Czech Adventure race – voitto kotiin!

Czech Adventure race – voitto kotiin!

Keskiviikko aamuna startti, lauantaiaamuna maalissa ensimmäisenä joukkueena. Wenger Czech Adventure race meni enemmän kuin hyvin, niin ehjä ja onnistunut oli joukkueen suoritus. Multisport.fi joukkueessa siis allekirjoittaneen lisäksi Pete Forsman, Jussi Lehtonen ja Juha Prittinen. Kokemusta oli tällä tiimillä paljon, ja se kyllä näkyi.

Olimme Tsekeissä jo lauantaista lähtien. Kävimme yhdessä lenkillä ja tutustumassa paikkoihin, muun muassa maastopyöräilypuistossa. Tästä vielä postausta myöhemmin. Kisapaikalle saavuimme tiistaina, kartat saimme hyvin perinteisen aikataulun mukaan tiistai-iltana, noin 12 tuntia ennen lähtöä. Samalla selvisi, että reittiä oli pidennetty kymmeniä kilometrejä, erityisesti trekkejä. Lisäksi nousumetrejä reitille ilmoitettiin paljon, yli 10 000 metriä.

Kaksi karttasettiä on todella hyvä joukkueen suunnistuksen kannalta.

Karttasettejä oli kaksi. Mittakaavat kartoilla olivat pääosin 1:25 000 ja 1:50 000. Näiden lisäksi oli tarkempi kartta prologiin ja yhdelllä trekillä käyräkartta muutamalla rastilla höystettynä. Pääkartassa näkyivät ulkoilureitit, ja reitti kulkikin pitkälti niitä pitkin.

Kisan kulku havainnollistavana kuvana.Osuudet olivat kuvan julkistamisen jälkeen pidentyneet seuraavasti: 1. MTB – 110km, trekki – 45km, rulllauistelun 17 km, trekki 40 km, rullaluistelu 22km, pyöräily 70 km ja viimeinen trekki 40km. TA 2:lle pakattiin kaksi korkeintaan 100 litran huoltokassia. Niihin tuli rullaluistimet, melontaliivit, juoksukengät, pyörän korjausvälineet ja varaosat, ruokaa, juomaa ja vaatteita.

Säätiedoitus lupasi ensimmäiselle kisapäivälle keskiviikolle +27 astetta, torstaille vielä vähän enemmän ja perjantaille vesisadetta. Järjestäjän mukaan voittaja olisi maalissa noin 50-55 tunnissa, eli perjantaina puolenpäivän jälkeen. Reitti oli yhteensä noin 450 kilometriä.

Ilta meni pakatessa kahta huoltokassia, ja reittiä suunnitellessa. Olimme riittävän ajoissa valmiit, ja nukkumassa jo puolen yön aikoihin. Lähtö oli seuraavana aamuna klo 10.

Lähtötohinoissa jättäydyimme taakse, sillä tarkoituksenamme oli lähteä kiertämään prologia vastakkaiseen suuntaan kuin pääjoukko.

Kilpailu alkoi prologilla, jossa haettiin  kuusi rastia vapaavalintaisessa järjestyksessä.  Aloitimme rastista C ja juoksimme noin 5 kilometrin reitin täysin omaa rentoa vauhtia. Olimme vaihdossa suurinpiirtein sijalla 5 reilun puolen tunnin juoksentelun jälkeen.

Prologin kartta.

Osuus 1: MTB, 110 km Prologin jälkeen oli kisan pisin osuus, 110 kilometrin pyöräily, joka sisälsi lähes 2500 nousumetriä. Napsimme heti pyörille päästyämme tiimejä yksitellen kiinni, ja rastilla 5 olimme jo kärjessä. Vaihdoimme välillä puhjenneen kumin, mutta nousimme pian senkin jälkeen kärkeen. Ero oli aluksi muutamia minuutteja, mutta venähti noin puoleen tuntiin ennen MTB-osuuden loppua.

Osuus oli ilahduttavasti  maastopyöräilyä, suurin osa ajaettiin neulaspolkuja, tai kivipohjaisia uria Asfalttiakin oli, mutta vähemmän, kuin mitä yleensä näissä kisoissa. Mäkeä riitti, ulkoilureittejä polkiessa menimme käytännössä koko ajan ylös ja alas hienoja singleträkkejä.  Oli todella mahtavaa! Pyöräily taisi kestää meiltä reilu kuusi tuntia, minä aikana kerran jos toisenkin nitkutimme näköalapaikalle, linnalle tai muuten vain mäen huipulle. Osa rasteista haettiin myös jalan. Rasteja oli myös luolissa ja hiekkakallioiden päällä.

Pyöräily palasi takaisin kisakeskukseen ensimmäiseen huoltoon. Meillä oli mökissä valmiina mukaan otettavaksi varusteet seuraavalle osuudelle, huolto oli nopea ja tehokas.

Osuus 2: trekki, 40 km
Osuudelle lähdettiin huollosta sillä mielin, että ehdimme alta pois, ennen kuin seuraava joukkue saapuu. Sieppasimme mukaan valmiiksi tehtyä leipää ja croissanteja. Olimme varautuneet pitkään osuuteen, sillä rastit eivät olleet pelkästään teiden varsilla. Myös tetsausta oli tulossa. Kiiruhdettiin matkaan hyvällä sykkeellä.

Kartta02

Kilpailussa oli puhelimeen perustuva tulossysteemi, missä jokaiselta rastilta lähetettiin tekstiviesti. Vastausviestillä sai sen hetkisen tilanteen: koska johtava tiimi ja takana oleva tiimi ovat olleet samalla tai edellisellä rastilla. Meidän tapauksessa saimme aina viestin edellisen tai sitä edellisen rastin tilanteesta, koska kuljimme ensimmäisenä. Ero taakse vaihteli parista kymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Eroja voi seurata leaderboardista.

Otimme matkalla huoltoasemalta jäätelöt ja juomaa juuri ennen pimeää. Pimeä laskeutui noin klo 20-21 välillä. Juuri silloin pääsimme käyräkartalle, eli rastilta 15 lähtien vähän spesiaalimpaa suunnistusta. Suunnistus sujui hienosti ja ajattelinkin, että piemeällä ja käyräkartalla saisimme eroa taakse vähän lisää. Rasti numero 19 puuttui. Etsimme sitä noin 10 minuuttiia, kunnes teimme järjestäjän b-suunnitelman, ja jätimme paikalle numerollamme varustetun nauhan, otimme paikasta kuvan ja varmistimme vielä soitolla, että järjestäjä tietää asiasta.

Vauhtimme oli maltillista, yhtään emme menneet punaisella, vaan teimme omaa kisaa, omaa vauhtia ja omaa suunnistusta kunnioittaen. Näillä eväillä vimeisen käyräkartan rastin jälkeen ero oli kasvanut noin 45 minuuttiin. Saavuimme huoltoon, eli jälleen mökille, ennen kahta yöllä. Vaihdoimme pyöräilyvaatteet, söimme tonnikalaa ja jatkoimme matkaa. Huolto kesti noin 25 minuuttia.

Osuus 3: MTB, 70 km
Loppuyö kului pyörän päällä, edessä oli tavallaan siirtymäpyöräily TA 2:lle.  Osuus ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu, vaan siinä oli edelleen reippaasti nousua ,ja toki yöllä pyöräileminen oli myös oma juttunsa. Reitti kulki osittain kylienkin läpi, mutta jälleen alla oli usein myös polku. Yö oli sopivan lämmin, pitkähihaisella ja lyhyillä housuilla tarkeni hyvin. Alussa olin syönyt lähinnä karkkia, nyt viinerin, juustosämpylää ja croissantin. Ero takana tuleviin pyöri noin 30-45 minuutissa. Itsellä riitti jaksamista poluilla, mutta tiukimmalle jouduin tasaisilla tieosuuksilla, missä piti laittaa reidet töihin.

Aurinko nousi aamulla klo 5-6 maissa. Pyöräily päättyi leirintäalueelle, missä olimme aamulla ennen kello 9. Jälleen otimme suhteellisen nopean vaihdon, missä keskityimme ottamaan mukaan kaiken tarvittavan. Edessä oli siis noin vuorokauden verran ilman huoltoa, ja varusteita tarvitsi alkavan melonnan lisäksi rullaluisteluun, juoksuun ja kiipeilyyn. Evästä tuli reppuun valtavasti, samoin juomaa. Aluksi tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä matka jatkui kanooteilla meloen. Käytimme kaksilapaisia meloja.

Osuus 4: melonta, 30 km

Välillä oli hyvin tilaa meloa.

Rannasta lähdettyä ei tavinnut pitkään meloa, niin tajusimme osuudesta tulevan vielä ennakoitua pidemmän. Joki oli hidas ja kapea, ja sen yli kaartui vähän väliä puunrunkoja. Välillä myös meloimme pajupuskien ali, tai nostimme alusta puiden yli. Vedestä pisti ajopuita vähän päästä, ja pari kiveäkin kiusasi matkan tekoa. Meno oli siis täyttä ohjailua alusta loppuun. Jossain kohdissa pääsimme nauttimaan pidemmästä suorasta, ja parista koskestakin.

Välillä oli pikku koskia, jotka toivat mukavasti lisää vauhtia menoon.

Päivä oli lämmin, muttei niin kuuma kuin edellinen, eikä tosiaankaan +29, mitä oli ennustettu. Hyvä niin. Oma ennusteemme tuossa vaiheessa oli, että melonta tulee kestämään 10 tuntia. Matkan teon rytmin löydyttyä, homma kuitenkin jotenkin eteni. Kartalla oleva kaupunkin tuli viimein vastaan ja sen jälkeen lopulta määrän päänä ollut leirintäalueen ranta.

Välillä pientä tetsausta puiden yli.

Täällä ei ollut siis huoltoa, vaan jätimme melontavarusteet maahan. Kävimme syömässä nopeasti keittoa pienessä kahvilassa. Melonnassa ei ollut rasteja, joten emme tienneet ajantasaista tilannetta taaksepäin. Edellinen tieto oli, että takaa-ajajat ovat yli puolen tunnin päässä. Tosiasiassa melontamme oli ollut nopea, ja muut olivat jääneet reilun tunnin jälkeen. Kello oli noin neljä iltapäivällä ja keitolle oli siis hyvin aikaa.

Osuus 5, trekki 4km + rullaluistelu 17 km

Vauhdikasta menoa täysien reppujen kanssa, rullaluistimet olalla. Tylsä tallustelu osittain kaupungin läpi baanan alkuun.

Rannasta lähti paljon tavaraa kantoon. Kuljimme jalan reilun 4 kilometrin matkan rullaluistelun alkuun. Luistelu meni vartavasten tehtyä baanaa pitkin. Erikoista oli, että koko matka oli suoraa ja ylämäkeä. Rullaluistelun aikana satoi, ja asflatti oli märkä. Homma toimi kuitenkin ihan hyvin. Pari vastoinkäymistä tuli, kun molemmat välille ripotellut rastit puuttuivat. Haimme niitä jälleen turhaa, kunnes jätimme paikalle nauhat ja otimme kuvat. Rullalusistelu päättyi ylös, missä vaihdoimme luistimet repussa olleisiin juoksulenkkareihin ja lähdimme jalan yötä vasten matkaan. Kello oli tällöin vähän yli puoli kahdeksan ja kilpailun toinen yö alkamassa.

Vaihdolla ja huollolla on vissi ero, tässä ensimmäinen.

Osuus 5: trekki, 40 km
Ensimmäinen rasti haettiin hienon kummun päältä, seuraavakin korkealta mäestä. Ennen kiipeilyrastia totesimme, että on pakko yrittää löytää nukkumispaikka ennen pimeää. Toinen yö oli tulossa, emmekä olleet vielä nukkuneet. Keli oli jäähtynyt selvästi, emmekä tarkenisi yöllä nukkua silloisilla varusteilla ulkona. Yöllä ei myöskään voi herätellä ihmisiä avaamaan ovia, vaan se täytyy tehdä valoisalla. Niinpä päätimme yrittää heti seuraavilta taloilta kysyä lämmintä nukkumispaikkaa.

Meitä onnisti heti ensimmäisessä talossa. Mukava nainen päästi meidän varastohuoneeseensa nukkumaan. Siellä oli sänky, johon pääsi kaksi ja viimein kolmekin nukkumaan, lattialle rakennetttiin istuintyynyistä eristävää paikkaa. Kello laitettiin soimaan 30 minuutin kuluttua.

Unien aikana taivas aukesi ja alkoi kaatosade. En saanut enää unta, vaan kuuntelin sadetta, ja mietin vaihtoehtoja. Kellon soitua päätimme, että otamme lisäaikaa ja nukumme vielä 20 minuuttia. Eroa takana tuleviin oli edellisten tietojemme mukaan 1h 45 min. Meillä oli ongelmana, että mukanamme ei ollut kunnon kuoritakkeja. Olimme niin kiinteästi valmistautuneet helteeseen, että emme ottaneet sellaisia mukaan. Jussilla oli ohut kuoritakki, muilla vain tuulitakit.

Uudelleen herättyämme vieraanvarainen emäntä toi meille keittoa ja leipää sekä hedelmiä. Pyysimme häneltä vielä roskasäkkejä sadetakeiksi. Näiden lisäksi hän tarjosi meille pinkkiä sadetakkia. Minulle tehtiin tuulitakin päälle avaruuslakanasta mahdollisimman hyvä lämmike. Jussi lähti liikkeelle sortseilla ja kuoritakilla, Juhalla ja Petellä oli tuulitakkien lisäksi roskasäkit ja sortsit. Minulla onneksi oli jalassa pitkät trikoot. Astuimme pimeään vesisateeseen reilusti yli tunnin tauon jälkeen.

Unien ja ruuan jälkeen jaksoimme juosta, ja pysyimme suhteellisen hyvin lämpimänä. Sade taukosi välillä, ja välillä taas taivas repesi. Kiipeilyrasti oli seuraava, mutta itse kiipeily oli sateen vuoksi peruttu. Jatkoimme yöllistä taivallusta, ja tiesimme takaa-ajajien olevan jälleen vain parikymmenen minuutn päässä. Jossain vaiheessa kylmää yötä minäkin puin roskasäkin ylleni. Oli kyllä Malojan hyvää kuoritakkia ikävä!

Yhdessä luolassa kävimme herättämässä siellä nukkuneen perheen ja jälleen toteamassa, että rasti puuttui. Nauhat olivat hyvää vauhtia hupenemassa loppuun. Tällä osuudella käytimme paljon asfalttitietä. Aamuyö oli melkoista pilkkimistä, kuljin tiellä laidasta laitaan. Tunsinpa allani myös maanjäristyksen, ja olin pari kertaa kaatua unessa suorilta jaloilta maahan. Kuulin vähän päästä naisten puhetta, ja näin olemattomia eläimiä, ihmisiä ja rakennuksia ympärillä. Loppumatkasta märissä kengissä marinoidut jalkapohjat alkoivat kirjaimellisesti ryppyillä ja teki mieli arastaa astumista. Asfalttijuoksu ei ole minun juttuni.

Vähän kauhulla odotin caving ja canyoneering -osuuksia, mutta turhaan. Caving oli käytännössä luolasto, missä ryömittiin rastia etsien, ja toinen iso luolasto, mistä jälleen puuttui rasti. Vesisade taukoilli sen verran, että läpimärät tuulipuvun hihat saattoivat jopa kuivahtaa välillä. Kolmannen päivän valjettua saavuimme kylmissämme canyoneering osuudelle.

Canyoneering oli hieno ja miellyttävä paikka. Kuvassa joku toinen joukkue.

Odotin jotain aivan erilaista, jotain köysien kanssa puljailua vesiputouksissa. Kanjoni oli kuitenkin aika simppeli ja helppo. Olimme aluksi varsin vastentahtoisia menemään kahlailemaan veteen, mutta rastin sai leimata vain tehtävän suorittamalla. Supisuomalaisella mutkattomuudella pojat riisuivat kaikki vaatteet, ettei mikään juuri kuivahtanut kastuisi. Allekirjoittanut oli häveliäämpi, mutta kaikki säästettävissä oleva vaate säästettiin kuivana. Lopulta pitkän hieromisen jälkeen kävimme huitaisemassa vartin kahluukierroksen ja lopuksi uinnin rantaan.

Osuus 6: rullaluistelu, 22 km
Tässäkään pisteessä ei huoltoa ollut, vain rullaluistimet oli kuljetettu paikalle valmiiksi. Rullaluistelu vesisateella ja kylmässä on todella jäätävää hommaa. Yritimme painaa menemään hyvällä sykkeellä, mutta jäätyihän sitä. Onneksi minulla oli hiihtohanskat ja huppu. Avaruuslakanaa aloin myös arvostamaan tällä osuudella entistä enemmän. Samoin roskasäkkejä. Ensimmäinen rastihan olikin sitten mäen päällä, minne ei mennyt tietä, neulaspolku vain. Lenkkareita ei ollut mukana, joten juoksimme puolen tunnin kierroksen mäen päällä vesisateessa sukkasillaan.

Tämän jälkeen rullaluistelu on entistä mukavampaa, kun nyt luistimet olivat märän lisäksi myös multaa täynnä. Hampaat kalisten palasimme alamäkeä takaisin vaihtoon samaan paikkaan. Paluumatkalla näimme takaa-ajaja tiimin, ja laskin, että jos rullaluistelevat kuten me, he ovat  noin tunnin perässä. Toki tiesimme heidän jääneen edellisessä lyhyessäkin luistelussa meille 20  minuttia, vaikka haimme siinä puuttuiva rastejakin.

Ralskon linna, kuva lainattu netistä.

Osuus 7: trekki, 15 km
Rullaluistelun jälkeen alkoi tavallaan paluumatka, sillä edessä oli siirtymätrekki takaisin TA2:lle. Vettä satoi kaatamalla. Vuorasin foliolla pääni, ja pistin hupun päähän, sain myös vuorostani käytää pinkkiä sadetakkia, mikä suojasi minua reisiin asti. Yritin olla heiluttamatta takinhelmaa, jotta pieni lämmön tunne säilyisi pitkään. Kävimme vaihteeksi hakemassa rastin ylhäältä linnasta. Ralskon linna muistutti Grimmin satujen karuja linnoja. Esimerkiksi sillä rastilla ero seuraavaan joukkueeseen oli venynyt jo reilun 3 tunnin mittaiseksi. Aikalailla omaa kisaa vedimme jo tuossa vaiheessa. Onneksi keli oli kurja, niin ei tehnyt mieli jäädä retkeilemään välille, vaan pidimme tasaista vauhtia koko ajan, juosten tasaiset ja alamäet.Välillä kävimme kaupassa nopeasti hakemassa energiajuomaa ja syötävää. Trekki päättyi TA 2:lle alkuiltapäivästä. Söimme keittoa ja leipää leirintäalueen kahvilassa.

Osuus 8: pyöräily, 70 km
TA 2:sen jätimme taaksemme sateessa. Täältä saimme paremmat varusteet pälle, itselläni oli kohtalainen kuoritakki ja talvitrikoot, sekä hiihtohanskat. Samoin kuiva paita, mutta edelleenkään en tyhmyyksissäni ottanut toista paitaa reppuun, vaikka reppu muutoin oli hyvin kevyt. Emme tarvinneet paljoa ruokaa mukaan, sillä olimme juuri syöneet, ja lähdimme kohti kisakeskusta, missä meitä odotti lisää ruokaa. Pyöräily näytti kartalla hiukan kevyemmältä, kuin kaksi edellistä, mutta märkä keli ja kylmyys tekivät kyllä tästäkin ihan työlään osuuden.

Kylmyys oli kuivista vaatteista huolimatta kova. Aluksi poljimme teitä, välillä aina vauhti hidastui väsymyksen vuoksi, emmekä oikein saaneet lämpöjä päälle. Vettä tuli vaakaan. Kävimme hakemassa rasteja ylhäältä mäeltä jalkautuen. Yksi pitkä rastiväli oli hidas ja vaikea. Poljimme pehmeitä ja hidasvauhtisia sorateitä yhä vaan eteenpäin, kunnes aloimme nousemaan vähitellen. Nitkutimme sitten pitkän pätkän ylöspäin, päätyen viimein pienen etsimisen jälkeen metsän singlträkille. Sade taukosi hetkeksi, kun jätimme pyörät ja nousimme jyrkkää polkua ylös sumun keskellä. Ylhäällä oli kylmä ja tuuli, mutta yksi isoista mäistä oli taas saavutettu. Tuolla rastilla eroa oli jo 4,5 tuntia. Olimme sielä juuri ennen pimeää, ja päätimme, että ehdimme huoltoon ilman, että valoja tarvitsee viritellä. Loppumatka poljettiinkin serpentiiniä yläs ja alas, mutta pääosin asflatilla. Huollossa olimme hämärän pintaan, klo 20.30.  Kisa oli venynyt jo puolella vuorokaudella yli tavoiteajan, osittain matkanpidennysten, ylämäkien ja kylmän kelin vuoksi.

Osuus 9: trekki 40 km
Ero seuraavaan oli jo sen verran iso, että tämä huolto otettiin ihan rauhassa. Kävimme suihkussa, vaihdoimme kuivat omassa mökissä päälle ja söimme ranskalaisia, paistettua juustoa ja pastaa. Nukuimme tunnin ja aloimme sen jälkeen miettiä taktiikkaa. Järjestäjän kanssa juttelimme seuraavasta osuudesta, ja lopputulema oli se, että järjestäjä lyhensi viimeistä trekkiä. Trekki tulisi olemaan kaikilla lyhennetty siten, kuin oli ollut tarkoitus olla ensimmäisen cut offin jälkeen, eli melkein puolet lyhyempi. Ongelmana nimittäin oli, että jos olisimme ainoa cut offin välttänyt, järjestäjn ssäntöjen mukaan meidän tarvitsisi vain hakea yksi rasti ja tulla maaliin. Tämän jälkeen kakkosena oleva joukkue kiertäisi paikkansa säilyttääkseen pidemmän reitin kuin me. Ei kuulostanut reilulta järjestäjienkään mielestä. Tai toisaalta, jos me olisimme lähteneet yksin kiertämään koko trekkiä, olisimme olleet luultavasti viimeinen maaliin tullut joukkue, jolloin voittoaika olisi noin 12 tuntia enemmän kuin toiseksi tulleella. Sekin näyttäisi vähän oudolta tuloslistalla. Kisan venymisen vuoksi järjestäjä siis lyhensi reittiä, jolloin ajoista saatiin vertailukelpoisia, ja edes muutam joukkue kiertämään sama rata.

Jumaroimaan.

Me lähdimme kierroksellemme 2,5 tunnin huollon jälkeen. Sen verran ehdimme kuulla, että seuraava joukkue voi ehtiä cut offista läpi, jos on todella nopea huollossa. Viimeinen trekki alkoi kisan erikoisuudella ”bolscrossilla”. Jumaroimme siinä järjestäjän ohjeiden mukaan vuorollamme ylös ja laskeuduimme alas. Sen jälkeen kiersimme maastoon tehtyä rataa, jossa oli köysiverkkoa ja erilaisia köysiä ylös-alas -meiningillä. Radalta selvittyämme jatkoimme trekin rasteille yötä vasten.

Bolscrossia.

Viimeiseeen trekkiin oli heitetty parin helpon rastin lisäksi todellisia seikkailurasteja. Haimme surkeiden mutaisten notkojen pohjalta leimoja, kiikuimme ylös alas hämäläishenkisessä maastossa, ja kynsimme pitkin mutapeltoja. Näin yöllä metsässä pienen hiiren, jonka silmät kiiluivat. Teki mieli moikata, oli se sen verran söpön näköinen. Täälläkin tuli pari maanjäristystä ja maa petti alta kertalleen. Mutta trekki kuitenkin lyheni askel askeleelta. Viimein hellitti myös kolmannen yön pimeys.

Saavuimme maaliin lauantaiaamuna klo 5.54. Voittoaikamme oli 67 tuntia 54 minuuttia. Toiseksi nousi Slovakialainen Salomonin joukkue, ohi pitkään meitä jahdanneen Tsekki-tiimin. Järjestäjän lyhentämän, täyden reitin meni läpi yhteensä neljä ensimmäistä joukkuetta.

Kaikki tiimit.

Kilpailun seuranta löytyy täältä.

Ja väliajat täältä.

Kuvat järjestäjän sivuilta tai itse otettuja.
Spekulointia omasta jaksamisesta, varusteista ja syömisestä vielä tarkemmin toisessa postauksessa.

Maaliin kaikki kilpailijat otettin vastaan kuohuvalla ja tämän biisin tahdissa. Siinä mökin ollessa maalin vieressä kuulimme biisin päivän aikana melkoisen monta kertaa. Myös palkintojen jaossa soittolista oli tasa yhden biisin mittainen. Tämän.

Jäsensin erillisessä postauksessa vielä syitä, miksi kisa meni niiin hyvin kuin meni.

Tässä linkki aiempaan postaukseen seikkailu-urheiluvarusteista.

 

Yksi kommentti “Czech Adventure race – voitto kotiin!

Vastaa