NUTS Pyhä Tunturipuolikas -raportti

NUTS Pyhä Tunturipuolikas -raportti

Suuri sateenuhka leijui koko viikon tunturipuolikkaan yllä. Lopulta keli oli hieno, reitin alkuosalla jopa lämpimän trooppinen, ylhäällä tunturin tuulissa ihanan aurinkoinen. Upeat maisemat avautuivat reitin puolivälin jälkeen. Hieno tunnelma ja hyvä seura kruunasivat reissun. Todella hieno treenipäivä.

Ostin ex tempore netin trailrunning-ryhmästä osallistumisoikeuden Tunturipuolikkaalle. Vastaavalla tavalla päädyin viime vuonna NUTS Ylläs 30 kilometrille. Pyhällä olen juossut kolme vuotta sitten tunturimaratonin, joten reitti oli tuttu.Rovaniemeltä Pyhällä on helppo käydä puolen päivän reissu, aamulla paikalle, juoksu ja syönnin jälkeen kotiin. Suosittelen siis lämpimästi ihan treenireissunakin!

Olin paikalla noin tunti ennen starttia. Viritin pakolliset varusteet varustevyöhön ja juomat, sekä geelit Malojan pyöräpaidan takataskuihin. Iso puhelin oli hankala, mutta muuten varusteet mahtuivat hyvin. Kengiksi matkalla elähti La Sportivan Akashat, jotka toimivat Tatra-vuorien kivikoissa märllä todella hyvin. Alkuverryttely sujui hyvin hurratessa maratonille lähtijät matkaan!

Lähdössä oli itsellä levollinen fiilis. Alku oli tarkoitus lähteä erittäin hiljaa liikkeele. Jäin jo alussa suosiolla lähtöalueen peräpäähän. Lähtölaukauksesta  joukko ryntäsi hallitusti kohti alun pientä ylämäkeä. Alussa juoksin jonossa Aittakurun reiteillä ja rapuissa. Syke nousi aika korkealle, mutta rappusissa letkan vauhdissa tasaantui hyvin. Kengissä oli hyvä pito, ei tarvinnut yhtään huolehtia edes märillä pitkoksilla pidosta.

pyhatunturimaraton2018-7695onevision
Aittakurun nousussa oli todella kuuma. Hitaassa letkassa rauhassa tultiin ylös. Kuva Onevision/Juha Saastamoinen

Aittakurun jälkeen reitti vei latupohjille. Sileän juoksu ei kuulu vahvuuksiini, ja kaikesta himmailusta huolimatta sykkeet nousivat tasamaan pätkillä korkeiksi. Odotin Karhunjuomalammelle vievän nousun alkamista.

pyhatunturimaraton2018-7842Onevision
Matkan varrella avautui useaan otteeseen upeat maisemat. Tässä ensimmäiset maisemat jo alle 5 km:n kohdalta. Kuva Onevision/Juha Saastamoinen

Nousun alussa on hiukan märempää pätkää, ja juoksualusta muuttuu teknisemmäksi. Selvät nousuosat kävelin. Heti teknisemmän alustan alkaessa, alkoi tulemaan väkeä myös selkä edellä vastaan. Otin kävelypätkillä geelin. Todella nopeasti tulikin jo Karhunjuomalammen huolto. Jatkoin huollon ohi suoraan.

Menomatka Huttulomalle on teknistä polkua. Tässä pääsin viimein omille vahvuuksille, ja juoksu lähti käyntiin. Sykkeet laskivat mukavasti pk-tasolle, ja meno oli mukavaa, hyvin lenkinomaista. Jäin pariin otteeseen letkojen taakse jumiin, edessä oli puolikkaan juoksijoiden lisäksi 15 minuuttia ennen lähteneitä tunturimaratonin juoksijoita. Selvästi kivinen polku ei ollut niin tuttu kaikille menijöille.

Huttuloman huollossa nappasin kuppillisen urheilujuomaa ja join sen. Reitti kääntyi paluumatkalle, maratonin juoksijat jatkoivat veilä kohti Luostoa. Matka jatkui loivaan ylämäkeen, mitä osittain kävelin ylös. Kävellessä otin taas geelin. Ylämäkä palkitsi upeilla maisemilla! Ja mukavalla alamäellä. Ylämäen jälkeen alkoi tekninen kivinen alamäki, missä viimeksi maratonin matkallakin sain juoksijoita kiinni. Niin tälläkin kertaa.

Alamäen jälkeen reitti yhtyi samalle uralle, mitä olimme juosseet jo Huttulomaan päin. Tässä laskin, että aika tullee menemän noin kahden tunnin kolmen vartin tienoille. Aika ja matka olivat menneet todella nopeasti. Pian polku kaarsikin metsän läpi jälleen Karhunjuomalammen huoltoon. Huollossa otin jälleen mukillisen urheilujuomaa, geelin nappasin juuri ennen huoltoa.

Tästä alkoi sorastettu, täysin sileä osuus. Muistin, että tämä oli ollut ehkä kaikista kovin pätkä itselleni maratonilla. Jalka kun ei enää sileällä noussut vaikka poluilla men olikin ok. Tällä kertaa juoksu vielä näytti juoksulta ja oli ihan eteenpäin vievää. Odotin jälleen ylämäkeen pääsemistä.

Viimeinen nous. Kuva Onevision/Juha Saastamoinen

Soralta reitti siirtyi suoraan polulle, missä kävellen jonossa taitoimme tunturin päälle. Jälleen sileällä noussut syke alkoi laskemaan ja pystyin tekemään nousun pk-sykkeillä. Oltiin vahvuusalueella. Ohitin nousussa useamman kisaajan. Pienen reitiltä hairahduksen kohdalla tulin myös itse ohitetuksi. Tunturin päällä oli oli edelleen ihan vahva, ja jaksoin juosta hyvin sileän pätkän. Myös viimeinen laskettelunrinteen alamäki tuli hyvin. Pyöräilijän reisistä löytyy hyvin voimaa etureisipönkkään jyrkissäkin alamäissä. Lopun sileä pari sataametriä rullailtiin rennosti maaliin.

Erkki lähtökunnossa ja -varusteissa.

Tunturipuolikkaan, kuin myös maratonin reitti ovat mukavia, sopivan teknistä polkujuoksua, vaikka välillä on tavallaan erilaisia osuuksia. Maisemat avautuvat upeasti, ja tuntuma on oikeasta tunturijuoksusta. Juoksun jälkeen söin ja jutustelin kaverieden kanssa, alkuiltapäivästä olin jo takaisin kotona.

Juoksu meni juuri tavoitteiden maukaan. Ajatus oli saada reipas treeni pitkän lepäilyn jälkeen. Kolme viikkoa sitten kisasin 65 tunnin seikkailukisan, ja kahden viikon kuluttua on vastaavan kisan startti Tsekeissä. Kroppa oli siis hyvä herättää sitä varten. Minulle sopii hyvin tehdä vähän kovempi harjoitus tai treenikisa pari viikkoa ennen kisaa.

Juoksu oli nousujohteinen. Jaksoin hyvällä tekniikalla juosta loppuun asti. Jalat väsyivät, mutta palautuvat näin lyhyestä varmasti nopeasti. Polarin mukaan harjoitus oli äärimmäinen, mutta palautunut siitä olen tiistaina. Vaikka meno ei ollut mitenkään terävää, tuntuivat jalat silti palautuneilta Puolan kisasta.

 

Vastaa