Hiihtokausi avattu Rovaniemellä

Talvi on tullut, ja vaikka lunta on vähän niukalti, silti hiihtämään pääsee ja luistelemaankin luonnonjäillä.

Syksyn lepäilyn jälkeen nostin lokakuussa vähitellen treenitunteja. Kelin käääntyessä marraskuuksi olen aloittanu ensimmäisen laatukauden, teemana voima. Samaa syssyyn alkoit hiihtokelitkin, joten treenipääiväkirja näyttää nyt erinlaiselta. Neljä seuraavaa viikkoa suunnittelen CrossFitin ehdoilla. Muut päivät täytän kevyellä hiihdolla ja juoksulla, välillä myös sisäpyöräilyllä.

Hiihtokausi alkoi Rovaniemellä viime viikonloppuna, kun latu hiihtostadionille ja Ounasvaaralle ajettiin metri metriltä. Itse hyökkäsin ladulle puolessa välissä viikkoa, kun pituutta koko komeudelle oli tullut tarpeeksi. Pari vuotta sitten pääsi samaan aikaan hiihtämään pohjoisessa tykkilumella, nyt Rovaniemen latu on Oloksen maksullista latua lukuunottamatta toistaiseksi paras paikka hiihtää. Ladulle on levitetty säilölunta ehkä enemmän kuin koskaan, ja lunta on vielä jäljellä pariin paikkaan levitettäväksi ja latua jatkettavaksi. Nyt latu kulkee Stadionilta ylös Santasportille asti. Matkalla on lisälenkkinä niin kutsuttu Mustin lenkki, ja latu jatkuu stadionilta ohi puolen kilometrin verran.

Olosuhde on nyt siis todella kunnossa. Latu on hyvä, profiili sopii vielä tälläiselle kilpakuntoilijallekin, ja tilaakin riittää. Paikalla on tälläkin hetkellä Suomen omaa maajoukkue-edustusta, sekä ulkomaisia tiimejä, puhumattakaan seurojen edustajista, nuorista hiihtäjistä ja paikallisista. Jylhän Reijo kehui latua ja luistoa, lauantaina vastaan, lähinnä perinteisellä, tulivatkin niin Aikku, Roponen kuin Marttikin.

Latu ajetaan päivittäin, mutta olosuhde muuttuu ajankohdalle tyypillisesti usein. Keskiviikkona latu oli liukas, suorastaan jäinen. Perjantaina jyrkistä nousuista latu oli ”merisuolamurua”, mutta luonnollisesti edelleen todella liukas, koska kyseessä vanha, agressiivinen lumi. Lauantaina yön oli satanut räntää. Latu olikin nihkeämpi uuden lumen myötä, mutta pohjaltaan kova. Lenkin mittaan, eli puoltapäivää lähesstyessä keli muuttui vesisateiseksi ja latu alkoi kastumaan. Oma voiteeelutaito ja suksi ei ole omiaan vettyneelle ladulle ja huomasikin selvästi pohjan alkavan imeä kiinni ja likaantuvan. Seuraavan kerran suuntaan ladulle ma, silloin on luvassa poutaista keliä.

On ollu haastavaa pitää lenkit kevyenä. Oma kalusto ja voitelutaito mahdollistaa säilölumella, ja tällä kelillä, vain luistelun. Luistellessa Ounasvaaran mäkiä meinaa taas sydän vielä iskeä liian tiheään. Onneksi se siitä helpottaa, kun saa enemmän hiihtoa alle. Aluksi olen pitäytynyt noin 15-20 kilometrin lenkeissä. Nyt vain haetaan hiihtotuntumaa, samalla kun pääpaino on crossfit-treeneissä. Joulukuussa sitten kilometrien keräilyyn juosten ja hiihtäen.

Lauantainen aamutreeni olikin kiva yhdistelmä edellämainittuja. Aamu ysiltä starttasin päivän Crossfitillä Santasportissa.  Päivän treeninä oli mukavasti toistoja kahvakuulalla. Ounasvaaralla kun ollaan, niin lähes mikä vaan laji on mahdollinen. Hyökkäsin siis ennakkoluulottomasti hiihtoladulle nopean vaihdon myötä. Ladulla tuntui kyllä raskaalta Vasta aloitettu hiihtokausi ja aamun treeni, sekä ennen kaikkea huono aamupala tekivät menosta melko raskasta. Tunti hiihtelyä sai riittää. Jatkoin treeniä illalla palauttavan pyörittelyn merkeissä kuntopyörällä.