Vaiherikas Kärkkäinen Challenge Iissä

Vaiherikas Kärkkäinen Challenge Iissä

Kärkkäinen Challenge muodostui yllättävän vaiherikkaaksi kisaksi. Kisasin AC Adventuren joukkueessa, joka loukkaantumisen vuoksi näytti jo jäävän rannalle koko koitoksesta. Kahden välinerikon kisassa kävi myös niin, että järjestäjä laski tulokset väärin. Seikkailukisaksikin monimutkaiseksi rakennettu osuussysteemi oli siis järjestäjällekin liikaa.

Kilpailussa käytiin prologin lisäksi kolme osuutta rogaining-periaattella. Jokaisella osuudella oli siis tarkoitus kerätä mahdollisimman paljon pisteitä (rastit oli pistetytetty eri arvoisiksi, 9-2 pisteeksi). Jokaiselle osuudelle oli määrätty viimeinen vaihtoon saapumisaika, eli kyseessä oli täysin rogain-kisa. Kolmen osuuden jälkeen oli puolen tunnin tauko, jonka aika järjestäjä laski pisteet. Neljäs osuus oli tavallinen seikkailukilpailu, pyöräillen rastilta rastille järjestyksessä, ensimmäisenä maaliin tullut voittaa. Osuudelle lähdettiin takaa-ajona kolmen ensimmäisen osuuden pisteistä lasketuilla eroilla. Naisten sarjassa järjestys kiepsahti vääräksi, eniten pisteitä kerännyt pääsi matkaan toisena. Harmi, ettemme asiaa varmistaneet järjestäjiltä, ja saaneet korjattua ennen viimeistä osuutta.

Kilpailun GPS-seuranta löytyy tämän linkin takaa.

Prologi

Prologi koetteli aivoja. Lähinnä siksi, että olisi pitänyt tajuta ottaa tästä samantien sakkokierros. Nopeampaa tapaa selvitä tästä ei ollutkaan. Hiiltomiehet tämän taisi huomata, itse hoksasin sen vasta jälkikäteen. Arvaus ja muut vastaavat tehtävät voi mielestäni edelleenkin jättää kisoista pois, etenkin jos halutaan puhua urheilulajista ja nostaa lajin statusta. Kuntosarjoille nämä lienevät ok. Eli Kärkkäisen kaupassa kiertelyn seurauksena kävimme juoksemassa sakkoringin ja pääsimme varsinaiseen kisaan lähtemään klo 8:25.

1 osuus: rullaluistelu, 2h, vaihdossa oltava klo 10:30

Suunnitelmassa päätimme jättää jo saman tien arvottomimman rastin, 22 (2 minuuttia sakkoa) hakematta. Kaikki muut rastit haimme. Osuudella oli myös quest, palolaitoksen torni. Suuntasimme ensimmäiseksi. Sieltä sai laskeutua halutessaan. Itse hilppasin torniin hakemaan rastin nopeasti sukkasillaan. Rullaluistelu sujui aivan sutjakkaasti. Löysimme kaikki rastit hyvin, myös leikkitelineisiin piilotetut. Järjestäjä käytti todella pientä rastilippua. En tiedä, onko rastien piilottaminen kuitenkaan hyvä asia? Osuus oli joka tapauksessa oikein mukava: on paljon kivempaa suunnistaa rullaluistelussa, kuin vain käydä mutka jossain maantien reunaa.

Ensimmäinen välinerikko sattui rullaluistelun puolivälin jälkeen. Sauvani jäi kiinni sadevesikaivoon. Sinänsä ironista, että juuri samanlainen onnettomuus vei joukkueen varsinaisen jäsenen sairaslomalle. Itselläni kävi tuuri: sauvan käsiosa irtosi, ja sauva putosi sadevesikaivoon. Ihmisnivelet säilyivät siis ehjänä. Toinen puoli rullaluistelusta tultiin yhdellä sauvalla. Se söi vähän enemmän jalkoja, mutta onneksi Oulun seudulla ei ole ylämäkiä. Vaihtoon ja seuraavalle osuudelle kuitenkin etuajassa.

2 osuus: ”melonta”, 2,5h, vaihdossa oltava klo 13

Epämelontaa pidettiin salaisuutena viimeiseen asti. Itse veikkailin vastaan tulevan finfoamia, jostakin syystä kun seikkailugenre on päättänyt lähentyä rakennusalan kanssa. Rannassa meitä odotti kuitenkin kumivene. Kaksi meloi kumiveneellä ja kolmas ajoi karttaan merkityille kohtausrasteille pyörällä. Tämä oli ihan hauska ja toimiva konsepti. Toki kumiveneiden olisi suonut olevan kajakkeja, niin olisi voitu puhua melonnasta. Onneksi meillä viime hetken päätöksenä oli mukana rannassa kaksi kajakkimelaa, yhden pakollisen sijaan. Jätimme siis kumiveneen omat ”airot” rantaan, ja iskimme kuppimeloilla kohti nimenkärkiä ja saaria.

Arktinen soturi näyttää tältä uituaan meressä ja pohjanmaan soissa.
Arktinen soturi näyttää tältä uituaan meressä ja pohjanmaan soissa.

Reitti tarjosi hyvää melontaa ja rastipaikkoja, vesillä oli oikein mukavaa. Melonnasta kokosimme kaikki muut rastit, pois lukien 3 pisteen rasti (toiseksi arvottomin) pienen joen tai puron varrella. Muuta naistiimit tulivat takanamme, ja ajattelin heillä olevan tiukkaa käydä samat pisteet kanssamme. Tämä osuus siis meni hyvin, vaikka joukkueen vahvaa  melontaa ei aivan täysin kumiveneellä päästykään ulosmittaamaan. Osuudelta kuitenkin sarjan parhaat pisteet, 9 pistettä enemmän kuin muilla sarjamme joukkueilla (käytännössä rastit 41 ja 51), ja hyvissä ajoin takaisin huollossa.

3 osuus:  juoksu, 2h, vahdossa oltava klo 15

KärkkäinenjuoksuJuoksuosuuden suunnitelma eli meillä eniten. Metsään lähtiessämme vielä vaihdoimme rastien hakujärjestystä, ja päätimme jättää rastin 33 pois alusta. Rastilla 93 oli pieniä ongelmia, kun haimme rastia väärästä paikasta. Muut rastit löytyivät mallikkaasti. Lopussa tuli kuitenkin kiire. Jätimme kauimmaisen rastin viimeiseksi, ja pitkään juoksu huikoseen jäi liian vähän aikaa. Siinä vielä huomasimme, että paluumatka ei olekaan pyörätietä, kuten olimme olettaneet, vaan edessä oli ison tien varren rääseikköä ja metsää puoleenväliin paluumatkaa. Joukkueen piti siis laittaa jalalla koreasti oikein tuplasti.

Minuutit kellossa vähenivät armottomasti. Itse olin tiukimmillani rääseikössä: iltarastit ja metsässä juokseminen on jäänyt väliin. Tämän vuoksi juoksu risukossa oli kuluttavaa ja punaisella mentiin. Loppu asfaltilla juostiin kelloa vastaan. Myöhästyimme 20 sekuntia, ja saimme yhden minuutin sakon. Perältä haimme 8 minuutin rastin, joten minuutin sakon uhalla se kannatti. Itsellä ei ollut hyvä jalkapäivä, vaan juoksu tuntui vaikealta alusta asti.

Tältä osuudelta toinen naisjoukkue keräsi 3 pistettä enemmän. He jättivät melonnassa niemenkierron väliin ja lähtivät juoksuun aiemmin. Näin he ehtivät saman reissun lisäksi hakea sen väliin jättämämme rastin 33. Välituloksissa meillä oli siis 9 minuuttia hyvää melonnasta, mutta 3 minuuttia häviötä juoksusta ja 1 minuutti myöhästymisestä. Saldomme oli siis 5 minuuttia kilpakumppaneita parempi. Neljännen osuuden lähtöön järjestäjä pisti meidät kuitenkin toiselta sijalta, 5 minuuttia toiselle naisjoukkueelle jääneenä.

4 osuus: pyöräily, noin 60-70km

Lähdimme siis pyöräilyyn viiden minuutin takaa-ajoasemista. Lähdön sähläyksen vuoksi jäimme porukan peesistä pois, ja taitoimme pitkän tieosuuden yksin. Ensimmäinen rasti oli selvä, toisen rastin jälkeen alkoi reitinvalinta mahdollisuudet. Ensimmäinen reitinvalintamme sisälsi tunkkausta metsän läpi. Tunkatessa olin varma, että hävisimme siinä paljon, tosiasiassa häviö ei ollut suuren suuri. Seuraava rastiväli taas oli meiltä hyvä, pääsimme siinä sarjamme keulaan. yksi pitkäksi ajettu risteys ja ranteenpaksuinen keppi vaihtajan juuressa, päästivät toisen joukkueen taas kantaamme.

Rastilta valitsimme kierron, jotta voisimme kokeilla eri reitinvalintaa. Kierto oli hitaampi, mutta jälleen saimme ajamalla kiinni johtoon siirtyneen tiimin. Vauhtimme oli pyöräilyssä parempi, ja melko rennon tasaisella etenemisellä pystyimme ajamaan nopeampaa.  Vaikka metäsä oli märkä, tarjosi järjestäjä mukavia polkuja ja hyvää meininkiä. Kisan toinen välinerikko sattui harmittavaan saumaan. Juuri parin minuutin keulan saamisen jälkeen jouduimme renkaan vaihtoon. Osuus oli jo kovin lopussa ja maaliin matkaa enää pieni huitaisu. Renkaanvaihdon ottama 10 minuuttia ei tuntunut olevan enää realistinen kiinni kurottava. Poljimme loppumatkan rauhassa maaliin.

Kilpailu oli sen verran kova, että kahta välinerikkoa se ei kestänyt. Meidät julistettiin kakkosiksi, Passion Adventuren saadessa ykköspalkinnon. Kilpailu olisi ollut vallan toinen, jos olisimme päässet paikallemme, ja lähtemään viimeiselle osuudelle viiden minuutin keulalta. Peesit ja ympärillä olevat joukkueet olisivat olleet eri tavoin. Joka tapauksessa vauhtimme oli hyvää, rullaluistelussa, melonnassa ja pyöräilyssä sarjan parasta. Juoksuosuudellakin vauhti vei, ja lopun siirtymä vaihtoon tuli suorastaan kovaa kyytiä. Pohjoisen seikkailugenre on voimissaan, sillä miesten sarjan voittoon myllytti Paksumahat ja vahvasti Oululaista väri nähtiin myös sekasarjan toisella pallilla. Toivottavasti pohjoisen kilpailuja järjestetään lisää.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että rogaining ja seikkailu-urheilu eivät kuulu yhteen. Eivät ainakaan saumattomasti. Konseptia on kokeiltu muutamia vuosia takaperin ahkerasti myös maailmanluokan kisoissa, monin osin huonolla, taia ainakin epäselvällä menestyksellä. Konseptista on pääsoin luovuttu, mutta edelleen välillä joku kisajärjestäjä koittaa onneaan. Tavallaan kevään Espanjan kisassakin short cutille joutuneet kisasivat rogainingin periaattein.

WP_20150628_004Seuraavaksi on tarkoitus kisata ensi lauantaina Vihdissä Summer Challengessä. Nilkka muljahti sen verran pyörää taluttaessa, että on nyt turvoksissa ja kylmähoidossa, toivottavasti se ei estä kisaamista Vihdissä.

Edit: Kisajärjestäjä on korjannut tuloksia, myöntänyt oman virheensä alkuosuuksien tuloksissa ja kertonut meidän voittaneen. Tätä ei nettisivuilta valitettavasti pyynnöistä huolimatta näe, mutta korjatuissa tuloksissa AC Adventure on naisten sarjan nopein.

0 vastausta artikkeliin “Vaiherikas Kärkkäinen Challenge Iissä

  1. Kiire oli leimojen tarkastuksessa/ ja pistelaskennassa, joka ei kestänyt laitteistoteknistä virhettä (EMIT-ongelma). Mikäli rogaining tarkistukseen olis ohjelma, joka taipuu niin varmaan konsepit toimisi ajanoton suhteen. Manuaali tarkistuksessa on aina inhimillinen tekijä mukana, tässäkin sattui 2-virhettä. Paksumahoilta puuttui 1-rasti melonnosta, he ehtivät sen korjauttaa ja pääsivät keulilta matkaan.

    Juttussa ei mainita että virhekorjattiin lisäämällä 5 min Passionin loppuaikaan, minkä olivat hyötyneet melonnassa. Ajat on siis tuloksissa oikein! Todellinen ero maalissa oli vain 2 min. Hienosti vedittä ja ilman sakkoa se olis ollut vain 1 min. Kannattaa aina vetää loppuun saakka seikkailukisoissa täysillä. Ei voi koskaan kisanaikana vielä tietää mitä sakkoja ynm. muut on saaneet! Oli tiukka ja jännittävä kisa, sen puolesta konsepti oli hyvä (nyt kun jälkikäteen ehtii tulospalvelukin sitä seuraa)!

    1. Rogaining on haastava toteuttaa kisassa olleella tavalla. Sitä on kokeiltu monissa kansainvälisissä kisoissa huonoin lopputulemin. Nimenomaan ongelmat ovat tuloslaskennassa. Kyseisen kisan tulokset lienevät edelleen vähän väärin, sillä lopputulosta ei ole korjattu järjestäjän itse luomien sääntöjen mukaiseksi. Se vaatisi myös toisen joukkueen loppuajan korjaamista. Se ei sinänsä ole maatakaatavaa, näissä kisoissa ei ole kyse vakavista asoista.

      Koko lajin arvostuksen vuoksi soisi, että tulospalvelu ja tulokset olisivat selkeitä. Se olisi lajin arvostuksen kannalta tärkeää. Jotta kyseessä voi olla oikea urheilulaji, tulee ulkopuolistenkin helposti ymmärtää, kuka pärjäsi ja miksi. Olisi aikamoista, jos suunnistuskisoissakin odotettaisiin päiväkaupalla, miten tulokset lopulta asettuvat. Tämä sama kehittyneisyys koskee sääntöjä. Samojen asioiden äärellä oltiin myös Espanjan kisassa keväällä, eli laji edelleen hakee uomiaan ja valitettavasti välilä lipsuu kehityssuunnastaan.
      Mutta ensi vuonna uusi kisa ja uusi yritys!

Vastaa