Ultramatkan eväät

Ultramatkoilla pyhä kolminaisuus löytyy akselilta pää, vatsa ja jalat. Jokaisella löytynee se heikoin kohta, mutta yleensä yhden pettäessä, murtuu helposti koko kolmio. Itse olen uhrannut eniten ajatuksia vatsaan, eli syömiseen. Jalat eivät ole pettäneet vielä, ja pääkin on pysynyt kohtuudella kasassa, mutta monessa kisassa huomio on kiinnittynyt vatsaan.

Pitkää seikkailukilpailua ei kannata ajatella menevänsä pelkillä lisäravinteilla, vaan kolmen päivän aikana on syötävä jotain oikeatakin. Sain hyvän pohja-ohjeen tiimikaverilta: kisoissa ei kannata kuvitella syövänsä mitään sellaista, mikä ei maistu tavallisessa arjessakaan. Esimerkiksi alkuaikona mukana kuskaamista retkiruuista olen luopunut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. En söisi sellaista kotonakaan, miten siis vähän heikossa hapessa kesken kisankaan.

Sinänsähän seikkailu-urheilu on upea laji: kesken kisasuorituksen ”saa” syödä mitä vaan, tärkeintä on että syö. Ongelmaksi muodostuu enemmänkin se, ettei kolmesta neljään vuorokautta kestävässä kisassa pysty syömään tarpeeksi. Näin ollen huoltolaatikkoon voi varata kaikki ihanimmat herkut, joista pitää. Rajoituksia aiheuttaa pääasiassa se, että huoltolaatikot pakataan usein kisaa edeltävänä päivänä, joten neljäntenä kisa-aamuna ne ovat pyörineet jo lämpimässä tai jopa kuumassa lähes viisi vuorokautta. Oma herkkuni graavilohi ja kylmäsavuporo, eivät siis ole kisaani päässeet vielä valaisemaan. Olisikin suuri etu, jos joku tekisi huollossa valmiiksi ihanaa kotiruokaa, mutta todellisuudessa lämmitetään nuudeleita tai kaivetaan myttääntyneitä leipiä huoltolaatikon pohjalta.

Kisan aluksi pidetään kovaa vauhtia, ja silloin on tärkeä saada nopeasti paljon energiaa. Geeleillä ja patukoilla ei kuitenkaan pysty kisaamaan kolmea vuorokautta, joten vauhdin tasoituttua, alkaa oikea syöminen. Itse olen oppinut kantapään kautta, että alussa helposti vatsan sisältö äityy liian sokeriseksi. Siksi otan tassaisin väliajoin suolaa. Osa käyttää suolatabletteja, itse pidän merisuolasta. On ihanaa pistää geelien tahmaamaan suuhun suolaa ja vettä.

Muutama pääsääntö sopii hyvin pitkiin seikkailukisoihin, ja miksei myös mille tahansa ultramatkalle:
– Mukana pitää olla helposti kannettavaa syötävää reppuun, sekä huollossa syötävää, oikeampaa ruokaa.
– On hyvä olla nopeaa hiilihydraattia (sokeriset energiavalmisteet, hunaja), – täyttävämpää, oikeampaa ruokaa, jossa on hiilihydraattia ja proteiinia sekä rasvaa (valmiit ateriat, leivät), sekä
– suolaista syötävää (sipsiä, oliiveja, suolapähkinöitä) ja
– jotain raikasta (puhdasta vettä, hedelmiä tms).
– Suu voi mennä rikki pitkässä kisassa, joten kannattaa varata myös pehmeää syötävää (ja pestä hampaat kerran vuorokauteen).
– Mukana kannattaa kuljettaa suolaa tai suolatabletteja.

Ulkomailla kisaeväät rakentuvat pitkälti sen varaan, mitä paikallisesta kaupasta saa. Esimerkiksi keski-Euroopassa erityisesti karkkivalikoimat ovat suppeampia kuin Suomessa, mutta kaikenlaisia leivonnaisa yleensä löytyy valtavan paljon enemmän erilaisia. Oma rosterini voisi olla esimerkiksi tälläinen:
Repussa mukana alkukisasta
– Arctic Warriors hunajaa ja geelikarkkeja, suolaa
– sukulakuja (maistuvat aina) ja muuta karkkia (suklaapatukoita ja raakasuklaata, jos ei ole kesäkuuma).
– juomaksi vettä höystettyn BCAA-jauheella ja mukana suolaa.
Huoltolaaatikossa
– banaania, omenaa tms. mikä säilyy ja on sesongin mukaista,
– sipsiä, suolapähkinöitä ja pähkinöitä
– muffinsseja, croissantteja, leipiä, karjalanpiirakoita, pasteijoita,
– tonnikalaa, oliiveja, muitakin säilykkeitä
– nuudelikuppeja, pari retkiruokapussia, esim pasta carbonara tms.
– Colaa + energiajuomaa, vissyä, vettä, nutridrik-juomia, palautusjuomaa.
Näistä mukaan reppuun pääsee välilä myös tonnikala, pähkinät, leivonnaiset jne tulevista osuuksista riippuen.

Monet syövät myös kestomakkaroita, tai esim mikropizzantyyppisiä eineksiä, itse en niistä välitä. Mutta kyllähän vasta valmistettu pizza tai hampurilainen antaa mahtavasti energiaa kesken kisan, jos sellaisee on mahdollisuus. Myös erilaiset energia- ja proteiinipatukat ovat suosittuja. Itsellä suurin osa niistä jää syömättä, mutta jotain erityisen hyviä olen syönyt. Kannattaa katsoa, ettei mukaan satu mitään light-versioita, sellaisen mukana kuljettelu tuntuu aika turhalta. Myös palautusjuoma antaa hyvin energiaa huollossa, ja esim melonnassa.

Yöt ovat itselleni haastavimpia syömisen kannalta. Ultramatkat ovat myös syömiskisoja, ilman energiaa, matka ei juuri etene. Tosin hyvin vähälläkin kulkee, jos kroppa saa juomaa. Loppumatkassa syke ei enää nouse ja keho polttaa rasvasta energiaa. Toki, kun vauhtia tarvitsee lisää, ovat hiilihydraatit välttämättömiä. Juhlahetkiä kisassa ovat ne, kun saa jotain tuoretta ja hyvää, vaikka edes kupin teetä tai kahvia.

Seuraava iso kisa, Venäjän Red Fox kolmen viikon kuluttua tulee olemaan jälleen erilainen kisa eväiden suhteen. Tällä kertaa menemme autolla, eikä varusteiden painosta tarvitse välittää. Eväät kisaan voi ostaa tutusta kaupasta, ja suunnitellakin hyvin ennakkoon. Se helpottaa paljon.