Maaseutuseikkailu tarjoili pitkästi soratietä
Nopealla aikataululla sain innostettua joukkueen Kiuruvedelle Kellopuoti maaseutuseikkailuun. Toista kertaa järjestettävä seikkailu kärsi pienoisesta osanottajapulasta, vaikka viimevuotiset osallistuja kisaa suosittelivatkin. Mukana oli kuitenkin varsin kovia pohjoisen tiimejä, ja tarkoitus olikin lähteä haastamaan miestiimejä AC Adventuren sekajoukkueella.
Koko poppoo oli sen verran keskittynyt kilpailuun, että yhden yhtä kuvaa emme ottaneet missään vaiheessa, ei ennen kisaa, eikä sen jälkeen. Onneksi järjestäjä oli ottanut pari kivaa otosta ensimmäiseltä questiltä. Kiitos niistä!
Kilpailun pidemmän sarjan pituudeksi oli ilmoitettu 12 tuntia. Kartat sai lauantaina aamulla kuudelta. Niistä kävi samantien ilmi jutun juoni: pyöräillään, jonnekin, missä melotaan ja välillä suunnistetaan suunnistuskartalla pari kiehkuraa. ja Sitten pyöräillään takaisin. Prologina luonnollisesti alkusuunnistus. Tämä lienee jo synonyymi prologille. Eli perussettiä tiedossa. Reitti on järjestäjän kannalta helpoin juuri näin. Tällä kertaa pyöräily selvästi dominoi, ja juoksu oli vain osittain juostavaa. Kilpailu starttasi lauantaina klo 8 aamulla. Kilpailun voi katsoa gps-seurannasta.
Alussa haettiin rasteja korttelikartalla pitkin Kiuruveden keskustaa. Rastit sai ottaa vapaavalintaisessa järjestyksessä, mutta käytännössä joukkueiden reiteissä oli hyvin vähän eroja. Hommaan meni noin kolme varttia. Juoksentelimme rauhallisesti ilman sen suurempaa kiirettä. Prologin jälkeen vaihdoimme pyöräkengät jalkaan ja kiiruhdimme ratsaille.
Pyöräily lähti kuljettelemaan meitä teitä ja sorateitä pitkin. Alussa reitinvalintoja oli melko vähän. Kärjessä matkaan ampaisi Team Leatherman ja Avanti Adventure. Free Adventure joutui paikkaamaan prologilla unohtunutta rastia hakemalla sen vielä erikseen ennen pyöräilyyn lähtöä. Näimme kärkitiimit kerran ensimmäiselle questille mennessämme. He olivat ehtineet jo viskoa heinäpaalit traktorin kyytiin, siinä vaiheessa kun me saavuimme aloittelemaan omaa urakkaamme. Riuskan heinäpaaliurakoinnin jälkeen jatkoimme pyörittelyä hyvällä sykkeellä.
Pyöräily toimi hyvin, pojat urakoivat vuorovedoin ja minä laskettelin siinä imussa. Maisema ei paljoa vaihtunut, vaikka vauhti oli hyvää, mitä nyt peltoa oli välillä oikealla ja välillä taas vasemmalla, joskus molemmilla puolilla. Reilun kolmen tunnin myllyttämisen jälkeen rastilta kymmenen alkoi melontaosuus. Joukkueet saivat itse valita hakivatko rastin 11 juosten vai meloen. Me kipaisimme jalan rastille ja takaisin. Tässä vaiheessa edellämme oli Avanti, Leatherman ja Free Adventure, mutta Avantin valinta hakea rasti meloen oli sen verran hitaampi, että kiilasimme heidän edelleen. Melonta rastit 12,13 ja 14 haettiin hiljakseen virtaavalta joelta, jälleen periaatteella sinne ja takaisin. Loppumatkasta vastan tuli 1life.
Melonnan jälkeen joku raukka oli mennyt ja pistänyt vanerit palasiksi, eikä osannut niitä enää kasata kolmioksi. No eihän se onnistunut meiltäkään. 10 minuutin kuluttua pääsimme matkaan vain huomataksemme, että etukumini oli tyhjä. Avanti sai siinä mennä siis menojaan. Pumppaaminen toi lohtua vain pariksi kilometriksi. Sisäkumin vaihtaminen kesti muutamia minuutteja, minkä jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Tullessa pyöräilimme helpohkosti letkassa tulemaan, mutta melonnasta lähtiessä tuuli oli ankarasti vastainen ja tuntui reisissä.
Rengasrikosta huolimatta saavutimme Avanti Adventuren ennen suunnistusta. Kiersimme 3,7 kilometrin radan pyöräkengillä. Avanti vaihtoi kenkiä, minkä turvin pääsimme yksin matkaan suunnistuksen jälkeenkin. Pyöräily sujui edelleen hyvällä sykkeellä. Käytimme pääsääntöisesti kiertoja, vaikka muutamissa kohdissa ratamestari tarjosikin oikoja. Päivä oli käynyt lämpimäksi, suorastaan kuumaksi. Nestettä kului paljon, ja olisinkin ollut ongelmissa ilman järjestäjän tarjoamia juomapisteitä.
Seuraava suunnistus olikin mäen päällä ja lyhyt, hienolla kalliolla kulkeva pätkä. Sitä ennen arvuuttelimme kasveja ja kärsimme minuutin sakon parin mennessä pieleen.Vastatuuleen puskeminen ja kovasti kertyneet kilometrit alkoivat jo tuntua jaloissa. Matka kuitenkin eteni hyvin. Free Adventure oli karussa, mutta tosiasiassa Team Leatherman ei mennyt kaukana, suunnistusta ennen muutamien minuuttien päässä. Jalkapätkillä jäimme, mutta pyörällä pystyimme jopa puristamaan väliä kiinni.
Tämän lyhyen kalliolla kulkevan suunnistuksen jälkeen käytännössä vain pyöräilimme takaisin Kiuruvedelle. Pyöräilystä saavuttiin maalin lähelle, urheilukentän laidalle. Siitä lähti viimeinen jalkapätkä, suunnistus, jossa arvelimme kestävän 1-1,5 tuntia. Lähdimme matkaan kolmantena, rastihenkilöiden mukaan 7-8 minuuttia Team Leathermanin perään. Väliaikaa saimme myös takana olevista, Avanti oli järjestäjän mukaan oin 15 minuuttia takanamme. Tuntuma viimeiseen suunnistukseen lähtiessä oli sijoitusta varmisteleva. Suunnistus oli vaikeampi kuin aiemmat, ja ehdottomasti huonokulkuisempi.
Vaikka oli kotikylän pojan tekemä kartta, manasin puoli leikilläni koko matkan näitä pöpelikköjen suunnistuksia. Miksi ihmeessä ihminen haluaa suunnistaa surkeakulkuista maastoa, kun voisi läpytellä miellyttävää mäntykangasta? Yhdellä hitaimmista väleistä sivusta hyökkäsi seuraamme Tean Leatherman. Joukkue oli tehnyt ylimääräisen lenkin, ja olimme ottaneet heidät kiinni. Leatherman harppoi pöpelikössä tasaiseen tahtiin edellemme. Kunnon yritystä pysyä heidän perässään ei ollut. En uskonut, että voisimme heidät lyödä jalan loppukirissä, jos sinne yhdessä menisimme. Rasteja oli jäljellä enää muutama ja viimeiseltä rastilta oli tietä maaliin.
Maaliin kiirehdimme ajassa 11:11:30 koko kisan kolmansina, 6,5 minuuttia Team Leathermanille ja 30 minuuttia voittajalle jääneenä. Perässämme Avanti Adventure jäi meille lopulta reilu puolituntia. Toinen sekajoukkue, Team 1Life, joutui keskeyttämään. Tulokset löytyvät täältä. Tavoitteena oli miesten joukossa sijoitus kolmen parhaan joukossa, ja se saavutettiin. Free Adventure ei ollut voitettavissa, sillä heillä kulki pyörä, nousi jalka ja liikkui melakin meitä lujempaa. Tasaisella vauhdinnostolla olisimme voineet ahdistella Team Leathermania enemmän. Järjestäjä palkitsi meidät sekajoukkueiden voittajana.
Koko kilpailun ajan joukkue paahtoi hyvällä sykkeellä. Kunniat meille siitä, että suoritus oli nousujohteinen, eikä missään vaiheessa mennyt alavireiseksi, edes pyöränkumin tyhjennyttyä. Aloitimme pyörillä maltilliseen tahtiin, ja lopussa jaksoimmekin pyöräillä todella hyvää vauhtia. Vain voittanut Free Adventure meni selvästi lujempaa. Sanaton sopimus oman tiimin kanssa pyörällä olikin, että jos minun ei tarvitse vetää, ei minuakaan tarvitse vetää. Se toimi oikein hyvin. Joukkueen henki oli hieno, ja positiivinen vire tuki kaikkea tekemistä. Suunnistus sujui hienosti, kiitos siitä muille.
Menin kisan energiadrinkistä, jonka olin lantrannut hunajaisesta energiageelistä pehmeään pullooni. Juomat olivat pyörässä kahdessa juomapullossa, joita sai täytettyä järjestäjän pisteistä kahteenkin otteeseen. Melonnassa join pienestä juomapussista. Pulloissa oli tavallista urheilujuomaa sekä yhdessä palautusjuomaa. Lisäksi join kolme Nutridrink-juomaa eli lisäravintovalmistetta.
Reissulle tuli mittaa 180 kilometriä. Siitä vajava 20km oli juoksua ja melontaa, muu pyöräilyä pääosin sorateillä, joskin joukossa oli myös pitkälti asfalttia. Tuli käväistyä Iisalmen puolella, mutta Pielavedelle vauhti ei riittänyt. Josko Antti Ruuskanen olisi kotona vielä ollutkaan. Myös Vieremä jäi tällä kertaa pois aikataulullisista syistä. Reitti ei tarjonnut suuria esimerkiksi maisemallisia highlight-hetkiä, mutta tasaisen varmaan menoa. Kartat olivat hyvät ja kisan kulku yksinkertainen ja helposti seurattava. Kaikki toimi, ja järjestäjän taholta palvelu oli lähinnä liian hyvää. Paljon kiitoksia järjestäjälle kisasta!
Kiuruveden koitos saattoi olla allekirjoittaneelle syksyn viimeinen. Muut menot estävät Kajaaniin lähdön, enkä tiedä vielä, onko X-kaato suunnitelmissa. Haaveilut ulkomaan kisasta vielä syksylle ovat olleet pinnalla, mutta kaatuneet ennen kaikkea joukkueen puuttumiseen. Monta hyvää miestä on jo menetetty polkujuoksulle.
