Palautteluviikko ja akillesjänteen tulehdus

Ennen Red fox -kisaa pelkäsin, että kevään reissaamisesta ja kisoista ärtynyt hamstring, tai oikeastaan lonkan seutu, olisi toivottoman kipeä kisassa. Mitä vielä, vanhat vaivat eivät vaivanneet yhtään. Kokonaisuudessaan pitäisi jo alkaa uskomaan, että liike ei niitä vaivoja pahenna, vaan paikallaan istuminen.

Mutta kun vanha lopettaa vaivaamasta, on aika keksiä uusia! Kisassa säätelin alituiseen kengännauhoja, koska jalkapöytää pakotti jalkaosuuksilla. Onneksi kajakissa oli aika sama, miten jalkapöydät voivat, pystyi aika huoletta nojailemaan taaksepäin ja ummistelemaan silmiä Laatokan utuisina yön tunteina. Mutta jäihän toki käteen kisasta tulehtunut akillesjänne.

Enpä ole ennen tälläistakaan vaivaa kohdannut, se tuli yhdessä yössä. Muodostui juurikin silloin kun ummistelin kajakissa silmiä melan jatkaessa rytmikästä läpsyttelyä. Varmaan alkujaan ongelma juonsi juurensa ensimmäisen päivän pyöräilystä, ja pyöräilykengillä jyrkkien mäkien päältä rastien hakemisesta. Mutta se konkretisoitui vasta viimeisellä osuudella. Kun maanantai-aamuna hyppäsimme pyörille, totesin oikean akilesjänteen olevan kipeä, turvonnut, kosketusarka ja rahiseva. Ei tarvittu lääkäriä sen diagnoosin tekoon. Pojin 80 kilometrin kiekan läpi koettaen pitää varpaita alaspäin, ja aloitin heti maalissa Arcoxia-kuurin.

Kyseessähän on jälleen sama, oikea jalka, missä kaikki vaivani ovat jo vuosia olleet. Vasenta jalkaa ei vaivaa koskaan mikään. Tämä ei ole sattumaa. Akillesjänne ei ole ikinä aiemmin vaivannut, mutta nyt jäkikäteen mietittynä, tämä ärtymys ei ole yllätys. Oikean jalan takaketju on kokonaisuudessaan ollut jo muutaman vuoden tiukempi, koska takareisivaivojen vuoksi sen venyttely on ollut haastavaa, ja jäi välillä kokonaan. Ero pohkeiden ja takareisien kireydessä on ollut selvä talven venyttelyissä ja esimerkiksi hierojalla ennen kisakautta. Sama rasitus kohdistui kisassa molempiin jalkoihin, mutta luonnollisesti tiukka ja joustamattomampi oikea jalka ärtyi siitä enemmän. Masentavaa, mutta totta, vaivat poikivat usein lieveilmiönä lisää vaivoja.

Optimistisena ihmisena ajattelin lepääväni viikon, ja sitten kaikki on taas kunnossa, mieli virkeä ja jänteet joustavat. Mutta ei. nyt on maaliin tuosta kulunut pari viikkoa, ja akillesjänne vaivaa edelleen. Onneksi se on kuitenkin jo hiukan parempi, hellä pyöräily onnistuu, mutta juoksemista en edes harkitse.

Hoitona teen nyt rapuilla kantapään laskuja kipeän jalan varassa, pitelen säännöllisesti kylmää ja lepuutan. Tämä viikko keskitytään voimatreeniin ja melontaan. Jos viikon päästä sitten pääsisi kokeilemaan juoksua. Alkuperäinen ajatus oli tehdä tähän väliin hyvä juoksutreenijakso, ihania pitkiä polkulenkkejä ja napakoita ratavetoja askeleen rentouttamiseksi. Haaveeksi jäi. Suuri arvoitushan nyt on, voinko tai kannattaako, vaikka voisinkin, lähteä Pallakselle juoksentelemaan NUTSina alle kolmen viikon päästä. Poisjäänti harmittaisi kovasti, olen ehtinyt tätä tapahtumaa jo odottaa!

Hamstring vaivoistani voit lukea postaukset täältä
tai täältä.