Kiipeily- ja köysitehtävät seikkailukisoissa
Seikkailukisojen yksi vakiintunut osa ovat erilaiset köysitehtävät. Vaikka seikkailu-urheilun peruslajit ovatkin juoksu, pyöräily ja melonta, kuuluu lajiin kiinteänä osana suunnistus ja köysitehtävät. Mitä köysitehtävät ovat? Sanana se ei paljon kerro, mistä on kyse. Köysitehtävät ei sinänsä viittaakaan mihinkään tiettyyn, vaan voi tarkoittaa varsin laajasti erilaisia kiipeilyn osa-alueita.
En ole koulutukseltani köysitoiminnan ohjaaja, enkä tunne kiipeilyn teknisiä taustoa muutoinkin kuin itseoppineena tekemisen myötä. Tässä postauksessa en siis kuvaile, mitä teknisesti näiden tehtävien taustalla on sitä. Sitä ei seikkailukisaan osallistujan edes tarvitse tietää.
Tässä postauksessa kerron, mitä nämä erilaiset köysitehtävät voivat olla ja mitä ne tarkoittavat kisaajan näkökulmasta.
Köysitehtävät seikkailukisoissa – mitä voi tulla vastaan
Laskeutuminen varmistettuna
Varsin yleinen, etenkin kotimaisissa tapahtumissa, on köysilaskeutuminen. Helpoin tämä on kisaajalle teknisesti, kun se tehdään muutoin, kuin itsevarmistettuna. Tällöin perusajatus on, että vaikka laskeutuja tekisi mitä, irroittaisi kädet köydestä tms, hän ei putoa. Käytännössä tämä toteutetaan kahdella köydellä. Toisella kilpailija laskeutuu, ja toinen varmistaa.
Laskeutumisia voi olla esimerkiksi kalliolla tai rakelnelmissa, kuten padoilla, mäkihyppy- ja vesitorneissa tai korkeissa rakennuksissa. Laskeutuminen voi mennä kallion tai seinän viertä siten, että laskeutuja voi ikään kuin kävellä seinämää pitkin alas valjailla tuettuna. Veistorneista laskeutumisessa ollaan tyhjän päällä, eli istutaan valjaiden varassa ilman seinämän tukea.
Laskeutumisessa ylipäänsä vaikein hetki lienee kisaajalle, kun hän siirtyy alussa reunan yli valjaiden varaan. Varmistetussa laskeutumisessa kisaaja itse määrittää omaa laskeutumisvauhtiaan kuljettamalla köyttä laskeutumisvälineen läpi. Varsin usein laskeutuminen on toteutettu laskeutumiskasilla tai niin kutsutulla ATC:llä. Molempien idea on tehdä köyteen mutkia ja lisätä näin kitkaa.
Laskeutuminen jännittää etenkin ensimmäisillä kerroilla. Kun laskeutuminen on varmistettu järjestäjän puolesta, on paikan päällä henkilö kisaajaa neuvomassa. Tällöin mitään ei tarvitse osata itse ennakkoon, vaan laskeutumiseen liittyen saa yleensä hyvät ja yksinkertaiset ohjeet vielä siinä tilanteessa.
Kisaajan tarvitsemat varusteet:
Järjestäjä tarjoaa yleensä kaikki laskeutumiseen kuuluvat varusteet. Usein kisaajalla on oltava pyöräilykypärä päässään.
Lue lisää: Mitkä polkujuoksukengät sopivat seikkailukisoihin >>>>
Laskeutuminen itse varmistaen
Itse varmistettu laskeutuminen on perustaltaan sama, kuin laskeutuminen ylipäänsä. Erona on se, että laskeutuminen tulee varmistaa itse. Edelleen itse varmistettuna päästään aivan samaan tilanteeseen, kuin vaikkapa yläköydellä varmistuksessa, että laskeutuja ei putoa, vaikka hän saisi sairaskohtauksen kesken laskeutumisen. Nyt vain laskeutujan itse on kiinnitettävä itselleen varmistus. Yleisimmin tämä seikkailukisoissa on prusik-naru.
Köysikiipeilyssä on monenlaisia automaattivarmistuslaitteita, mutta seikkailukisoissa niitä harvoin käytetään. Tämä on ymmärrettävä monestakin syystä. Järjestäjän tarjoamana varusteita on aikamoinen määrä. Ja toisaalta, jos varusteet on tuotava itse, nousee myös tällöin kisaajan itsensä tarvitsema varusteiden määrä isoksi. Järjestäjän on myös ennakoitava, että kisaajien itsensä tuomat varusteet käyvät paikan päällä olevaan köysistöön. Prusik on yksinkertainen, halpa ja myös varsin varmatoiminen.
Prusikilla varmistaessa laskeutuminen toteutetaan yleisimmin kisoissa kasilla tai ATC:llä. Prusik-naru pyöräytetään joko kasin yläpuolelle tai alalpuolelle käden viereen. Solmu toimii siten, että jos laskeutuja irroittaa kädet köydestä, kiristyy solmu ja laskeutuja pysähtyy. Laskeutumista voi jatkaa, kun saa solmun paineen jälleen kevennettyä ja liikutetttua köyttä.
Ongelmakohtia tässä on käytännössä kolme. Lskeutujan tulee osata pyöräyttää prusik-narunsa sopivasti, siten, että köysi vielä luistaa, mutta että kitkaa on sopivasti. Prusik-solmu voi olla narussa jo valmiina, toki sen tulee myös olla oikein tehty. Alas, laskeutumiskäden viereen tehty solmu on kätevä käyttää. Siinä ongelma syntyy, jos naru on liian pitkä, jolloin se voi vahingoss luiskahtaa liian lähelle kasia, ja pahimmillaan sen väliin. Toinen ongemakohta syntyy, kun prusik on kiinnitettynä kasin yläpuolelle ja se on liian pitkä. Tällöin otteen irrotessa, vaikka vahingossa, solmu jännittyy niin kauas laskeutujasta, että hän ei enää yletä siihen.
Näissä molemmissa tapauksissa laskeutuja jää jumiin, ja hänet on autettava eteenpäin. Tämä takroittaa toista köyttä ja osaavaa avustajaa. Kuoleman vaaraa kummastakaan tilanteesta ei synny.
Prusikilla varimistusta suosittelen kokeilemaan ennen tapahtumaa. Sen voi kokeilla ilman varsinaista laskeutumistakin, vaikka kotona köydellä ja prusik-narulla. Harjoitus tuo aina varmuutta ja on hyvä itse tunte omaan turvallisuuteen liittyvät asiat. Joissakin kansainvlisissä kisoissa köysitehtävät voivat olla miehittämättömiä, jolloin joukkueen on huolehdittava keskenään turvallisuudesta.
Kisaajan yleisimmin tarvitsemat varusteet:
Järjestäjä voi tarjota tarvittavat varusteet. Pyöräilykypärä yleensä vaaditaan. Kansainvälisissä kisoissa kisaajan on usein tuotava varusteet itse. Tällöin kisaajalta vaadittavat varusteet ovat yleisimmin: kiipeilyvaljaat, laskeutumiskasi – tai ATC (järjestäjästä riippuen), 2 lukittuvaa sulkurengasta ja prusik-naru. Järjestäjä ilmoittaa käykö kypäräksi pyöräilykypärä, vai vaaditaanko kiipeilykypärää.
Flying fox eli vaijeri- tai köysiliuku
Flying fox on vaijeria pitkin tehtävä liuku. Siinä käytännössä istutaan kiipeilyvaljaiden varassa, kiinnitytään slingillä ja sulkkarilla, ja liu` utaan vasitun rullan varassa. Vaijeri on tiukalla, eikä jousta, ja yleensä liuku viekin perille rotkon tai vastaavan toiselle puollelle. Olen myös tehnyt tämän vaijeria pitkin etenemisenä. Tällöin valjaiden varassa on oikuttu vaijerissa ”apina asenossa vetäen itseä käsillä vaijeria eteenpäin.
Köysiliuku on on vastaava, mutta siinä vaijerin tilalla on köysi. Köysi on dynaamisempi ja jää usein notkolleen käskeltä. Näin suorittajan tehtäväksi jää itse käsillä vetäen kulke loppumatka toiselle puollelle.
Molemmista voi olla myös variaatio, missä on tarkoitus irrottautua keskellä pois vaijerista tai köydestä. Yleensähän tällöin alla on vesi, ja tarkoitus on pudottautua veteen vauhdin loppuessa ja uida rantaan. Yleensä tällöin ollaan varsin matalalla. Kisaajan tehtäväksi jää irroittaa itsensä slingistä. Venäjän EM-kisoissa tämä tehtiin vaijerista, mistä pudotus oli noin 10 metriä kylmään Laatokkaan. Molemmissa tapauksissa tärkeintä on olla pudottamatta esimerkiksi sulkkaria veteen.
Kisaajan yleisimmin tarvitsemat varusteet:
Vaijeriliukuun usein järjestäjä tarjoaa varusteet. Kansainävälisissä kisoissa jälleen omat valjaat, kypärä ja perussetti sulkurenkaita on yleinen vaatimus
Jumarointi ylös
Jumarointia käytetään ylöspäin mennessä. Usein kyseessä voi olla sileä kallio, jossa köysissä käytetään jumareita apuna ja varmistuksena. Tällöin nouseminen tapahtuu köyden avulla kalliota pitkin kävellen, toki jyrkkydestä riippuen.
Jumareilla voi myös nousta ilman tukea, niin kutsutusti tyhjän päällä. Olen tehnytkin jumaroinnin useita kertoja vesitorniin. Silloin jumaroinnissa ei pysty kävelemään eteenpäin, vaan tarvitaan slingeistä jalkalenkit.
Jumaroinnin ”setin” voi rakentaa monin eritavoin riippuen juurikin, onko kysessä tyhjän päällä nousu, vai seinää tai kalliota pitkin kävely. Tyhjän päällä yleisin variaatio on, käytetäänkö kahta vai yhtä jalkalenkkiä. Käytännössähän jumaroidessa istutaan valjaiden varassa, ja nostetaan jalat ylös koukkuun samalla työtäen käsikahvaa, missä jalkalenkki on, ylös. Tämän jälkeen ponnistetaan jalt suoraksi, ja työnnetään toista kahvaa perässä ylös.
Kisaajan yleisimmin tarvitsemat varusteet:
Valjaat, kypärä, nousukahvat ja sulkurenkaat niihin. Usein myös laskeutumisvarusteet.
Kalliokiipeily
Kalliokiipeilyä olen päässyt tekemään eristyisesti Puolassa, Tsekeissä ja Venäjällä käydyissä kisoissa. Näissä usein toinen joukkueen jäsen, tai järjestäjän henkilö on varmistanut kiipeilyä alhaalta.
Kalliokiipeily ei ole ollut mahdottoman vaikeilla reiteillä, mutta kyllä se jokatapauksessa on jonkinmoista osaamista tai kokemusta vaatinut. Jo muutama seinäkiipeilykerta auttaa valmistautumisessa kalliokiipeilyyn. Hankalinta usein on, että kisoissa näitä on tehty polkujuoksulenkkarein. Voin sanoa, että Hokat ovat mahdolisimman kaukana kiipeilykengistä. Toki kerran on kisoissa ollut vaatimuksena omat kiipeilykengät.
Kalliokiipeily on myös kisan keskellä, ei vain taitoa ja uskallusta, vaan myös jaksamista vaativaa. Muutaman sata kilometriä tuntuu jaloissa, kun yrittää punnertaa itseään kalliota ylös. Usein alhalla olevien joukkuekavereiden kannattaa tsempata, mutta myös auttaa parhaiden linjojen löytämisessä. Yleisimmin kalliokiipeilyn päätteeksi laskeudutaan takaisin alas.
Kisaajan yleisimmin tarvitsemat varusteet:
Valjaat, kypärä ja laskeutumisvarusteet.
Seinäkiipeily
Käytännössä toteutetaan kuten kalliokiipeily. Seinäkiipaily onkin usein vastaavaa, paitsi sääolosuhteet eivät siihen vaikuta. Seinäkiipeilyssä voi olla esimerkiksi rastin leimaus ylhäällä, minkä jälkeen varmistaja laskee sinut alas.
Kisaajan yleisimmin tarvitsemat varusteet:
Valjaat, kypärä ja laskeutumisvarusteet.
Via Ferrata
Vai Ferrata voi olla todella monenlainen. Ehkä niitä hienoimpia ovat Alpeilla ja Pyreneillä olevat pysyvät Via Ferratat vuoristossa, jotka on mentävä läpi päästääkseen eteenpäin. Samoissa vuoristoissa on myös tehtävinäsuoritettavia Via Ferratoija, joissa voi olla välillä rasteja, mutta loppujen lopuksi palataan samaan vaihtoon tai huoltoon, mistä lähdettiinkin.
Via Ferratoja voidaan myös rakentaa kisaajia varten tehtäviksi kallioille. Tällöin niissä ei ole usein perinteisiä ”rauta-askelmia”, vaan ne koostuvat vaijeritikkaista, erilaisista sivuköysistöistä ja kalliokiipeilystä. Tämän tyylisen kokonaisuuden olen tehnyt mm Puolassa seikkailukisassa.
Lue lisää: Millainen on Via ferrata seikkailukisoissa? >>>
Kisaajan yleisimmin tarvitsemat varusteet:
Valjaat, kypärä, via ferrata -setti tai kaksi slingiä sulkurenkaineen + järjestäjän määrittämät varusteet vi ferratan vativuuden mukaan. Näitä voivat olla laskeutumisvarusteet tai lepuuttajat joustavan via ferrata -setin tueksi.
Lue lisää: Valitse paras juoksureppu >>>
Canyoneering
Canyoneering voi via ferratan tavoin varioituva valtavasti olosuhteiden ja järjestäjän muaan. Yleisimmin tällä kuitenkin tarkoitetaan vuoristossa olevassa kanjonissa etenemistä. Usein noustaan kanjonin ulkopuolella sen yläosaan ja laskeututaan kanjonin pohjaa kiipeilyvasrusteiden avulla alaspäin. Usein kanjonissa on vettä, mikä tuo oman mausteensa etenemiseen.
Canyoneering voi sisältää via ferratan tyylistä etenemistä vaakaköydessä, erilaisia hyppyjä vedessä ja veteen, sekä laskeutumisia vesiputouksissa tai kallioilla. Canyoneeringia tarjotaan usein myös safareina turisteille. Näinpä netistä voi saada vihiä, mistä voisi olla kyse, jos kisapaikka on tiedossa.
Kisaajan yleisimmin tarvitsemat varusteet:
Valjaat (usein tiukat määritykset, millaiset valjaat on hyväksytty), kypärä, kaksi slingiä sulkurenkaineen tai järjestäjän vaatima ”köysislingisetti” ja laskeutumisvarusteet.
