Pääsiäinen Lyngenissä – perheen kesken

Koko perheen saaminen tunturiin vaatii melko massiivisia toimenpiteitä. Tiukasta aikataulusta huolimatta, kunnianhimoisena suunnitelmana oli käydä perheen kanssa telttailemassa Lyngenissä. Nuorempi polvi, eli 12 ja 9 vuotiaat tytöt, halusi oikeaan vuoristoon, tunturit eivät riittäneet.

Telttailu nejän hengen ja koiran voimin vaati valtavan määrän tavaraa. Kaksi telttaa, molempien pohjalle isot makuualustat (mukavuutta paljon lisää, suosittelen), neljä muuta makuualustaa, aikuisille isot untuvamakuupussit, lapsille kevyiden untuvapussien päälle vielä toiset pussit, ettei palele, eli kuusi makuupussia, kaksi keitintä, vaatteita, ja paljon ruokaa. Koiran makuupussi jätettiin tällä kertaa pois, kaksi ahkiota olivat ääriään myöten täynnä. Kantoon lähti myös kolme lumilautaa kenkineen sekä nuorimmaiselle laskusukset ja monot, kaikille sauvat käteen ja lumikengät jalkaan. Myös auto oli varsin tehokkaasti täytetty, koira mahtui juuri ja juuri tavaravuoren ja katon väliin.

Heräsimme Kilpisjärveltä kirkkaaseen aamuun. Tiedossa oli, että Lyngenin keli ei tule olemaan pelkkää aurinkoa, toivoimme kuitenkin parasta. Kilpisjärveltä olimme parissa tunnissa Lyngenin toisella puolella Piggtindenin kohdalla parkkipaikalla. Suuntana oli siis sama paikka kuin viime vuonna pääsiäisenä. Se tuntui sopivalta lapsille, lähellä tietä ja loivaa laskettavaa löytyy. Purovesi on huomattava plussa.

Matkaan päästiin tehokkaasti alle tunnissa. Lähestyminen tapahtui puuterissa, joka ulottui puoleen sääreen. Onneksi edes sen alla oli kova ura. Lunta satoi koko ajan. Ahkiossa oli painoa, ja alun tasaisen osuuden jälkeen ylämäkeen saikin kiskoa ihan kunnolla. Lumikengillä on onneksi hyvä pito. Kuopus tallusteli menemään kymmeniä metrejä edellä.

Nousimme puurajan yläpuolelle, mistä löysimme hienon telttapaikan puronuoman korkealta penkalta. Koko matkan kulkee kelkan jälki, koska kyseessä on ulkoilureitti. Vastaan tuli yksi ryhmä tunturihiihtäjiä.

Lasten kanssa olimme telttailleet kesällä, ja käyneet päiväreissussa offia-

laskemassa, mutta talvitelttailu oli uutta. Lumisateen keskellä saimme teltat kasaan. Paten turkki alkoi olla jo ongelmallisen täynnä nuoskaantuvaa lunta, pelotti suorastaan ottaa koira telttaan kastelemaan. Ilta meni luonnon ihmeitä ihmetellessä, nuoriso leikki puissa ja ramppasi penkkaa ylös ja alas. Kaikki vaatteet kastuivat, ja lumi tunki joka paikkaan.

Lunta tuli välillä ikään kuin kaatosateena, todella sakeasti. Liikkeessä pysyvillä lapsilla oli kuitenkin nukkumaan mennessä lämmin. Nuudelikuppi ja paljon herkkuja iltapalaksi pitivät myös mielen hyvänä, eikä telttayö ollut millään tavalla ongelmallinen. Myös koira tajusi, että hän on märkä, eikä kannata koetella onneaan riuhtomalla mihinkään teltassa.

Aamu valkeni kirkkaampana. Söimme aamupalaa, ja melkein heti perään lounasta. Lapset jäivät omasta tahdostaa teltalle, kun aikuiset kävivät laskemassa viereisellä Middagstindenillä. Nousimme noin tunnin ja laskimme takaisin teltalle. Puuteria oli niin valtavati, etteivät lapset olisi umpisessa jaksaneetkaan ousta, eivätkä olisi pystyneet laskemaankaan. Lisäksi lumi oli aika herkän oloista, eli juurikaan metsikön ulkopuolella ei kannattanut laskea. Alueella oli lumivyöryvaroitus.

Illalla nuoriso vatvoi, haluaako telttailla, vai lähteä kotiin. Aika nopealla aikataululla päätimme palata autolle, ja keräsimme leirin ahkioihin. Loppulasku oli hauska. Puiden seassa mutkitteleva, osin ylös-alaskin menevät kelkkaura vei mukavasti alas. Autolle saapuessa kaikilla oli hyvä mieli, oikein onnistunut reissu.