkuva sade, joukkue, iloiset Hola-tervehdykset, ja tietämättätömyys tulevasta. Tornilla toimintaa pystyi hyvällä syyllä sanomaan autenttiseksi ja lajinomaiseksi: ammattimaisesti rakennettu laskeutumis ja jumarointi linja, sekä kiihtyvä horkka omaa vuoroa odottaessa.

jumarointi

Tornilla kokeilimme laskeutumista ja jumarointia. Minulla oli sattumoisin enesimmäistä kertaa oikeasti käytössä niin kutusutu stringi-valjaat, eli todella kevvyet ja heppoisen oloiset kiipeilyvaljaat. Kestivät nyt kuitenkin Rasavaaran tornin verran. itsellä oli mukana ACT, millä laskeuduin. Jumarointi taas on aina yhtä hauskaa ja miellyttävää. Todella paljon kiitoksia Karsun Kristalle ja Mikolle valmiista köysisetistä!

Kosteuden voi aistia! Kiitos sateeseen vaivautuneille seikkailukavereille, Mikko ja Krista!
Kosteuden voi aistia! Kiitos sateeseen vaivautuneille seikkailukavereille, Mikko ja Krista!

Tornilta matka jatkui hyisin sormin pyörillä alamäkeen. Seuraava etappi oli Kolin alamaja ja melonta Pielisellä. Meloimme pareittain, kun sillä aikaa toinen pari kävi kipaisemassa Kolin huipulla. OP:n kanssa olemme jo meloneet usein yhdessä, joten melontareissu sujui rutiinilla. Kolin huipulla oli mukava kipaista, askel oli rento, eikä yksi nousu tuntunut luonnollisestikaan missään. Aamun pyöräily ja alamäet olivat haastavampia.

Vaarojen maratonin loppunousua fiilistelemässä.
Vaarojen maratonin loppunousua fiilistelemässä.

Viimeinen rasti melonnan jälkeen oli suunnistus. Krista oli tehnyt nousumetrejä painottavan ryteikkö radan ja vienyt rastitkin paikalleen. Suunnistimme yksin väliaikalähdöllä, tarkoitus oli viimeistään viidennellä rastilla lyöttäytyä parin kanssa yhteen, ja hakea loput rastiti pareittain. Radan puoliväli oli tetsaamista, lopussa juoksuaskelin saavuimme maaliin. Sade taukosi tässä hetkeksi. Viiden tunnin kierroksen päätteeksi oli mukava pyörällä takaisin majataloon.

Tiimi poseeraa maireana. Kuva Krista.
Tiimi poseeraa maireana. Kuva Krista.

Saldona tahkottiin rennolla sykkeellä noin 40 kilometriä ja 1100 nousumetriä. Päivä muistutti lähinnä monta vaihtoa sisältävää multisport kisaa hidastettuna. Illalla vielä varuste- ja kisasäätöjä, sekä taktiikan suunnittelua.

Jussi martkii ensi syksyn Polkujuoksijaa Vaarojen maratonilla.
Jussi matkii ensi syksyn Polkujuoksijaa Vaarojen maratonilla.

Sateen vuoksi sunnuntaille ladattiin paljon odotuksia ja pitkän lenkin paineita. Aamusella hypättiin komeassa kelissä pyörille ja aloitettiin siirtymätaipaleella Kiviniemeen. Tarkoituksena oli kuluttaa päivä hölkkäilemällä Vaarojen maratonin eteläkiehkuraa järven ympäri. Sinnehän painettiin jonossa. Muutama syöntitauko, mutta pääosin tasaista matkantekoa parinkympin verran. Polku oli paikoin varsin teknistä, mutkittelevaa ja kulki kivasti ylös alas. Mitään monsterinousua ei matkalle sattunut, pari selvempää kinkamaa kyllä.

Mukavaa serpentiinipätkää. Tästä läheltä saa helposti juomapullon täydennystä.
Mukavaa serpentiinipätkää. Tästä läheltä saa helposti juomapullon täydennystä.

Pieni hoppu alkoi kutittamaan puseroa, sillä lähtöaika painoi päälle. Autokuntien piti päästä kolmelta matkaan, mutta jo tässä vaiheessa se alkoi näyttämään vaikealta.

Reissun päätteeksi hurautettiin reippaassa lauttakyydissä.
Reissun päätteeksi hurautettiin reippaassa lauttakyydissä.

Paluu Kiviniemestä takaisin majatalolle sujui sutjakasti. Tialnne oli varsin autenttinen, sillä majatalolla piti ottaa todella nopea vaihto, pakata kamppeet ja rientää matkaan. Kello 17 autokunnat olivat suihkunraikkaina lähdössä kotimatkalle. Sunnuntain saldo oli 71 kilometriä ja 1300 nousumetriä.

Itselle viikonloppu näytti pari asiaa: juoksu on paremman tuntuista, kuin muutamaan vuoteen. Se on lohduttavaa ja rohkaisevaa. Pyöräilyssä sen sijaan puuttuu vielä vauhti. Mäkiä ja tv reipasta tulee olemaan ohjelmassa nyt reilummin pyörällä.

Oli mukava ja tärkeä nähdä ja treenata porukalle. Jussi ja OP, sekä Jaakko eivät ole keskenään kilpailleet aiemmmin, minä olen kisannut kaikkien kanssa. Nyt on kuitnekin hyvä tiiminä lähteä kohti Raidarania. Seuraavaksi jälleen Kolille, 11.6. starttaamme Ursakiin OP:n kanssa, myös Jaakko kisaa tuolloin toisessa tiimissä.  Se tulee olemaan ainoa pidempi treenikisa ennen Raidarania. Toki kunto viimeistellään vielä heinäkuun alussa Ii:n kisassa.

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa