Maastopyöräillen uuteen vuoteen

Muutimme Portugaliin reilu pari viikkoa sitten. Aika on mennyt nopeasti. Aloittelin kesätreenit täällä juoksemalla. Viime viikonloppuna sain pyörän ajokuntoon, ja olen sen jälkeen tutustellut lähiympäristöön satulasta käsin. Pyörä on kätevä väline lenkkeilyn lisäksi myös alueeseen tutustumiseen.

Tiet täällä ovat mutkikkaita ja pieniä, eikä mitään asemakaavaa ole. Tiet muuttuvat yhtä koska sorateiksi, ja osa teistä onkin lähinnä hiekkaisia metsäteitä tai jopa mönkijäuria vastaavia. Meidän lähellä näitä uria riittää kymmeniä kilometrejä. Maisemat ovat hienot, kukkuloilta avautuu meisemat joka suuntaan ja urat kulkevat rantojen läpi. Singleträkkejä ei ole paljoa, eikä alustassa edes juuria, kivistä puhumattakaan. Urien teknisyys tulee pitkälti ylös alas -poukkoilusta ja veden syövyttämistä railoista tiessä.

Olen ajellut maastourien lisäksi myös teitä. Liikennekulttuuri on aika huimaa, autot ajavat lujaa mutkaisilla teillä. Pysyttelenkin mielummin pienimmillä teillä. Ajaminen on kuitenkin mukavaa, koska seudut ovat itselle uusia ja mielenkiintoisia. Teitä on niin valtavasti, että ajaminen ei lopu ihan heti kesken. Joka kerralla löydän jonkun uuden hienon paikan, rannan, kallion tai maiseman.

Ilma on koko ajan todella hyvä. Kylmimpinä päivinä olen ollut liikkeellä tuulitakin ja pitkien trikoiden kanssa, lämpimimpinä shortseissa ja t-paidassa. En tiedä onko mukana oleville hiihtotakeille ollenkaan käyttöä. EIkä pipoillekaan seikkailukisoja lukuunottamatta. Myös paksummat hanskat ovat liioittelua. Lenkille lähteminen onkin helppoa.