Mahtava kisa ja huipputiimi – yhteenveto Tsekin kisasta

Tsekin kilpailu meni todella hyvin koko joukkueella, että itselläni henkilökohtaisesti. Tarkemman kisaraportin noista kolmesta päivästä voit lukea tästä postauksesta. Ehkäpä paras kokonaisuus koskaan, ainakaan tämän tason kisoista, missä olen saanut olla mukana. Jäsensin mielessäni niitä tekijöitä, miksi voitimme, ja vielä aika helposti ja ylivoimaisesti. Missä siis onnistuimme?

Joukkue
Joukkue vaan sattui olemaan hyvä, kaikki kokeneita, motivoituneita ja hyvässä kunnossa. Lisäksi joukkueen sisäinen homma toimi loistavasti. Itsellä oli kova varmuus jo ennen kisaa, että pärjäämme vähintään podiumille, osa pojista oli hämmästyneempiä. Usko silti oli kaikilla kova.

Suunnistus
Ilman vahvaa suunnistusta ei näissä kisoissa pärjää. Jalalla ei ikuisuuksiin pysty korvaamaan, jos suunnistus hakee ja hakee, tai rasteja ei löydy. Nyt tämä puoli oli niin kunnossa, kuin vain voi olla. Kertaakaan ei tarvinnut alkaa hötkyilemään suunnistuksen vuoksi menetettyä aikaa, vaan pystyimme etenemään omaa rauhallista vauhtia sinkoilematta turhaa.

Keskittyminen
Joukkue oli todella keskittynyt jokaiseen hetkeen ja kisaan ylipäänsä. Vaikka kuulumisia vaihdettiin välillä, huomasi selvästi, että focus ei herpaantunut kertaakaan koko kolmen päivän aikana.

Ja kaikki nämä mahdollistivat seuraavat asiat:

Tiimin oma suoritus
Hyvä suunnistus ja keskittyminen sekä tiimihenki pitivat suorituksen rauhallisena. Vedimme koko kisan omilla ehdoillamme, mikä teki hommasta todella helppoa. kaikki ratkaisut tehtiin omasta näkökulmasta, ei tarvinnut välittää muiden tekemisistä. Siksi suoritus oli ehjä, kiireen tuntua ei ollut, mutta toiminta oli nopeaa. Jotenkin ideaalitilanne seikkailukisoissa.

Unitaktiikka
Nukkuminen tai oikeammin nukkumattomuus onnistui. Toisena yönä nukuttu tunti oli paikallaan. Tuon väliin jättäminen olisi luultavasti muuttanut koko kisan. Onnea, sanoi järjestäjä, kokemusta, sanon minä. Unien ja lämpimän keiton jälkeen oli aivan eri lähteä sateeseen, kuin olla sateessa poskettoman väsyneenä ja nälkäisenä. Sellasita loputonta makuulle käymistä ja pilkkimistä ei joukkueeseen päässyt pesiytymään ollenkaan.

+ Vesisade ja kylmyys
Tämä tuskin kilpailua enää ratkaisi, mutta varmasti kaikesta epämukavuudesta huolimatta juuri me kärsimme kylmyydestä ja vesisateesta vähiten. Osittain siksi, että ehdimme melonnasta pois ennen sateen alkamista – melonta on kuitenkin sitä kylmintä tekemistä. Ja osittain myös siksi, että keli ei meidän mittapuussa ollut epätavanomainen. Vaikka meillä ei ollut kunnon kuorivaatteita, siedimme kylmyyttä hyvin. Suomalaisena sanoisin, että +10 ja kaatosade ei ylitä uutiskynnystä kuin korkeintaan jouluaattona.

Oma suoritukseni oli hyvä, luultavasti paras tähän astisista. Olin panostanut kisaan, ja tähdännyt muun tekemisen palvelemaan tätä.  Selvästi kunnon ajoitus oli onnistunut. Aiempaa paremmin onnistuin juoksussa ja valvomisessa.

Ensimmäisellä trekillä olin välillä Jussin perässä kuminauhassa, jotta vauhti ei hidastuisi yhtään. Kun pidetään kovaa vauhtia, narussa oleminen estää, ettei perässä tulija jää yhtään, ja joudu sitten pinkomaan kiinni porukkaa. Se kun on raskasta. Lisäksi lähellä peesissä juokseminen on kevyempää ja helpompaa. Jaksaminen oli tuolloinkin hyvää. Ensimmäisellä pyöräilyosuudella koitimme myös tasaisella asfaltilla vetoa, mutta parin kokeilun jälkeen tyydyimme peesiapuun. Kisan vaikeimmat hetket olivatkin minulla alkupään pyöräilyissä loivissa alamäissä, missä en meinannut pysyä peesissä polkemallakaan. Muuten pyöräilyssäkään ei ollut ongelmia. Juuri muuten en apua tarvinnut.

Iso ero aiempiin kisoihin oli myös nukkumisessa ja syömisessä. Aiemmin olen usein ottanut mikrounia tienlaidassa, kun muut ovat säätäneet karttoja tms.  Nyt päätin, etten anna unelle valtaa missään vaiheessa, enkä ala ikään kuin ajamaan itseäni alas kohti unta. Törrötin siis pystyssä koko kisan unitaukoja lukunnottamatta, en ollut makuulla maassa kertaakaan. Ensimmäisillä unilla en nukkunut, mutta toisen kerran nukuin kyllä sen tunnin. Hyvä keskittyminen kisaan, auttoi myös välttämään pilkkimistä, mitä väkisinkin tulee, kun valvotaan yli kolme vuorokautta.

Syömisessä oli ehkä suurin muutos. Pystyin syömään koko ajan, pahoinvointia tai mitään imeytymisoneglmia ei tullut missään vaiheessa. Join koko ajan vain vettä, mutta söin karkkia, viinerin, croissanteja, keksejä, hunajaa, sipsejä ja tietysti ne kolme keittoa ja ruuat, mitä kisassa söimme. Etenkin viimeisellä osuudellaa jaksoi vieä jousta aivan täysin, vaikka kilometrejä oli jo takana yli 400. Ensimmäinen tuntuma on myös, että palautuminen on lähtenyt todella hyvin käyntiin, luultavasti juuri hyvän syömisen ansioista.

Pystyin kantamaan kaiken oman ruuan ja juoman. Välillä otsalamppu ja pakollisten varusteiden nyssäkkä oli Jussilla repussa, mutoin pystyin olemaan varsin omavarainen. Ensimmäisen pyöräilyn menin ilman reppua, pakolliset tavarat pyöräpaidan taskussa.

Nyt on tavallaan takki ihan tyhjä, mutta samalla aivan täynnä. Itselle asetettu tavoite kv-kisan podiumista täyttyi. Siksi pitää miettiä tavoitteet uudelleen. Toisaalta kisa meni niin hyvin, että syntyi valtava polte kisata lisää. Tälle syksylle mahdollisesti joku kilpailu vielä, ja sitten kovasti taas treeniä. Ensi vuonna on luonnollisesti tarkoitus olla entistä paremmassa kunnossa. Tämä on sitä parhaan mahdollisen treeni- ja kisavuoden metsästämistä, eikä minulla ainakaan ole vielä se tullut vastaan.

Aiemmassa postauksessa kisaraportti, jonka pääset lukemaan täältä.