Portugalilainen yhteislenkki

Näin facebookissa tapahtumakutsun polkujuoksun yhteislenkille Sesimbran alueelle, eli aivan meidän lähipoluille. Sain jotenkin selvitettyä portugalin kielisestä postauksesta, että lenkki on kaikille avoin, vauhti leppoisa ja mukaan pitää ottaa vettä ja vaihtopaita. Näin hyvillä ohjeilla lähdetään aina mukaan!

Yhteislenkin järjestivät Trail Ultra Sesimbra -kisan järjestäjät. Kerroinkin kisan reitistä jo aiemmassa postauksessani. Tosiasiassa jouduin vähän Google kääntäjän kanssa työstämään, että sain yksityiskohdat ilmoituksesta irti. Erityisesti nauru pääsi tuon varapaidan kohdalla (mikä oli oikein käännetty kyllä), sillä lauantaille oli luvattu +22 celsiusta lämmintä. Lähtö oli paikallisittain kukonlaulun aikaan klo 8:30 Sesimbran linnalta, paikalle pyydettiin 8:20. Matkana reilut 20 kilometriä, ja aikaa tuli varata kolme ja puoli tuntia.

Mies ei suostunut viemään minua vielä vartin yli kahdeksan paikalle, nauroi vain, että ehtii tulla useamminkin mieleen, että olenko väärässä paikassa. Paikallisien hyveisiin kun ei kuulu ajoissa oleminen. Tämä lenkki tosin yllätti positiivisesti, sillä hermojen petettyä suomalaisittain saavuin paikalle ennen puolta toteamaan, että kyseessä on todellinen ”event”. Paikalla oli autoja tienvarret täynnä ja ihmisiä pellolaisittain kuin meren mutaa. Alkubrieffin jälkeen (jonka pyysin ystävällisesti vieruskaverin minulle kääntämään, ei ollut kuuleman tärkeätä, jotain turvallisuus juttuja vain), lössi starttasi linnan puiston läpi poluille.

Ensimmäinen pari kilometria juostiin alas ja sitten lähes samanmoinen rinne ylös. Jäin heti lähdössä rauhallisesti katsomaan jonoon, mikä on homman nimi. Väkeä oli monenlaista. Suurin osa keski-ikäisiä harrastajia. Naisia oli lähes yhtäpaljon kuin miehiä, edustin luultavasti melkolailla porukan keski-ikää. Juttelin alkumatkan riittävällä englanintaidolla varustetun miehen kanssa. Hän kertoi polkujuoksun olevan tämän hetken hittilaji, sen suosio on kasvanut hurjasti muutaman viime vuoden aikana, eikä juuri yli 10 vuotta sitten kukaan ollut lajista edes kuullut. Kuulostaa tutulta, sanoin.

Parin tien ylityksen kohdalla huomasin, että letka on venynyt heti alkuunsa aikalailla. Parissa ensimmäsiessä ylämäessä kävisikin melkein sääliksi muutamaa vähän runsaampaa naisihmistä, jotka puuskuttivat todella raskaasti. Toivoin, ettei lenkki olisi heidän ensimmäisensä, sillä harrastus voisi jäädä siihen. Eniten nauratti ihmisten vaatetus. Suurin osa oli tuulitakki päällä, monilla tuulitakin lisäksi oli pitkät trikoot ja hanskat, osalla myös buffi päässä. Lämpöä oli jo lähtiessä +18 ja loppulenkistä suoraa aunringonpaistetta ja varjossakin +21, vuoden lämpimin päivä. Itsellä hiki virtasi norona alun ylämäissäkin vaikka olin lyhkäsissä liikkeellä.

Reitti kulki hienojen maisemapaikkojen kautta. Juoksimme Sesimbrasta etelän suuntaan, minulle täysin tuntemattomia polkuja. Reitillä alusta alu vastaavaa, mihin oli tottunut. Ennen reittiä varoiteltiin kivistä, mutta Rovaniemen mittapuussa kiviä ei ollut, vaikka toki jonkinmoista hyppelyä joitui välillä harrastamaan. Polku oli myös suurimmaksi osaksi leveä, eli kaikin puolin miellyttävä juostava.

Kärki piti taukoja noin kaden tai kolmen kilometrin välein. Lenkin vetäjä juoksi välillä kuin aropupu mutkan taempana letkassa. Letka oli koko ajan useiden minuuttien mittainen. Juoksin itse välillä melko kärjen tuntumassa, välillä keskellä ja välillä viimeisten joukossa, riippuen ihan siitä, missä vaiheessa tauolta jatkoin matkaa. Koko ajan kuului sekava pulputus, paitsi isoimmissa ylämäissä, missä yleensä porukka hiljeni keskittyen puuskuttamaan.

Alkuvauhti tuntui railakkaalta, mutta vähitellen erityisesti ylämäissä oma eteneminen oli ihan mukavan tuntuista. Sykkeet olivat hellelukemissa, ja tasaisella tuntui tiukimmalta. Vauhti oli aika railakkaa, keulassa viilettävät melkokapean oloiset nuoret miehet pitivät siitä huolen. Mukana oli myös pari ”teräsvaari” tyyppistä miestä, jotka juoksivat kaikki tauot ympyrää paikallaan. Kärki tosin joutui odottelemaan useita minutteja, jotta koko porukka oli kasassa. Reilusti sitten juoksua jatkettiinkin heti, kun viimeisen nokka näkyi pusikosta.

Lenkki ei kulkenut kisareittiä ollenkaan. Kävimme kuitenkin hienon jyrkänteen reunalla ottamssa puheliaita selfietä,  ennen kuin käännyimme paluumatkalle. Alaspäin juostessa yksi nuorempi naisjuoksija kaatui, ja tässä porukka jakaantui kahtia. Sain koko matkan juttuseuraa, mikä oli positiivinen yllätys. Minulla oli mukana uusi Inov8:in juoksuliivi, ja siinä pari lötköpulloa laimeaa mehua. Varapaidalle i todella ollut tarvetta, minulla oli kuitenkin alkumatkasta aamulla hihat, jotka riisuin pois kahden minuutin juoksun jälkeen. Syötävänä oli pari paikallista manteli-siemen keksiä ja karkkia.

Palasimme takaisin pariin otteeseen samaa polkua, mitä olimme käyttäneet jo menomatkalla. Se ei kuitenkaan haitannut mitään. Erityisesti vuoren laella kulkenut polku oli todella hieno ihan mihin tahansa suuntaan. Takaisin linnan parkipaikalla olimme noin kolmen tunnin jälkeen. Juoksuaika oli 2 tuntia 45 minuuttia, ja matka aikalailla se 20 kilometriä. Nousua kertyi vähän vajaa 700 metriä. Matkan varrella laskimme juttukaverin kanssa, että mukana oli noin 60 juloksijaa, eli todella iso porukka kasassa pidettäväksi. Lenkki ei ollut suurimalle osalle mikään kevyt, helppo pitkä lenkki, ei itsellenikään. Sykkeet olivat kyllä usein muualla kuin pk:n puolella. Jaksamisessa ei silti ollut mitään ongelmaa, toinenkin kierros olisi luonnollisesti sujunut perään oikein hyvin. Ilmeisesti tulossa on vielä jatkoa lenkille, osallistun ilman muuta.