Peli auki voitolla – Spring Adventure seikkailu-urheilu kauden alkuun

Seikkailu-urheilun kisakauden avaus ei olisi voinut paremmin sujua. Spring Adventure oli pistetty kalenteriin jo hyvissä ajoin, pari oli sovittu, ja treenejä mallailtu. Tapahtuman keli oli loistava jopa pohjoisen upeuteen tottuneelle, vaikka mukaan pakattuja softshell-takkeja ei tarvittukaan. Onneksi sain Malojalta uudet vaatteet päivää ennen kisaa, niin ei tarvinnut windstopperit päällä painaa helteessä.

Reissun tarkoituksena oli kisaamisen lisäksi päästä melomaan. Perjantaina avasin Jussin kansa melontakauden Vantaanjoella. Se taisi olla tosiasiassa ensimmäinen kerta, kun meloimme yhdessä. Emme ole kisanneet kahdestaan aiemmin, emmekä yhteisissä kisoissa sattuneet samaan alukseen.

Jussin kanssa päädyimme Maloja Finland -joukkueella ilman mitään mietintöjä sekasarjaan, vaikka vallalla on muoti-ilmiö, missä sekaparit ottavat mittaa miespareista. Näinhän se on muuallakin yhteiskunnassa, miksei myös multisportissa. Ymmärrän tämän hyvin. Miesparin saaminen naisten reitille on vaikeaa. Joukkue lähti tavoittelemaan kärkipaikkaa Maloja Finlandin väreissä. Kisakeskus sijaitsi Oittaalla.

Prologi
Nykyisen tavan mukaan joukkueet pistettiin jonoon prologin voimalla. Prologina juostiin muistisuunnistus edestakaisin leirintäalueella. Rasteista kahdella oli ohjeen mukaan emitleimaus. Harmittavasti leimat olivat kasassa jo ennen viimeistä rastia, mutta ajattelimme jolkotella silti kunniakierroksen viimeisen rastin kautta, varmuuden vuoksi. Vaihdosta hyppäsimmme pyörille, ja suuntasimme sorastettuja leveitä uria kohti Nuuksiota suurinpiirtein kärjessä.

Osuus 1: pyöräily+ juoksu + quest (kanoottimelonta)
Kauaa ei tarvinnut keulia, kun jo toisella pyöräilyn rastilla teimme makean pummin. Otimme yhden polun liian myöhään risteyksessä huomaamattamme ja päädyimme haravoimaan rastia väärään paikkaan. Minuuttien haravoinnin jälkeen tajusimme olevamme väärässä paikassa ja lähdimme pitkin askelin tunkkaamaan pyöriä läpi jyrkänteisen metsän. Innolla päädyimme jälleen pitkäksi. Huomasimme tämän vasta isohkosta jyrkänteestä, joka palautti joukkueemme kartalle. Tunkkasimme nöyrästi takaisin tulosuuntaan. Alueella oli muitakin joukkueita etsimässä, lähinnä naistiimejä, mistä tiesimme seksarjan kärjeen menneen jo menojaan. Rastin viimein löydyttyä, oli  aikaa jo kulunut 15-20 minuuttia. Lannistuneita emme olleet, mutta reippaasti piti nyt edetä.

Seuraavalta rastilta alkoi suunnistus jalan. Se sujui hyvin ja suhteellisen reippain askelin. Suunnistuksen jälkeen olimme nousseet jo sarjamme toiseksi. Pyörälläkin vauhti oli ihan kelpoa. Reitin tehtyä pistomutkan, totesimme Avantin olevan kahdeksan minuutin etumatkalla. Jonkin matkaa sen jälkeen saimme joukkueen jo kiinni. Harmiksemme seuraava reitinvalintamme oli huono ja tipahdimme jälleen toiseksi. Questinä suoritetty kanoottimelonta ei muuttanut asetelmia. Hyvällä jalalla saimme kirittyä pyöräosuuden lopuksi noin minuutin johdon, vaihdosta säntäsimme yhtäaikaa juoksuosuudelle.

Osuus 2: Juoksu + melonta
Juoksu on ollut vaivojen vuoksi minulle vaikea muutaman vuoden ajan. Tällä kertaa tuntui hyvältä, kun mitään kipuja ei heti iskenyt juoksun alettua. Osuuden alkuun laitettu tunkinkanto oli välttämätön paha, ja meni yhtämatkaa Avanti Adventuren kanssa. Juoksuvauhti oli meillä parempaa, mutta pururadan ympäristössä Avantin oiot metsän läpi olivat nopeampia, ja vauhdista huolimatta olimme rasteilla yhtäaikaa tai Avantia perässä. Oiva opetus seikkailukisojen perusolemuksesta: hyvään etenemiseen kuuluu vauhdin lisäksi myös hyvä reitinvalinta.

Rantaan juostiin suoraan metsästä peräkanaa. Melomassa vesillä olimme käytännössä yhtäaikaa, samoin melonnan ensimmäisellä rastilla. Toiselta rastilta lähdettäessä pitkälle rastivälille pistimme meloihin reippautta, ja eroa alkoi vähitellen syntyä. Paluumatkalla vastatuuleen päätimme meloa rivakasti, ja sinetöidä siinä kärkipaikan. Sunnitelma onnistui. Melonnan lopuksi kelluimme foameilla niemen ympäri ja juoksimme maaliin. Sen verran kirimme lopussa, että saimme loppuajan alle viiden tunnin. Tästä tarkempiin tuloksiin.

Reitti oli taattua tavaraa, ja kivasti rytmitetty, vaikkei suuria yllätyksiä tarjonnutkaan. Oli mukava pyöräillä Nuuksiossa, ja nähdä maisemia ja maastoja siellä. Itselläni oli moneen vuoteen ensimmäinen kisa, kun ei tarvinnut jo ennen lähtöä ottaa buranaa, eikä sitä tarvinnut maaliin tulon jälkeenkään. Mahtavaa! Postauksen vanhoista vaivoista ja niiden selättämisestä voit lukea täältä.

Kartta ja maasto eivät vastanneet täysin toisiaan, ja useilla joukkueilla olikin vaikeuksia löytää rasteja. Erityisesti miesten sarjassa aikataulu venyi, ja väliin jääneistä rasteista jaettiin paljon sakkoja. Oma pummimme ei johtunut suoraan tästä. Kaiken kaikkiaan on hyvä, että suunnistamisella, ja reitinvalinnoilla on merkitystä. Kisa oli itsellekin taas osoitus siitä, kuinka tärkeitä nämä tekijät ovat. Paljon pitää olla nopeampi ja vahvempi, jos niissä antaa kilpakumppaneille tasoitusta. Seikkailu-urheilun perusideologiaa. Tästä Movescountiin reittiä ja dataa tarkastelemaan.

Juoksu tuntui siis paremmalta kuin vuosiin. Pyöräily oli vielä jähmeää. Rovaniemellä on ehtinyt pyöräillä pari vikkoa, ja olen keskittynyt pidempää ja rauhalliseen ajoon. Nuuksio olisi vaatinut säpäkkä menoa, mutta sellaiseen ei vielä jaloissa ollut lähtöjä. Muutamien mäkivetojen ja nopean ajon myötä sitten paremmin. Myös juoksuharjoittelu tulee siirtymään vähitellen nopeampaan juoksuun.

Jussin kanssa meno soljui mukavasti. Tunnelma oli rauhallinen, meno helppoa,  eikä hötkyilty missään. Pintakaasulla siis! Tasainen tekeminen ja vauhti riittivät nyt hyvin, isosta pummista huolimatta. Tähtäin on kuitenkin pidemmissä kisoissa. Seuraavaksi joukkue kokoontuu treenileirille Pohjois-Karjalan kultamaille parin viikon päästä. Ursakissa kesäkuun alussa kisataan eri kokoonpanoin. Kisasuunnitelmani löytyvät täältä. Ja seikkailu-urheilun kattava kisakalenteri tästä postauksesta.