Silva Kong Vinter – kisassa keskellä talvea

Olen aina ajatellut, että on sulaa hulluutta lähteä keskellä talvea ja parhaita hiihtokelejä Rovaniemeltä etelämmäs kisaamaan. Loppujen lopuksi muutaman kerran kun pyydettiin, niin tähänkin hullutukseen lähdin mukaan. Suuntana siis Tanska ja Silva Kong Vinter race tammikuun puolessa välissä.

Kyseinen kilpailu on järjestetty jo useana vuonna, ja se kerää tanskalaisten joukkueiden lisäksi kilpailijoita myös Ruotsista ja Norjasta, etenkin pidempään Masters-sarjaan. Tällä kertaa ratamestarin ennustama voittoaika oli noin 12-14 tuntia, eli ihan lyhyestä multisport-kisasta ei ole kyse.

Lensimme Kööpenhaminaan perjantaina, päivä kului rattoisasti yhdessä vanhojen tiimikavereiden Elon ja Heitin kanssa kulttuurikierroksen, syömisen ja juomisen merkeissä. Olimme illan suussa Store Heddingessä hostellissa, aivan kisapaikan lähellä, noin 70 kilometriä Köpiksestä. Reittikirjat saimme illalla, teimme niihin korjaukset ja pakkasimme melontaan menevän huoltokassin sekä kisareput.

Kartat saatiin aamulla seitsemältä. Nopea karttojen piirtäminen, pakkausten viimeistely ja vähän syömistä. Suurin osa ajasta meni vaatteiden arpomiseen. Ilma tuntui todella kylmältä, lämpötila läheni nollaa, ja tuuli kylmästi. Vaikutti hyvinkin Rovaniemen lokakuulta. Lähtö oli klo 9 paikallista aikaa urheiluhallin edestä.

Reitti oli käytännössä iso rinkula, missä pyöräiltiin seuraavaan paikkaan juoksemaan. Positiivista oli, että järjestäjä kuljetti pyöriä pariinkin otteeseen, joten juostenkin edettiin paikasta A paikkaan B.

Lähdöstä pyöräilimme noin 10 minuuttia suunnistukseen. Heti lähdöstä tuntui jo todella pahalta. Jaloista ei lähtenyt voimaa pyöräilyyn tavalliseen tapaan, ja syke jumputti korkealla. Tavallisestikin lähdöt ovat pienoisia shokkeja, mutta tällä kertaa erotuksena oli, että pienetkään suunnistus tauot, eivät juuri helpottaneet korkeaa sykettä. Syytin saman tien sysisurkeaa kuntoa, joulun lakkaliköörejä ja perheessä jyllännyttä vatsatautia.

Ensimmäinen suunnistus oli muutoin läpihuutojuttu, pehmeää lehtien peittämää metsäalustaa, kesto ehkä noin 20 minuuttia, mutta oma vauhti kehnoa. Paikalta jatkettiin pyörillä 10 kilometriä kohti coasteering-osuutta, eli rantaan. Pyöräily oli edelleen hidasta, ja tuntui, että vastatuuli puhalsi joka suuntaan. Sijoitus ei ollut tässä kummoinenkaan, olimme jääneet selvästi kärjestä.

Coasteering oli hieno osuus. Juoksu tuntui edelleen onnettomalta ja hitaalta, eteenkin upottavilla pikkukivillä. Louhikot ja kiipeilyt olivatkin sitten helpompia. Ensimmäistä kertaa syke alkoi hiukan laskea, ja pääsi jonkinlaiseen tekemisen rytmiin. Osuus meni aluksi rantaa, mutta nousi kova tullen vuoksi lopuksi ylös kallioille. Rastit kuitenkin haettiin alhaalta rannalta. Yhdessä totesimme etenemisestä, että kauhean hyvin ei mene kummallakaan. Loppuosuus juostiin peltojen reunoja linnakkeelle. Tämän osuuden aikana myös selkiä alkoi tulla vastaan, kiitos kuminauhan.

Alunperin näytti olevan paljon vaihtoja ja lyhyitä osuuksia. Tosiasiassa coasteering ja seuraavat kaksi suunnistusta sekä juoksu muodostivat yhdessä muutaman tunnin jalkapätkän. Mielenkiinto pysyi kuitenkin hyvin yllä, sukelsimme nimittäin seuraavaksi puolustusvoimien tunneleihin. Haimme vapaassa järjestyksessä 11 rastia tunneleista ja huoneista. Tämä jälkeen siirryttiin hakemaan vastaava setti linnakkeen yläpuolisista osista, nurmikummuilta.

Jalkapätkien jälkeen oli vähän reilumman pyöräilyn vuoro, 25 kilometriä siirtymää jonkinlaisen kaivoksen luo. Matkalla oli ensimäistä kertaa polkuja ja hiekkateitä. Se oli heti paljon mukavampaa. Meillä oli järjestäjän kautta hankitut vuokrapyörät, eli vähän oli omaa kilpuria ikävä, vaikka pyörä toimikin hyvin.

Kaivoksella pääsimme kokeilemaan tanskalaisten lahjaa maailmalle, Me moveria. Laite iski pohkeisiin. Tämä jääköön kokeiluksi tällä kertaa. Videolla mallia näyttävät tanskalaiset.

Me moverin jälkeen suuntasimme suunnistukseen. Lähdin rivakasti matkaan jälleen ilman reppua. Tämä oli ajatusvirhe. Suunnistus oli kestoltaan vallan muuta kuin aiemmat puolen tunnin rykäykset. Nyt rasteja oli haettavana mutasilta kaivosteiltä ja rinteiltä melkein 20, ja aikaa tuohon meni lähes kaksi tuntia.

Syöminen ja juominen olisi tehnyt terää, energiat tuli kulutettua loppuun. Alusta oli ikävää mutaa, joka tarttui kenkiin ja oli raskas juosta. Haaveilin loppu kierroksen pyörällä odottavasta Bountysta. Olimme takaisin pyörillä juuri pimeän laskeuduttua. Tuntuma oli, että olimme nousseet jokusen sijan.

Tankkauksen jälkeen pyöräilimme pimeässä parikymmentä kilometriä melonnan alkuun. Melontaa ennen oli pidempi vaihto, päälle puettiin pakolliset kuivapuvut ja kunnon käsineet. Melonnassa ei päässytkään palelemaan ollenkaan. 12 kilometriä melontaa meni kivasti myötävirtaan ja -tuuleen.

Ratkaiseva virhe meille tuli melonnan jälkeen. Kannoimme kajakkeja vikasuuntaan noin 500m parkkipaikalle. Siellä ihmettelimme turhan hiljaista huoltoaluetta, kunnes tajusimme virheen. Palasimme hitaasti kantaen takaisin ja oikeaan huoltoon. Kilometri turhaa kanniskelua näkyi ajassa selvästi, mahdollisesti jopa puoli tuntia.

Huollosta lähti vielä nopea ja lyhyt puistosuunnistus, minkä jälkeen alkoi viimeinen osuus, pyöräsuunnistus. Oma motivaatio pääsi vähän valahtamaan alas, ja energian puutekin vaivasi. Jaloista ei lähtenyt voimaa ulos, minkä vastatuuli ja mutatie pyöräily olisi vaatinut. Päätin illan pimeässä, että koko alkuviikon vain vedän lonkkaa sohvalla, ja harkitsen entistä tarkemmin mihinkään ruumiillisiin ponnistuksiin ryhtymistä. Lopussa kisasimme vielä Eloa ja Heitiä vastaan, jotka pääsivät virheemme myötä meidän kantaan kiinni. Keskinäinen paremmuus ratkottiin loppujen lopuksi matkalla maaliin, missä olimme pari minuuttia ennen heitä. Aikaa meni 13 tuntia ja 40 minuuttia.

Samalla vauhdilla, mutta ilman innokasta kajakkikantoa toinen sija olisi voinut olla mahdollinen. Sekasarjan voitto karkasi melonnassa ihan meloen ja varusteita vaihtaen. Muilla sekajoukkueilla oli kyllä selvästi hyötyä kolmesta henkilöstä pyöräilyssä, missä kova tuuli kiusasi koko ajan.

Itsellä tuli syötyä liian vähän, geelikarkit ja suklaa taisivat olla liian hankalia syötäviä. Pyöräilyssä asiaa olisi helpottanut oma pieni pyörälaukku, jota nyt ei vuokrapyörässä ollut. Vähän potkua olisi voinut tulla lisää sokerista.

Lähtökohtaisesti oma tahmeus ei ollut yllätys. Kun treeni on ollut pääasiassa rauhallista hiihtoa, ei voi olettaa, että kova juoksu tai pyöräily kulkisi. Tärkeä treeniviikko joulun aikaan ei onnistunut halutulla tavalla. Pari kovempaa juoksua oli takana, mutta pyöräilyjä käytännössä vain yksi. Rovaniemen kelit eivät tue kumpaakaan. Kilpailu oli kuitenkin treeninä loistava, vaikkei tulos ja meno oikein tyydyttänytkään. Ja ennen kaikkea, oli todella hieno kisata Tanskassa. Reitti oli hieno, ja kisa jo selvästi pidempi ja vaativampikin kuin muutaman tunnin kesäinen multisport. Oma valmistautuminen ja erityisesti keskittyminen oli vähän huonoa, kun yhtäaikaa oli paljon asioita muuten meneillään. Kisa olisi ansainnut vähän paremman valmistautumisen, sillä ihan koko rahalle sai vastinetta. Voin suositella.

Edellinen kisa oli X-kaato lokakuun alussa, siitä voi lukea täältä. Nyt palautellaan kevyesti tämä viikko, ja ensi viikolla motivoituneena taas kunnolla lenkille ja crossfittiin.