Jälleen pyöräilyjuhannus!

Maastoyöräily tunturissa on ollut koko perheen perinteinen juhannuksen viettotapa. Viime vuonna korkkasin Syötteen. Tänä juhannuksena suunnattiin porukalla Ylläkselle. Perjantaina ja lauantaina kävin katsastamassa, onko virallisten ja sorastettujen maastopyöräreittien rakentaminen on tuhonnut hyviä maastopyöräpolkuja.

Sopivaa polkua Tahkokurua ennen.
Sopivaa polkua Tahkokurua ennen.

Ylläksellä, Äkäslompolon puolella jäi hyviä maastopyöräilyreittejä kansallispuiston siimekseen, kun alueesta perustettiin Ylläs-Pallas kansallispuisto. Maastopyöräreittien kunnostamisessa on aina pelkona, että työ menee yli, ja alkuperäinen alueen hienous häviää. Ylläksen alueelle on kuitenkin kunnostettu lukuisia kilometrejä maastopyöräreittejä. Reittejä on erilaisia ja erintasoisia ja veihtelua riittää. Maastopyöräilystä tulikin kerrasta kansallispuistokelpoinen harrastus.

Tutustu tästä Ylläksen erilaisiin maastopyöräreitteihin. >>>

Juhannusaattona katsastimme koko perheen voimin urat Äkäslompolosta Kotamajalle. Tällä alueella on useitakin reittivaihtoehtoja. Tämä tasaisinta ja hyvin perheen yhteiseen ajoon sopivaa aluetta Äkäslompolossa. Paikoin alueen polut ovat kokonaan sorastettuja.  Välillä sorastusta on todella leveästi, hiukan vähempikin riittäisi, ainakin maastopyöräilyyn.

Onneksi polun jokaista metriä ei ole sorastettu, vaan välilä on jätetty alueen maaston luonnettakin esiin. Myös sorastamattomia polkuja löytyy.

Mukavimpaan sorastukseen olen törmännyt Iso-Syötteellä. Siellä tekotapa oli maltettu pitää kapeana ja annettu välillä kivienkin jäädä pilkistämään sorastuksen seasta. Tämä tekee reitistä mielenkiintoisemman ajettavan. Toki lapsille ja aloittelijoille tasainen pinta on helpompaa ja matkan teko siinä miellyttävämäpää.

nautinnollista uraa Hangoskurun ja kotamajan välissä.
Nautinnollista uraa Hangoskurun ja kotamajan välissä.

Äkäslompolon puolen latuverkosto ja polusto on oikeastaan Ylläksen alueen parasta maastopyöräilyä. Sorastuksella on korvattu lahonneita pitkostpuita ja kierretty suon laitoja. Enää eivät kengät kastu, eikä pyörää tarvitse taluttaa rikkoutuneiden pitkoksien vuoksi. Reitti on vauhdikasta ja miellyttävää ajaa. Uusi tuttavuus, metallisilta, oli myös positiivinen yllätys.

WP_20150620_026
Metallisiltoja oli käytetty siltoina puronylityksissä, mutta myös soilla pitkospuiden korvaajina. Pyörälle nämä olivat oikein hyvät, MTB-koira ei halunnut siltoja käyttää. Tässä Pyhäjärven ja Kotamajan väliltä suonylitys, jossa metallia oli käytetty pitkästi.

Kukastunturin ylityksessä sorastusta on käytetty hiukan liian reilulla kädellä. Reitti on tasoitettu ja levennetty täysin pyörätieksi. Siellä noin massiivinen sorastus on suorastaan vahingollinen lajille. Toivottavasti kukaan ei ajattele, että maastopyöräily vaatisi noin mittavat maastotyöt onnistuakseen. Ei vaadi! Onneksi polku maastoutunee ajan mittaan.

Kukastunturin ylitys oli muuttunut mukavasta kivikkopolusta sorapyörätieksi. Turhaan.
Kukastunturin ylitys oli muuttunut mukavasta kivikkopolusta sorapyörätieksi. Turhaan.

Perheelle sopivinta ajettavaa ovat yhdessä reitit Kesänkijärveltä Kotamajalle. Esimerkiksi Nilivaaran länsi reunan puolelta voi maastopyöräilleiden alakoululaisten kanssa ajella hyvinkin reitin Äkäslompolo – Hangoskuru – Kotamaja ja paluu takaisin Äkäslompoloon Kukastunturin laitaa. Matkaa tullee hiukan yli 20 kilometriä ja korkeuseroja suhteellisen maltillisesti. Tämän reitin ajoimme 8 ja 10 vuotiaideni kanssa. Pidimme kaksi kunnon taukoa ja söimme hyvät eväät.

Pidempi reitti, jossa on jo matkan tekoa

Pisin kunnostettu yksittäinen reitti vie läpi Ylläksen alueen Äkäslompolosta aina Leville asti. Ylläksellä alku on edellä kuvattu jopa pyörätien tasoista baanaa aina Kotamajalle asti. Kotamajalta eteenpäin alkaa vähiten kuljettu osuus. Levin päässä reitti on minulle ennestään kovin tuttu, koska asuin alueella aiemmin. Sieltä reitti on pyös pohjaltaan helpompi. Matkaa  tälle kokonaisuudelle kertyy hiukan vajaa 50 km.

Ajoin sopivana lenkkinä Aakenukselta Äkäslompoloon. Sain kyydin Aakenukselle, ja uskoin matkan taittuvan sieltä noin kolmessa tunnissa takaisin Äkäslompoloon. Tällä reitillä on teknisiäkin osuuksia ja matkalle kannattaa varata hyvin aikaa, sekä evästä. Reitti on paikoin raskas ja tekninen, enkä ottanutkaan tällä kertaa muuta perhettä mukaan.

Tiesin ennakkoon koko Levi- Ylläs -reitin heikoimmaksi lenkiksi Pyhäjärven ja Kotamajan välin. Se oli sitä edelleen. Reitti oli toki vielä kesken, mutta siitä huolimatta tämä väli jäänee sellaiseksi jänkäpätkäksi, missä nitkutellaan eteenpäin, vauhdin hurmaa ei pääse kokemaan.

Pyhäjärveltä lähtiessä reitti on vielä kesken ja parantunee kesän mittaan.
Pyhäjärveltä lähtiessä reitti on vielä kesken ja parantunee kesän mittaan.
Pyhäjärvven ranta on upeaa ja nautinnollista polkua.
Pyhäjärven ranta on upeaa ja nautinnollista polkua.

Toki omaa kokemusta huononsi se, että noin puolessa välissä en uskaltanut valita reitin uutta linjausta. Ajattelin sen olevan niin kesken, ettei ajo onnistuisi. Sen sijaan kantelin pyörää vanhaa linjausta pitkin, missä oli paljon huoltamattomia pitkoksia ja kaatuneita puita. Tai pari mäkärääkin löytyä matkalta. Reitti on kyllä loppumatkasta todella kaunis, vaikkei siitä isosti maisemat näykään.

WP_20150620_032

Kaikin puolin maisemallisesti Ylläksellä kyse on Suomen komeimmista merkitystä maastopyöräreitistä.

Postausta päivitetty 13.5. Ylläksen alueen reittejä on kehitetty edelleen. Uudempia kuvauksia reiteistä voit lukea esimerkiksi täältä:

Ylläksen maastopyöräilyreitit – kilometrejä ja uskomaatomia maisemia >>>
Ihana treeniviikonloppu Ylläksellä >>>

Ei kommentteja

  1. Olisi mukava lukea postaus maastopyörästäsi/pyöristäsi ja muista laitteista ja välineistä joilla treenaat. Lisäksi olisi mielenkiintoista nähdä tilat, joissa välineitä säilytät ja huollat. Eli varustepainotteista julkaisua odottelemaan.

    1. Author

      Yritän kehitellä postausta varusteista, jos keksin siihen mielenkiintoisen näkökulman. Varuste-asia voi olla sellainen, että itse ei käyttäjänä huomaa, mikä voisi olla kiinnostavaa muiden mielestä.

Vastaa