Bike to Ski – vapaalaskuretki Ylläksellä
Vapaalasku Ylläksellä on monen to do -listalla. Upeat tunturit, kansallispuiston rauha ja tietysti puuterin laskeminen ovat elämyksinä mahtavia. Ylläs onkin helppo paikka vaikka aloittaa vapaalasku. Parhaimmillaan on kyse mahtavasta päiväretkestä, elämyksestä.
Vapaalasku voi kuitenkin tuntua vaikealta ja kaukaiselta noin vain itsekseen toteuttaa. Ei ole myöskään helppoa tietää, mihin mennä laskemaan. Mikäli tunturit ja kulloisetkin olosuhteet ovat itselle vieraita, ei sopivaa laskukohdetta välttämättä löydä. Osa vapaalaskukohteista on myös useiden kilometrien hiihtomatkan päässä.
Kokeilimme pienellä porukalla, miten pääsee vaivattomasti ja turvallisesti Ylläksen vapaalaskurinteille.
Bike to ski – vapaalasku Ylläs
Aika harvassa paikassa voi talvella kiitää pyöräillen laskemaan tunturiin, hoidettuja polkuja, hoidettujen rinteiden ulkopuolelle. Ylläksellä tämä onnistuu. Vapaalasku ja Ylläs on ihan klassikko pari.
Ylläkseltä löytyy ohjattuja retkiä tunturiin useilta eri toimijoilta. Neljän hengen porukkamme lähti Sportcorner Ylläksen oppaan Panun opastamana päivän vapaalaskureissulle Pallas-Ylläs -kansallispuistoon. Opastettu retki oli nimeltään Bike to Ski. Siihen kuului kaikki laskemiseen tarvittavat varusteet ja vielä sähköpyörät, joilla pääsimme todella vaivattomasti ajamaan aivan laskupaikkojen lähettyville. Ylläksen loistava talvipolkuverkosto mahdollistaa tämän. Ilman pyöriä suurin osa päivästä olisi mennyt paikan päälle hiihtämiseen.
Varusteet tarpeen mukaan
Kolme meistä laski laudalla ja loput suksilla. Vuokrasimme reissuun suurimman osan varusteista Sportcornerilta. Kokeilin itse ensimmäistä kertaa splitboardia. Omat monot minulla oli mukana.
Liikkeessä meille oli varauksen mukaan valittu valmiiksi sopivat varusteet ja säädetty pyörät. Opas Panu nappasi aisoilla oman pyöränsä perään ahkion, mihin meidän kaikkien splitboardit ja sukset, sekä sauvat pakattiin.
Matkalle suunnattiin Sportcornerilta, Äkäslompolosta aurinkoisessa ja kirkkaassa maaliskuun aamun pakkasessa.
Lue lisää: Lasketaanko alle pk-sykkeen tehtävää liikuntaa harjoitteluksi?
Sähköpyöräily on jo itsessään huippua
Harvoin on niin hauskaa siirtymää, kuin tällä kerralla oli. Pyöräilimme sähköavusteisesti Äkäslompolon yli talvipoluille ja kohti Kotamajaa. Koska sähköpyörä auttoi matkanteossa selvästi, pystyimme olemaan lumilautakengillä ja laskuvaatteilla. Matkalla pysähdyimme ihastelemaan maisemia pariinkin otteeseen. Maisemien lisäksi mahtavaa olis itse pyöräily. Mukavasti mutkitteleva polku puiden keskellä ja soiden yli tarjosi oikeasti mukavaa pyöräiltävää. Polku oli kova ja sähköavustuksella pääsi nauttimaan alkavasta vauhdin hurmasta.
Kotamajalle kesti vajaa tunti. Siellä oli ansaittu tankkaustauko ja suunnitelmien läpi käyminen. Panu oli suunnitellut meille ensimmäisen nousun heti Kotamajan takaa Pyhätunturille. Sieltä metsän keskellä pehmeässä lumessa tuntumaa hakeva lasku alas läheiselle suolle. Suolta oli sitten tarkoitus pienen siirtymän jälkeen nousta Lumikuruun, varsin klassiselle vapaalaskurinteelle.
Metsälasku – siitä se vapaalasku alkaa
Pyörät jäivät parkkiin Kotamajalle, kun suuntasimme erämaakahvilan taakseen rinteeseen. Eniten säätöä aiheutti itsellä splitboardin käytön opettelu ja nousukarvojen laittaminen.
Rinne lähti nousemaan samantien varsin jyrkkänä, joten välittömästi sai riisua ylimääräistä pois. Tälläisella reissulla, missä välillä mennään hikeen ja välillä pysähdellään, on hyvä olla heposti puettavaa ja riisuttavaa vaatetta. Päivä oli sen verran tuuleton, että kuoritakki ei ollut tällä kertaa välttämätön. Olin itse liikkellä kevyttoppiksella ja lisänä oli toppaliivi taukoja varten. Mahtavaa on myös, jos housuissa on tuuletukset.
Pyhätunturin kyljessä nousu oli napakka, mutta toisaalta sopivan mittainen. Emme kivunneet päälle, vaan vaihdoimme laskuun metsän rajassa. Lumi oli puiden seassa pehmeää. Splitboardin yhdistäminen jälleen lumilaudaksi vaati itseltä hetken keskittymisen. Nousukarvat pois, laidat yhteen ja siteet kiinni. Laskiessa en huomannut eroa omaan tavalliseen lautaan.
Laudalle vaihtaminen kävelyn jälkeen jännittää aina. Välilä kestää pieni hetki, että kroppa saa laskemisen juonen päästä kiinni. Rinteiden ulkopuolella laskiessa on aina kuitenkin yllätys, millaista lumi on. Pari ensimmäistä käännöstä meni nytkin tunnustellessa. Pian kuitenkin löytyi rytmi ja lasku sai leveän hymyn huulille.
Lue lisää: Vapaalaskua Aakenuksella
Lumikurussa pehmeää lunta
Oppaan idea tälläiselle retekellä ei suinkaan ole toimia sherpana. Kyllähän suurin hyöty oppaasta tulee hänen olosuhteiden tietämyksestä. Panu oli kulkenut käytännössä päivittäin alueella, ja tieti, missä tänään ja tällä kelillä on parasta laskettavaa.
Lumikurua lähestyttiin ehkä varttitunnin hiihdolla. Ensimmäisen nousun teimme kurun yläosaan, Pohjoisen puolelle. Tässä kohtaa edessä avautui pelkästään pehmeää lunta koko kurun täydeltä. Vapaalaskun näkökulmasta siis silkkaa nautintoa.
Lue lisää: Pääsiäisenä Lyngenissä vapaalaskemassa
Toinen nousu huipulle
Kyllähän jokaisella reissulla on käytävä huipulla, jos se vain kelin puolesta on mahdollista. Nyt keli on niin täydellinen että mitään syytä huipun väliin jättämiselle ei ollut. Nousimme Lumikurun eteläreunaa ja kohti Lainiotunturin huippua. Nousuistakin pitää nauttia! Tälläisella reissulla on aivan turha kiskoa kelloa vastaan, ellei olosuhde siihen pakota. Nousimme ylös pariinkiin otteeseen tauottaen ja maisemia ihaillen.
Lainion huipullakin oli poikkeuksellisen lempeä keli. Ei kylmää tuulta tai hankea pitkin tuiskuavaa lunta. Otimme kuumaa juomaa ja pikkusyötävää auringon paisteessa. Samalla vaihdoimme nousuasetukset varusteista laskuun sopivaksi.
Laskun suunnaksi valittiin edessä häämöttävä suo. Suon takana oli Kotamaja. Itse tykkään suunnitella laskulinajaa jo ylös noustessa. Ja vielä ylhäällä ennen laskuun lähtöä. Teen sellaisen summitaisen suunnitelman, missä näyttäisi olevan hyvää lunta ja sopiva suunta.
Laskimme harvakseltaan peräkkäin omaan tahtiin opas edellä. Ylhäällä lumi oli osittain kovaa, ja osittain pehmeää. Tämä on varsin tavallista, aika harvoin tuntureiden laella puuteria on, sillä tuuli kovettaa lunta huipuilla. Alempana tarjolla oli kovan kerroksen päällä pehmeää lunta, missä oli mahtava surffailla muutamia käännöksiä.
Laskun jälkeen purkautuu aina joku onnistumisen ja onnen fiilis. Aivan eri tavalla, kuin hoidetussa laskettelurinteessä. Laskua oli myös mukava puida porukassa metsän läpi ja suon yli hiihdellessä.
Kotamajalla jällee pieni tankkaus kahvilassa. Jokaikiseen Kotamajalla käyntiinhän kuuluu munkki, niin tähänkin. Paluumatka taittui pyörillä alamäkeen hyvää vauhtia. Panu viiletti edellä ahkio sladissa tyhjää polkua eteenpäin. Aurinko laski pikkuhiljaa värjäämään metsän reunaa. Lämpimän päivän jälkeen pakkanen Ylläksen soilla kiristyi keväiseen tapaan.
Lue lisää: Millainen otsalamppu sopii sinulle
Olimme takaisin Sportcornerin pihassa noin seitsemän tunnin reissun jälkeen. Matkaa kertyi noin 30 kilometriä, pääosin pyörällä. Nousua puolestaan kertyi lähes 700 nousumetriä ja se pääosin haikaten.
Ylläs ja vapaalasku – voin suositella. Opas – suosittelen.
