#tb – Kovaa menoa Kainuussa

Jututin torstai-iltana uusia tiimikavereitani, Team 1lifen miehiä, ensimmäisen kerran kajaanilaisen hotellin pihalla. Vaikka kisatuttuja ollaan, niin melko ohuella tuttavuudella on tarkoitus viettää pari hotelliyötä ja telttayö yhdessä,  ja tietysti kisatakin siinä välissä. Onneksi molemmat ovat lupsakoita oululaisia.

Pari tuntia hereillä hotellissa käsittää lähinnä juomien tekoa ja varusteiden tarkistamista. Seuraavana aamuna pojat hakivat kartan ja suuntasimme sitä tiiraillen yhteiselle aamupalalle. Reitti vaikutti selvältä, paria rastiväliä mietimme ja toisen suunnitelmaa vaihdoimmekin. Pakkasimme jokaiselle yötauolle tarvikkeet, kävimme kapteenien kokouksessa ja pistimme pyörät valmiiksi. Kisa starttasi jalan, joten jätin kaiken mahdollisen pyörälle odottamaan.

Prologit

Peilikuvakartta pyöräytettiin ympäri startista. Ilman hosumista tämä ei lähtenyt käyntiin, mutta mitään ei tehty väärin. Jolkoteltiin letkassa Kajaanin kirjaston ja uimahallin ympärystöä. Pyörille palatessa olimme reilut pari minuuttia kärkeä jäljessä. Seuraavaksi oli pyöräsuunnistus, missä kartasta oli pyyhitty pois paloja, lähinnä siirtymät rastien välillä. Jo tässä joukkueen sisäiseksi roolitukseksi muodostui että Matti suunnisti, AP teki fyysiset työt ja minä vastasin lähinnä henkisestä hengenluonnista ja strategiasta.

MTB-O

Prologien jälkeen pääsimme hetkeksi kisakartalle, kun suuntasimme ensimmäiselle rastille. Siellä piti jälleen kaivaa taskusta pienempi kartta, ja sinkoilla rastilta toiselle maastopyörällä. Emme hätyytelleet tässä vaiheessa kärkijoukkoja, mutta nousimme tasaisen varmasti koko ajan.  Oli mukava päästä poluille! Alun haparoinnin jälkeen pyöräsuunnistuksen aikana joukkue sai jutun juonesta kiinni ja hyvä tekemisen rytmi löytyi.

Kisareitillä

Tiuhemman rastien haun jälkeen reissu jatkui isolla kartalla. Jutun juoni olivat reitinvalinnat: pariinkin kohtaan ratamestari tarjosi lyhyttä polkupätkää tai pidempää tie kiertoa. Me kiersimme kiltisti ja useimmiten se kannatti selvästi. Saimme tosin myös pidettyä hyvää vauhtia yllä teillä. Olimme tässä vaiheessa toisena sekajoukkueista, eikä edellä mennyt montaa miestiimiäkään. Kahdeksannelle rastille tultaessa olimme kärjessä, miestiimi Altavastaajien ajaessa meitä takaa.

Rastin 10 otimme myös varman päälle, ja haimme sen vastarannalta kahlaten. Rastilta 11 alkoi melonta, joka suoritettiin kahdessa osassa. Kaksi meloi kerrallaan, kolmas haki pari kahluurastia. Välissä piti vaihtaa. Meloimme AP:n kanssa ensimmäisen, lyhyemmän lenkin. Tähän kuului pieni pujottelutehtävä, joka ei tuottanut ongelmia. Toisen melonta pätkän hoitivat pojat, minä hain sillä aikaa pari rastia. Tiesin, että kiirettä ei ollut ja kävelin rauhassa eväitä syöden. Silti jouduin odottelemaan yli varttitunnin joukkueen saapumista rantaan.

Pojat liukuivat kärjessä melonnasta. Tässä vaiheessa ajateltiin pitää kärkipaikka, siinä kun on aina niin kiva mennä. Sen kunniaksi toki vedimme seuraavan risteyksen selvästi pitkäksi. Seuraavalta rastilta pääsimme jälleen jalkautumaan. Komean vaaran laelta, luolareitin varrelta piti etsiä rasti. Seikkailuvainu sanoi, että mitä syvempi luola, sitä varmemmin rasti on siellä, ja näinhän se oli. Tämän jälkeen jatkoimme reipasta tahtia hienolle avokalliota pitkin menevälle polulle. Ajelimme sitä omaan tahtiin hyvässä rytmissä, ilman kiirettä tai puskemista.

Taktiikka tässä vaiheessa oli, että liikkeellä ollaan koko ajan, kaikki pysähdykset minimoidaan rasteilla, mutta suunnistukselle annetaan aikaa. Yleensähän tässä käy toisin päin: rastit ja tauot venyvät niin, että matkalla pitää kiirehtiä ja tällöin suunnistusvirheiden riski kasvaa. Pari viimeistä rastia otimme varmasti tiekierron kautta ja pääsimme karauttamaan edelleen kärjessä lampaita laskemaan. Pienen arvailutehtävän jälkeen pyörittelimme yötaukopaikalle vielä valoisassa.

Olimme alun perin suunnitelleet, että niin pian lähdetään yötehtävään, kuin järjestäjä päästää. Vaatimus oli majoitteen pystyttäminen. Vaihdoimme kuivat vaatteet päälle, jotta energiaa ei mene turhaa lämmittämiseen. Pystytimme toisen teltan ja joimme palautusjuomia ja söimme sipsejä. Järjestäjä ilmoittikin tässä vaiheessa, että 45 minuutin kulutta lähtee laiva satamasta ja sen kyytiin ehtineet pääsevät ensimmäisenä saareen yösuunnistamaan. Väsyneet isät ehtivät samaan laivaan ja tunnelmallinen yöseikkailu pääsi alkamaan.

Ärjän saari oli upea paikka. Suunnistus oli selvästi tarkoitettu nautittavaksi. Odotin rääseikköä ja tuskaisen kylmää yötaivalta. Meille tarjottiinkin kaunista kangasmetsää, tyyntä ja lämpöistä iltayötä. Reitti tarjoili upeat maisemat, jyrkkiä ranta penkereitä ja lopun hiekkarantaa. Lähtöpisteenä oleva tupa oli koristautunut tunnelmavalaistukseen.

Yötauko

Saimme seuraavan päivän kartat heti takaisin majapaikkaan saavuttuamme. Söimme pussiruokaa ja pojat pääosin suunnittelivat reitin. Toinen päivä olisi questien sävyttämä. Kömmimme mahdollisimman pian telttoihin. Pellolle laskeutui kova kosteus ja kaikki mahdollinen kannattikin ottaa telttaan tai liepeen alle. Pääsimme yöpuulle puolenyön aikaan, herätys aamupalalle pärähti klo 3:50.

2. päivä

Herätys on aina liian aikaisin. Tällä kertaa todella olisimme voineet herätä myös puolituntia myöhemmin. Aamupala vatsaan, teltta kasaan ja numeroliivi päälle. Klo 6 kajahti lähtökäsky ja ensimmäinen aalto syöksyi matkaan. Koko joukko karautti soratietä ja asfalttia polun alkuun. Ensimmäinen tunti menikin talutellessa ja ajaessa polkuja letkassa. Vähitellen saimme karistettu palapalalta tiimejä metsän siimekseen. Otimme nopealla sykkeellä muutamat MTB-rastit, jotka vaativat pientä jalkapatikkaa. Pyöräsuunnistus vei meidän rastille 2, mistä alkoi jalkasuunnistus. Tämä pätkä vei meidän tympeän avohakkuurääseikön kautta hienolle aamu-usvaiselle suolle.

Matka jatkui jälleen pyörällä. Seuraavaksi tulimme eukonkantorastille. Matti siirteli ruhoani ensin vaaditusta kolmesta kierroksesta kaksi ja urakan viimeisteli AP:n tyylinäyte. Eukonkannon siivittämän jatkoimme pyrittelyä sorateitä pitkin. Kierrot olivat jälleen parempi ratkaisu. Parempien retinvalintojen myötä saavuimme kartingradalle toisena tiiminä. Pyöräytin pari kierrosta sillä aikaa, kun muu tiimi ahkeroi matikkatehtävän parissa. Tämän jälkeen pantiin taas jalalla koreasti pyöräillen ja suunnistaen. Haimme suunnistuksesta 10:stä rastista kahdeksan ja jatkoimme kisassa toisena joukkueena kohti Kajaania. Paluumatkalle mahtui myös kivoja polkuja. Kiitos siitä ratamestarille!

Minä laskeuduin, mikä oli hyvä valinta, vihjeiden etsiminen armeijan ”asutuksesta” kuulosti oudolta. Tiimin miehet hoitivat homman erittäin nopeasti ja pääsimme jälleen kärjessä matkaan.

Puolustusvoimain alueella oli laskeutumistehtävä yhdelle, sillä aikaa muuta etsivät rakennuksesta vihjeitä. Minä laskeuduin, mikä oli hyvä valinta, vihjeiden etsiminen armeijan ”asutuksesta” kuulosti oudolta. Tiimin miehet hoitivat homman erittäin nopeasti ja pääsimme jälleen kärjessä matkaan. Ja jälleen pienen koukeron myötä lahjoitimme johtopaikan miestiimille. ”Loppusuoralla” eli Kajaanin kaupungissa oli vielä monenmoista tehtävää. Heitimme frisbeegolfia ja teimme yleisliikkeitä, etsimme linnan raunioista rastin.

Pidimme johtopaikkaa Rajavillien kanssa vuoroin. Kävimme yhdessä uimassa ja SUPpailemassa, mutta lopullinen ratkaisu tuli viimeisessä suunnistuksessa. Perinteinen iltarastikierros alkoi meidän johdolla. Miestiimi pyyhkäiskuitenkin helposti ohi kun me klopsutimme pyöräkengillä juurakossa. Loppumatka haki vielä vauhtia mastolta ennen kuin kaarsi maalialueelle. Kertakiellon päälle kiipesimme vielä kellotorniin ja uimme yhden rastin. Kisa on kiva lopettaa märkänä. Maaliin saavuimme ylivoimaisena sekasarjan voittajina, ja koko radalla toiseksi nopeimpana reilut viisi minuuttia nopeimmalla, Rajavilleille hävinneenä.

 

Matin ja AP:n raportti kisasta löytyy täältä.

Kuvat Lost in Kajaani ja Antti Nousiainen.