Ylläs ja maastopyöräily – kilometrikaupalla uskomattomia maisemia
Ylläs ja maastopyöräily ovat kova pari. Ylläs on panostanut maastopyöräilyyn jo monta vuotta, ja se näkyy.
Ylläkseltä voi muunmuassa ajaa merkittyä maastopyöräilyreittiä Leville, Äkäslompolosta Ylläsjärven puolelle tai pysytellä kylän lähipoluilla. Mahdollisuuksia maastopyöräilyyn on siis valtavasti.
Ylläs tarjoaa samassa paketissa sekä laadukasta maastopyöräilyä, että upeita maisemia. Erityisesti Äkäslompolon kylä ja sen lähialueet ovat herkullisia maastopyöräilyreittejä täynnänsä! Mutta kenelle Ylläksen maastopyöräilyreitit soveltuvat? Postauksessa sopiva reittivinkki vaikka päivän maastopyörärtekelle.
Maastopyöräily ja Ylläs – oletko haaveillut outdoor -viikonlopusta?
Kannattaako Ylläkselle lähteä maastopyöräilemään? Kohde on eteläläisestä Suomesta katsottuna kaukana, eikä keleistäkään voi olla varma. Talvikohteena tutumpi Ylläs voi ollakin monelle tuntematon suuruus kesäaikana. Millaista maasto on siellä? Onko tarjolla pelkkää suota? Löytyykö reittejä vain alamäkipyöräilyyn, vai voiko aluelle lähteä maastopyöräilyn aloittelijana?
Ylläksen alue sopii hyvin sekä lyhyisiin lenkkeihin lähimaastossa, mutta erityisen hyvin pitkiin nautinnollisiin maisema-ajeluihin tunturissa. Ylläksellä on niin paljon erilaisia ja erintasoisia reittejä, että monen tyyppinen pyöräilijä löytää itselle sopivimmat.
Hienoimmat reitit ja maisemat sopivat parhaiten jo lajia kokeilleille. Mutta esimerkiksi uudet sähköavusteiset läskipyörät kuljettavat tunturiin kokemattomammatikin kuskit. Ylläksen reiteillä voi kyllä maastopyöräillä treenimielessä, ja painaa täyttä höyryä eteenpäin. Nautinnollisinta meno on kuitenkin maastopyörävaellus -tyyppisenä. Tällöin mukana on sopivasti evästä, varusteita ja aikaa. Matkan tekoa tauotetaan ja nautitaan ainutlaatuisista maisemista.
Alueelta voi vuokrata monenlaisia maastopyöriä, oman oppaan ja kaikki vaadittavat varusteetkin saa paikan päältä hankittua. Kartta on ehdoton mukana, vaikka reitit ovatkin merkitty maastoon.
Ylläs ja maastopyöräily – sopiva ja maisemiltaan uuniikki reitti päivän maastopyöräilyyn
Kesäkuisena perjantaina pyöräilin Äkäslompolosta Pyhäjärven tuvalle ja takaisin. Lapin kesän tapaan tälläkin reissulla tarvittiin sama varustus, kuin keväisellä hiihtolenkillä. Lunta ei kuitenkaan satanut, mutta kolea + 7 astetta lämmintä pakotti ottamaan takin mukaan. Ylläksen alue onkin oikeaa tunturialuetta, missä keli voi vaihtua nopeasti, eikä suojaa ole välttämättä lähellä. Saunalenkeillekin varustaudun aina tunturin vaatimalla tavalla.
Hyvä paikka lähteä maastopyöräilemään Ylläksellä on Äkäshotellin takaa lähtevä hiihtolatu. Siitä on helppoa pyöräillä joko tietä Kesänkijärven suuntaan ja vähän teknisempää uraa kohti tuntureita. Tai sitten sorastettua polkua Nilivaaran laitaa kohti Kukastunturia.
Kesänkitunturin ja kukastunturin välinen laakso on sitä tasaisinta ja tavallaan mukavan helppoa maastopyöräilyä alueella. Hienon lenkin saa vaikka Kotamajalla käymällä. Koko matka Kotamajan suuntaan on leveää ja hienoa kangasmetsän uraa. Se polveilee ylös alas, mutta nousee koko ajan vähitellen ylemmäs.
Ylläs – Levi maastopyöräilyreitti poikkeaa pois Kotamajalle menevältä uralta jo hiukan ennen Kotamajaa. Reitti kääntyy oikealle, kohti Pyhäjärveä ja Leviä, edellisen mäen reunalta. Uusi reittilinja on vedetty singleträkkiä pitkin tunturin kylkeä. Polku on hieno, tekninen, mutta upean poljettava. Tunturin laidasta polku laskee harjateräksestä rakennettuja rappuja alas kurunpohjalle.
Kotamajan ja Pyhäjärven tuvan väli on selvästi kapeampaa ja teknisempää uraa, kuin ennen Kotamajaa olevat polut. Taival ennen Pyhjärven tupaa on latupohjaa, joka on leveäksi hakattua, mutta itse ura on kapea singleträkki. Matkalla on suonylityksiin rakennettu harjateräskestä ”siltoja”. Ne toimivat pyörällä huomattavasti paremmin kuin pitkospuut.
Ajoaikaa tuvalle oli tullut 1 h 45 min. Olin polkenut hyvin hiljaa, uskoin paluumatkan menevän nopeampaa. Kotamajalle saavuinkin hyvää tahtia. Poljin pääosin samaa reittiä. Samaa reittiä takaisin isolle uralle, ja sieltä viimeinen mäki Kotamajan pihaan.
Kukastunturi – Ylläksen helmi maastopyörällä
Pyhäjärven tupa on jotenkin sympaattinen. Sen tunnelma on rauhallinen ja se huokuu historiaa. Ihana hämyinen tunnelma! Söin vähän evästä ja lähdin paluumatkalle.
Kotamajalla muistui mieleen huhtikuinen Ylläs-Levi- hiihto ja sen huolto tuolla paikalla. Suuntasin nyt pyörällä samaa reittiä tunturia ylös, mitä olin laskenut maratonhiihdossa alas.
Nousu Kukastunturille on kunnioitettavan pitkä. Se on kuitenkin sorastettu pohjaltaa helpoksi, eli mitään teknistä ajotaitoa se ei suuremmalta vaadi. Reisissä se kyllä polttelee, kun jalkautumatta pyörittelee tunturin päälle. Kukaksen maisemat palkitsevat aina.
Jos nousu on kuuma, on alamäki helposti kylmä. Kuvaussession jälkeen alamäkeen piti lisätä takki. Pitkässä alamäessä kiitin hiihtohanskojani, sillä sen verran kylmä keli oli. Oli hienoa lasketella kohti alhaalla siintävää Äkäslompolon kylää. Alamäki ei ole erityisen tekninen, mutta siinä saa mahtavan fiiliksen rallatellessa vauhdikkaasti upeassa kelohonkametsässä. Loppumatkakin on pelkkää helppoa ajamista, alusta on sorastettu, ja mäki myötäinen.
Ajoaikaa lenkille tuli 3h 20 minuuttia, matkaa himpun alle 40 km ja nousua 570m. Polarin mukaan harjoituskuormitus oli rankka, mutta sitä en usko. Jalat tuntuivat hyvältä, ja Polarin mukaan lenkin jälkeenkin rasitustaso oli tasapainossa.
Lue lisää Ylläksen reiteistä: Pallas Ylläs Outdoors -sivuilta >>>
5 vastausta artikkeliin “Ylläs ja maastopyöräily – kilometrikaupalla uskomattomia maisemia”