NUTS Ylläs – hyvä kisa ja loistava treeni

Päätin keskiviikko iltana vaihtaa Nuts Pallas 55 kilometriä lyhyempään, jo perjantaina Ylläksellä juostavaan matkaan. 30 km tuntui turvallisemmalta niin akillesjänteen parantumisen, kuin ylipäänsä palautumisen suhteen. Onhan seuraava kisa jo kahden viikon kuluttua. Mieli oli haikea päätöksen johdosta, mutta silti onnellinen, että pääsen ylipäänsä juoksemaan. Naisten sarjassa matkalle oli lähdössä 164 juoksijaa. Joukossa oli kokeilijaa, kokeneempaa muun lajin harrastajaa (mm. Sveitsin maajoukkuesuunnistajia), sekä lajiin jo hurahtaneita. Laskin itseni muunlajin harrastajaksi, joka treenimielessä oli eksynyt paikalle.

Varusteet

• Malojan pitkät juoksutrikoot, sekä pitkähihainen paita (ovat ensi syksyn mallistosta, kuvassa)
• Mukaan Malojan ultrakevyt tuulitakki, jonka viime hetkellä päätin pistää jo lähdössä päälle, vaikka tiesin Ylläksen ylitykseen tulevan kuuma.
• Jalkan uudet Hoko One One Speedgoat – kengät.
• Selkään Salomonin juoksureppu-liivi.
• Juomaksi BCAA-juomaa + suolaa
• energiaksi Arctic Warriors -hunajaa liotettuna veteen geelipullossa.

Kisan lähtö oli mukavasti iltapäivällä klo 16, eli hyvin ehti Rovaniemeltä paikalle. Sää oli epävakainen ja pari tuntia ennen kilpailua käytinkin lähinnä ”hanging around” meiningillä ja autossa istuessa. 15 minuttia ennen starttia tuli kova ukkoskuuro, joka syöksi vettä taivaalta täydellä teholla, kaataen kisa-alueen telttoja ja starttikaaret. Lähtöä siirrettiin 20 minuttia.

Lähdön koittaessa jäljellä oli enää tihkusade. Tunturi oli pilvessä. Reitti lähti puskemaan välittömästi Ylläksen yli Äkäslompolon puolelle. Ensimmäisessä nousussa katselin että edellä oli vähintään 12-14 naista. Halusin saada jonkinmoisen skaalan, millä sijoilla sitä mennään. Nousu kesti puolisen tuntia. Kävelyä, lyhyillä tasamaan pätkillä muutama juoksuaskel. Ylläksen päällä ei nähnyt pitkällekään eteensä. Alamäki Äkäslompolon puolelle oli raju. Pyrin säästämään jalkoja, mutta kuitenkin päästellä kovaa. Kengät toimivat hyvin liukkaalla soratiellä, ja vaimensivat alamäen kivasti.

Ensimmäinen huolto oli Kellokkaassa, noin 7 km:in kohdalla. Polku kiemurteli sinne alamäkeen. Huollossa nappasin vettä, ja jatkoin matkaa. Kellokkaan jälkeen oli pitkälti liukkaita alamäkeen kulkevia pitkoksia. Kenkä piti niissäkin yllätävän hienosti. Kesänkijärven rantaa juoksenneltiin edelleen tasaiseen tahtiin, edessäni meni pari naista, takanani pari miestä. Kesänkijärven päässä alkoi käveltävä nousu Kesänkitunturin päälle. Nousu oli aluksi juurakkoista polkua, sittemmin täyttä kiveä. Ohitin toisen naisista ja pari miestä. Päältä alkoikin sitten mukava pitkä, mutta loiva alamäki. Siinä päästelin toisen naisen ohi.

Kilpailun puoliväli tuli täyteen, ja kaksi kovinta nousua oli selätetty. Alamäkeä kesti Äkäslompoloon asti. Tasaisella kivituhkalla huomasin, että takaa alkaa tulemaan porukkaa ohi. Onneksi alkoi ylämäki, ja alustakin vähän teknistyi. Yksi nainen oli kuitenkin jo iskeytynyt kantaan. Oma syke oli ihan hallinnassa ja maltillinen, takaa sen sijaan kuului kova puuskutus: perässätulija oli selvästi kovemmalla. Pidin yllä vauhtia juoksemalla, aina kun vain oli vähänkin loivempaa. Tässä huomasin, että neljän tunnin alitus on mahdollinen, jopa todennäköinen.

Kisan toinen huolto sijaitsi paluumatkalla Kellokkaassa. Jälleen nappasin omaan kuppiin vettä, ja jatkoin nousuun. Sorastettu polku vaihtui Varkaankurun kivikoksi ja pitkoksiksi. Takana tuleva alkoi jäädä teknisellä polulla, joten nostin vauhtia, kun varaakin oli. Polku kääntyi kivikkoiseksi alamäeksi, päästelin sitä reippaasti loikkien. Edessä tuli selkä vastaan. Jäin vähäksi aikaa juttelemaan, ja siinä tekninen polku vaihtuikin sorastettuun. Mietin, mitenkähän käy, kun alusta on jälleen helpompi.

Alamäissä olin kuitenkin selvästi kilpasiskoa vahvempi. Pari kilometriä ennen maalia sain jätettyä kaverin alamäkeen. Viimeisen kilometrin matkalla tuli vielä kaksi naista selkä edellä vastaan. Heitä en ollut nähnyt aiemmin kisan missään vaiheessa. Maalin tulin ajassa 3:39. Olin hyvävoimainen, mutta selvästi juossut, eli yritetty oli.

Kokonaisuudessaan kisa oli onnistunut. Vauhdinjako oli hyvä: juoksin jo alussa kilpaa, mutta pystyin koko ajan kiristämään. Loppu oli kaikista reippain, eikä väsymystä tullut. Nostin viimeisessä alamäessä sijoitusta kolmella pykälällä kahdeksanneksi. Kivikkopoluilla olin ympärillä oleviin verrattuna nopea, samoin alamäissä. Tasaisella ja hyväpohjaisella poluilla taas olivat minun heikkouteni. Ylämäet pystyin menemään tasaisella sykkeellä, eikä tarvinnut puuskuttaa.

Analysoin itse, että vahvuudet pohjaavat minulla kahteen: voimaharjoitteluun ja vaelluksiin. Polkujuoksukisoissa on paljon ylämäkiä ja rytmiä rikkovaa alustaa, missä voima näyttelee isompaa osaa, kuin tasaisella. 15 vuoden kuntosaliharjoittelun perään, olen nyt saanut hurjasti lisää voimaa etureisiin ja keskivartaloon crossfitissä ja pilateksessa. Jalkojen voiman lisäksi nimenomaan tuo keskivartalon tuki on erityisesti alamäissä tärkeä. Lisäksi tekninen alusta on tuttu, olen paljon vaeltanut ja juossut rakkakivikossa, sekä huiputtanut mäkitreeninä tuntureita ja vuoria.

Varusteet toimivat hyvin. Turhaa lähdin takki päällä, riisuin sen onneksi ensimmäisessä alamäessä reppuun. Keli oli kuitenkin lämmin, ja sadekin loppui kisan puolivälissä. Mikään ei hiertänyt, ei tullut rakkoja, ja kengät toimivat erityisesti alamäissä hyvin. Kivikoissa ne tuntuivat vähän pyörivän jalassa, mietin, olisiko pitänyt olla yhtä pienempi koko, sillä kengät ovat reilut. Pito oli todella hyvä. Reppu istui hyvin myös. Toki kaikki varusteet kenkiä lukuunottamatta olivat olleet käytössä jo pitkään. Hunaja-sekoitus oli hyvää. Söin sitä tasaisesti, eikä mitään energia notkahduksia tullut. Samoin juoma toimi hyvin – olen tyytyväinen jälleen päätökseen jättää urheilujuoma pois. Suolaa söin koko ajan ja paljon, ilman sitä neste olisi jäänyt vatsaan pyörimään. Varmasti kahden päivän tankkauskin oli onnistunut, sillä niin hyvin energiat riittivät läpi kisan.

Päätös vaihtaa matka oli varmasti oikea. Olen kuitenkin juossut sen verran vähän, että palautuminen on tästä varmasti nopeampaa. Lisäksi nyt ei ainakaan jäänyt mitään vaivoja, vaan kaikki on kunnossa ja lenkille pääsee jo heti huomenna. Ihme kyllä, matkalla ei vaivannut akillesjänteen tulehdus, eikä hamstring syndroomakaan. Juoksukunto vaikuttaa hyvältä. Nyt kevyttä juoksentelua ja muutaman viikon pyöräilykausi. Elokuussa sitten uutama nasevampi juoksutreeni vielä, ja mahdollisesti vähän mäkeä ennen Tsekkien kisaa elo-syyskuunvaihteessa. Nyt kuitenkin seuraavaksi Hiiltomiehissä XDream Pärnun kieppeillä kuun lopussa.