Hamstring syndrooma – parantuuko se koskaan?

Olen kipuillut hamstring-vaivojen kanssa vuoden 2012 alusta asti, eli kohta jo seitsemän vuotta. Jossakin vaiheessa olin onnellinen diagnoosista, ja siitä, että muita ongelma myötä syntyneitä vaivoja oli saatu suljettua pois ja parenneltua, ja pystyin keskittymään hamstring vaivaan.

Tuosta lähtikin pitkä kuntouttamisen tie. Vaiva myös vähän levittäytyi, ja sainkin vuodenvaihteessa 2016-2017 kaksi kortisonipiikkia lantion limapussiin tulehduksen vuoksi. Loputulemana oli, että hamstring vaiva on ollut hyvin hallinnassa.

Rovaniemen syksy muuttui jo hetkeksi talveksi, kun viime viikolla tuli lunta pakkasen jäädyttämään maahan. Parin viime päivän lämpö on kuitenkin sulattanut jo lumet.

Näin jatkui tähän päivään asti. Tänään aamuisessa crossfit-treenissä käsinseisontaan mennessä vasemmasta, eli siitä paremmasta takareidestä, repesi jotakin. Liike loppui siihen, ja tajusin heti, että nyt tuli niin kutsutusti telakkaa.

Liike loppui siihen, ja tajusin heti, että nyt tuli niin kutsutusti telakkaa.

Uskoakseni takareisivaivojen pitkittyessä jänteeseen on luultavasti syntynyt arpikudosta. Takareiden kipujen ollessa pahimmillaan ei onnistunut käsilläseisonta, eivätkä burpeet, sillä eteentaivutus -tyyppinen asento ja nykäisyt vaan sattuivat liikaa.

Nyt sitten äkkinykäisy käsinseisontaan noustessa repäisi luultavimin arpikudosta irti jostain. Tai ehkä pienen säikeen jänteestä. Kipu sattui selvästi istuinkyhmyn tietämille, ei takareiteen laajemmin. Lisää urheiluvammoista ja jänteen vammoista voi lukea tästä.

Sulamisen jälkeen maa näytti tältä. Ei hyvä juoksualusta.

Ensiapuna heti kipukohtaan kylmää, mitä jatkoin kotona säännöllisin väliajoin läpi koko päivän. Otin myös tulehduskipulääkettä. Tällä hetkellä kipua aiheuttaa muunmuassa eteentaivutus, esimerkiksi kenkien jalkaan laittaminen, istuminen, ja istumaan laskeutuminen, jalan nostaminen ja kaikki jalka koukussa painon varaamiset.

Juoksu ei tule onnistumaan varmaan aikoihin, toivottavasti 1-2 viikon päästä ladun auetessa voin hiihtää. Siihen asti voi olla pakko tyytyä lepoon ja leuanvetoon. Se on liikkeenä puhtaasti takareisiä lepuuttava, vaikka muuten onkin kauhea.

Äkilliset liikkeet ovat pahimpia. Takareiteeni on syntynyt varmaankin myös vähän haastava kierre. Pitkittyneiden kiputilojen ja varomisen myötä takareisieni voimatasot ovat varmasti laskeneet. Monet voimaliikkeet on pitänyt jättää tekemättä, koska hamstring-alueeseen sattuu liikaa. S

amoin venyttely ja lihashuolto on ollut kivun vuoksi vaikeaa. Varmaankin näidenkin seikkojen vuoksi takareiden liahkset eivät ole priimakunnossa suojaamaan äkillisten liikkeiden yhteydessä kudoksia ja niveliä.

Kävin vimmeisen kerran melomassa Rovaniemellä tälle syksylle. Keli oli upea, auringonlasku, joutsenet ja syksyinen tunnelma. Ounasvaaran rinteessä odottaa lumikasa avattuna levittämistä laduksi.

Ajankohta tälle on toki nyt juuri paras, rospuuttoaika, ja muutenkin tarkoitus treenata vähemmän. Mutta masentaahan tämä. Juuri kun kuvittelin, että vaiva alkaa olla paketissa, ja taka-alalla. Ärsyttävää.

Vastaa