Ihana treeniviikonloppu – harjoitusleiristä buustia

On todella ihanaa päästä kotoa viikonlopuksi hienoihin maastoihin harjoittelemaan. Oma pieni treenileiri tarjoaa vaihtelun lisäksi myös mahdollisuuden keskittyä vain harjoitteluun. Harjoittelua piristää ja tehostaa myös kaveri. Pääosin yksin puurtavana on ihanaa saada lenkeille seuraa. Pääsinkin viime viikonloppuna Ylläkselle pariksi päiväksi harjoittelemaan hyvässä seurassa.

Treeniviikonlopun tarkoituksena on minulle yleensä harjoitella tavallista enemmän. Pystyn keskittymään harjoitteluun paremmin, kun en ole kotona. Perhe tai kotityöt eivät haukkaa aikaa, vaan kaiken energian saa laittaa harjoituksiin, syömiseen ja lepäilyyn. Mikäs sen hienompaa!

Lauantaina oli sateinen ja sumuinen päivä. Oikein sopiva sauvatreeniin. Edellisenä iltana olimme käyneet kaverin kanssa tekemässä paikkoja availevan treenin koordinaatioharjoituksineen ja nopeusvetoineen. Niinpä lauantain aamuna kaveirin lähtiessä töihin, lähdimme Pate-tollerin kanssa kipuamaan Äkäslompolon kylältä Ylläksen huipulle. Oikeastaan sää oli mitä parhain harjoitteluun: lämmintä noin 16 astetta ja hapekas kosteus ilmassa. Nousin aluksi hiihtolatupohjia laskettelurinteiden alkuun. Isometsän nousu lämmitti jo hyvin.

Aika mukavasti nousin laskettelurinteitä mutkitellen Ylläksen huipulle. Alusta oli kivinen,  ja treeni olisikin ollut oikein mahtava Kroatian ARWS-kisaa ajatellen. Huipulla ei nähnyt mitään. Koko tunturi oli täysin pilvessä. Totesin GPS:n persuteella ja hissien yläasemien mukaan, että tarpeeksi huipulla oltiin, ja lähdin alas päin. Paluumatka sujui luonnollisesti vauhdilla. Juoksun alas huoltotietä pitkin. Matkalla laskeuduin pilvestä ulos, ja ihana aloittelevan ruskainen maisema avautui.

Yksikin nousu merkitsee. Mistään valtavista nousumetreistä ei reissussa ollut kyse, noin 400 nousumetriä tuli täyteen, mutta itselle maisemat merkitsevät paljon. Olimme Paten kanssa takaisin mökillä parin tunnin reissun jälkeen, noin 12 kilometrin verran seikkailua rikkaampana. Vesisade yltyi kaatoateeksi viimeisen kilometrin aikana. Söin, ja kävin tervehtimässä kaveria töissä, sekä otin iltapäivä levon. Syöminen ja lepääminen ovat treeniviikonloppuna todella tärkeitä.

Päivän toinen treeni oli kevyttä pyöräilyä. Koko ajan sateli, joten matkaa tehtiin kuoritakeissa. Pate pääsi jälleen mukaan. Poljimme alkumatkan polkuja Velhon kodalle. Sieltä jatkoimme kohti Luosua välillä metsäautoteitä hyödyntäen. Oli mukava vetreytellä jalkoja. Illalla panostimme ruokaan, saunaan ja venyttelyyn. Ajatelkaa nyt, viihtyisässä mökissä Äkäslompolon kylässä, koko päivän liikkuneena. Olo on väkisinkin hyvä tuollaisen päivän jälkeen.

Sunnuntaiksi haaveilimme pitkää pyöräilyä Ylläs-Levi-Ylläs maastopyöräreittiä pitkin. Sääennuste oli kuitenkin lohduton: silkkaa kaatosadetta puolestapäivästä eteenpäin. Luovuimme Levi-suunnitelmasta, ja vaihdoimme sen reittiin, mitä voisi nopeuttaa ja muokata kelin mukaan. Näin starttasimme maastopyöräilyreittejä pitkin kohti Kukasta.

Kukastunturin valloitus on hyvä alku mille tahansa reissulle. Tunturin päällä maisemat palkitsevat ruhtinaallisesti. Kurvailimme tunturin huipulta Kotamajalle, ensimäiselle tauolle. Tähän asti ura on nopeaa ajettavaa. Kotamajalta eteenpäin polku pienenee. Jatkoimme siitä Peurakaltion suuntaan. Oli kuitenkin mukava ajella pientäkin polkua, mikä tosi hienona kulki honkametsissä. Muutamassa kohdassa pitkospuut olivat vähän huonoss akunnossa, mutta tämän tyyliseen reissuun kuuluukin muutamat jalkautumiset.

Reittimme vei siis Kotamajalta Äkässaivon kautta Peurakaltiolle, ja sieltä Äkäsmyllylle. Pidimme välillä pieniä evästaukoja. Itselläni jäi jälleen suurin osa eväistä mökille, mutta suklaan voimalla pyöriteltiin tulemaan. Äkässaivon kohdalla oli hienoa metsäuraa, ja paikoin aika leveääkin, kuivan kangasmetsän metsäautotietä.

Keli oli aivan toista kuin piti. Ei satanut ja matkalla jopa aurinko paistoi. Äksämyllyllä otimme hiukan pidemmän tauon, ja täytimme juomapullot. Mikään ”latukahviloista” ei ollut vielä avoinna. Koska keli oli oikein hyvä, päätimme jatkaa Äkäsmyllyltä Muonion tien toiselle puolelle, ja polkea sorateitä pitkin takaisin. Nopeampi, mutta luonnollisesti tylsempi vaihtoehto olisi ollut tie.

Soratievaihtoehto oli todella mukava. Valitsemamme reitti pieneni aluksi koko ajan. Yhden joen yli menimmekin kelkkauran siltaa pitkin. Tästä lähtien käännyimme aina vähitellen isommille teille. Reittimme kiersi Kuertunturin ympäri. Saavuimme takaisin Äkäslompoloon etelän puolelta asfalttitietä pitkin. Ajoaika oli 5 tuntia ja matkaa tuli 60 kilometriä. Lähes puolet vähemmän, nitä alunperin ajattelimme, kun Levillä käyntiä suunnittelimme. Mutta sen verran kuitenkin, että heti piti saada lämmintä ruokaa.

Koko viikonlopun saldoksi tuli reilut 10 tuntia treeniä, hyvää ruokaa ja seuraa, venyttelyjä ja mukavaa oleskelua. Sunnuntain lenkki oli tahdiltaan kevyt, mutta kestoltaan jo ihan kuluttava. Vaikka viikonlopun kelien piti olla kaikkea tihkusateen ja kaatosateen väliltä, ei näin jälkikäteen edes muista, että keli olisi ollut huono.

Täältä voit lukea lisää Ylläksen maastopyöräilyreiteistä.

Ja täältä vinkkejä, mitä maastoyöräilylenkille kannattaa ottaa mukaan.

Ja täältä löytyy vinkkejä Ylläksen ja Pallaksen alueen maastopyöräilyyn laajemminkin.