Xdream vol2

Xdream vol2

Pari viikkoa Ylläksen polkujuoksun jälkeen, oli vuorossa Xdream-seikkailukilpailu Virossa Pärnun lähistöllä. Olin luvannut jo aiemmin Hiiltomisten Teholle lähteä, ja kolmanneksi saimme houkuteltua Forsmannin Peten. Ennakkoon tiedossa oli, että aamupäivällä on startti, rastit saa hakea vapaassa järjestyksessä, ja maali sulkeutuu 10 tunnin kuluttua. Palkintojen jaon kellonajaksi järjestäjä haaveili ilta seitsemää, joten lähdimme asenteella, että kisa kestäisi sekasarjan kärjeltä noin seitsemän tuntia.

Kisakeskuksena toimi Töstamaan kartano, noin 45 km Pärnusta.

Kokoonnuimme perjantaina Pärnuun, missä pieni juoksulenkki, taktikoiden hiomista ja iltatankkausta. Kartat saisi vasta lähdössä klo 11. Lähdön jälkeen klo 12 mennessä piti ottaa pyörä käyttöön, jos sitä käyttää halusi, samoin aloittaa melonta. Muutoin kisa tulisi etenemään rogaining-tyyppisesti, missä rasteilla oli vapaa hakujärjestys, ja määränkin sai päättää itse. Toki järjestäjän mukaan kärkijoukkueet ehtivät hakea kaiken.

Ennen lähtöä tiimi vielä siistissä kuosissa.

Lauantai aamuna ennen starttia pyrimme lähinnä minimoimaan varusteita. Ilma tulisi olemaan lämmin. Itsellä oli pieni juomaliivi, jossa juomapussissa juomaa, pehmeä pullo energiaa ja vähän geelikarkkeja mukana. Sekä tietysti suolaa. Vaatetus meni totaalisen metsään. Halusin laittaa triathlonhousut, koska tiedossa oli koko ajan sekaisin sekä juoksua, pyöräilyä, että vesileikkejä. Parhaat Malojan triathlon housuni ovat lyhyet, joten jalat jäivät paljaaksi, Tiesin jo lähtiessä, että tulee olemaan kauheata iholle. Menimme lenkkareilla ja flätti-polkimilla, sillä juoksua oli varmasti niin paljon, että pyöräkengillä ei viitsi juosta (muistissa vielä hyvin tulehtunut akillesjänne Venäjän kisan jälkeen). Toisaalta ei ollut tarkoitus kantaa toisia kenkiäkään mukana koko matkaa, eikä oikeata paria olisi osannut lähtöön veikatakaan, kun ei lajia tiennyt. Jalassa tällä kertaa  La Sportivan Bushidot.

Lähdön odottelua.

Lähtökarsinaan pääsi puoli tuntia ennen lähtöä. Kartat olivat maassa rullalla, ja ne sai avata eri käskystä pari minuuttia ennen lähtöä. Ennakkoon ei pystynyt siis yhtään valmistautumaan, millä lajilla kisa starttaa, kuinka paljon pyörässä voi olla ruokaa ja kuinka paljon tarvitaan repussa. Kartoissa oli merkitty rastit värikoodein, mikä oli ratamestarin mielestä paras tapa hakea rasti, mutta käytännössä rastit sai hakea millä tavalla itse halusi.

Parin minuutin aikana ennen starttia piti nopeasti saada selvää, missä vaiheessa haetaan pyörä ja kanootti, jotta ne varmasti ehtii saada käyttöön. Käytännössä joukkueiden suunnitelmat olivat hyvin samanlaiset lajien järjestyksen, eli tavallaan osuuksien suhteen. Suurin osa lähti juoksemaan suolle, haki sitten pyörät ja ajoi melomaan. Voittajajoukkue Matkasport poikkesi lähes ainoana, ja kävi ensin melomassa, tehden lähellä kisakeskusta olleen rämejuoksun vasta lopuksi.

Kilpailun GPS-seurantaa voi katsoa tästä.

Lähtö ja rämejuoksu

Edellä kuvatun enemmistön tavoin, mekin suuntasimme lähdöstä läheiselle rämeelle tetsaamaan. Siellä edettiin letkoissa pitkien kaislojen väliin muodostuvia polkuja pitkin. Eteneminen oli hidasta. Matkalla oli myös useita ojien ylityksiä, rasteja oli viritetty syvien ojien penkoille. Ojissa joutui uimaan, ja nousemaan jyrkkää penkkaa ylös. Ihmisiä tunki joka puolelta, ojissa hypittiin toisten päälle, ja tiukasti sai huhkia, ettei jäänyt mutaveteen pyörimään. En varsinaisesti nauttinut reitistä tai  maisemista, lähinnä kirosin koko ajan mielessäni kompressiosäärystimien tai pidempien trikoiden puuttumista. Kierros kesti meillä noin 35 minuuttia, minkä jälkeen juoksimme hakemaan pyörät vaihtopaikalta.

Melonta


Poljimme melontaan, pieni kupru tuli oikeaa rantaa hakiessa. Melonta oli kanooteilla. Melonnan alussa kesti hetken, ennen kuin paikansimme edessä olevat kaislikkosaaret. Sen vuoksi rastien hakujärjestyksemme oli hiukan erikoinen.

Melonnassa rastit olivat aina pitkän kaislikon takana, esimerkiksi pienissä saarissa, tai rannalla puussa. Jokaiseen siis rantauduttiin veteen kaislikkoon kahlaamaan, ja reittiä rastille raivattiin usein urakalla. Tämä tuntui kuitenkin sujuvan meiltä sutjakkaasti, eikä aikaa tuhraantunut turhaan. Jalkojen iho alkoi olla jo kovilla, kaislat naarmuttivat ne verille.

Järjestäjän melontakuva näyttää sympaattisemmalta, mitä kaislikko olikaan. Melonta oli kuitenkin mukava. Rastit olivat yleensä kuvassakin kohoavissa puissa.

Järvellä risteili melojia sinne tänne, sillä lyhyemmän sarjan melojiakin oli jo paikalla. Kiersimme kierrosta selvästi eri suuntaan, mitä suurin osa, sillä jossain puolen välin kieppeillä alkoi tulemaan A-radan kisatiimejä vastaan.

Otimme lopussa vielä taktisen kanootin kannon. Melonnan rannassa oli mahdoton sanoa, monentenako olimme, mutta sekajoukkueista uskalsimme ajatella olevamme kolmen kärjessä. Melonta taisi kestää aika pitkään, tunnin ja kahden väliin.

Pyöräily


Pyöräily alkoi tiesiirtymillä kohti näille kisoille tyypillistä pyöräilytehtävää. Kartalle oli nimetty rasti, mistä tehtävä alkoi. Tehtävässä oli tarkoitus edetä ohjeiden mukaan ja kerätä matkalta rasteja, ohjeet olivat nopeutta ja matkaa, sekä risteyksien suuntaa.

Onneksi Teho oli siirtymän aikana kuvion selvittänyt, ja rastilta tehtävä lähti todella sujuvasti käyntiin. Saimme tässä Heitin miestiimin (Honeypower Viljandi) kiinni.

Yhden välirastin kautta jatkoimme toiseen pyöräilytehtävään, missä piti ratkaista rastin paikka matkaohjeen perusteella, etsiä se kartalta ja ajaa sinne. Näitä oli kaksi, ja löysimme ne hyvin.

Näillä kohdin myös huomasin ensimmäisen kerran etukumini vuotavan. Sitä piti pysähtyä pumppailemaan, ja tietysti putosimme miestiimin letkasta. Pumppasin kumia käytännössä tämän jälkeen joka kerta, kun tulkitsin pysähdyksen kestävän hetkistä pidempään suunnistuksen tai tehtävän ratkomisen vuoksi. Pariin otteeseen pistimme lisää ilmaa myös kaasupatruunoilla.

Suolta sai myös kivoja kuvia. Kuva järjestäjän sivulta.

Suojuoksu


Rastilta 202 alkoi juoksuosuus suolla. Kiersimme sen myötäpäivään, osa otti rastit toiseen suuntaan. Tässä kohtaa päivä oli jo kuuma, otin nopeasti järjestäjän tarjoamaa vettä ja suolakurkkuja.

Suolle menorasti oli aivan tuskaisen rääseikön takana. Maastossa ei ollut mitään järkevää, eikä mitään kohteita, surkeaa rääseikköä vain. Sen jälkeen suo tuntui oikeastaan aika kivalta. Suo kantoi laidoilta jotakuinkin, mutta upotti keskemmältä.

Itse pysyin kevyempänä aika hyvin pinnalla, mutta osa isokokoisista miehistä kynti välillä polvia myöten suossa. Suolla aikaa oli kulunut jo yli kolme tuntia lähdöstä. Paluu suolta tapahtui myös rääseikön kautta, jalat kiittivät jälleen.

Pyöräily


Suon jälkeen pistimme jälleen kaasulla ilmaa pyörän kumiin, söin nopeasti rusinoita ja täytimme pullot vedellä. Pyöräilimme parin rastinoton kautta hiekkakuopalle, missä oli muutamia rasteja. Vaihdoimme jalalle, ja juoksimme hiekkakuoppakierroksen. Itsellä tuntui tässä kohtaa suo vähän jaloissa. Uimme yhden rastin hiekkakuopan lammen yli, ja haimme viimeisen rastin vielä pyörällä. Hiekkakuopan jälkeen kaivettiin jälleen kaasupatruuna esiin, ja täytettiin kumia. Harmittavasti putosimme jälleen miestiimin peesistä.

Hyvällä sykkeellä pyöräilimme kuitenkin eteenpäin. Rastia 103 haimme pitkään yksin väärästä paikasta. Saimme siihen kavereiksi muutaman muunkin tiimin, muun muassa seuraavan sekajoukkueen. Viimein tajusimme rastin sijainnin, ja haimme sen.

Tämä oli oikeastaan kisan ainoa kohta, missä rastin etsimiseen tuhraantui vähän turhaa aikaa, pummi tässä taisi olla 10-15 minuutin luokkaa. Pian tämän perään tiellä päätimme viimein laittaa sisäkumin minulle eturenkaaseen ja lopettaa jatkuvan pumppaamisen. Tähän tuhraantui jälleen minuutteja aikaa.

Maastopyöräilyn makuun pääsi neulaspoluilla, jotka kiemurtelivat ylös alas pieniä mäkiä.

Pyöräily jatkui paluumatkana kohti kisakeskusta. Haimme singleträkin varrelta useita rasteja mukavasta harjumaastosta. Haimme näistä rasteista puolet, ja suuntasimme viimeiseen juoksuun meren rannalle.

Juoksu

Juoksussa piti hakea kolme rastia kauempaa saaresta mereltä. Itsellä loppui syötävät jo vähän ennen juoksua, ja muutenkin vähän pelotti, miten käy, kun hiekkamontullakin oli jo vähän jalka painanut. Toinen sekajoukkue oli kuitenkin melko pian takana, vaikka olimmekin saaneet heitä pyörällä vähän jätettyä.

Lähdössä iltajuoksulle merenrannalle. Kuva Kaia.

Ja olihan se juoksu juuri  niin raskasta kuin ajattelin. Jalka ei noussut ja vauhti tuntui hitaalta. Sain apuja veteen lähdettäessä Teholta ja Peteltä, jotta vauhti pysyisi yllä. Vedessä kahlailtiin käytännössä suurin osa matkaa, noin 20 minuuttia suuntaansa.

Menomatkalla miesten kakkonen ja kolmonen tulivat meitä vastaan. Paluumatkalla näimme sitten muut, Heitin tiimi tuli vastaan hyvin pian kääntymisen jälkeen, sekajoukkuekin 10-15 minuutin sisään. Emme toki voineet tietää, olivatko muut jo hakeneet minkä verran pyörärasteja, ja olivatko tehneet jo välillä olevan tehtävän.

Sain Petelta geelin, ja se auttoi kyllä paluumatkalle paljon, jalat piristyivät selvästi. Lopun pyöräilimme tasaista vauhtia tehtävärastille, missä kokosimme metrin korkuisen tornin palikoista. Juuri ennen maalia potkimme vielä palloa lasit päässä. Lasit vääristivät sen verran, että muut joutuivat vähän vinkkaamaan pallon reittiä. Maaliin könyttiin vielä mutaojan kautta ajassa 8:55. nopeimpana sekajoukkueena.

Maaliin, kuva Kaia.

Välittömästi maalissa korttien luvussa selvisi, että yhdeltä meistä  puuttuu yksi leima. Minun SI-kortissa ei ollut leimaa kolmantena käydyltä rastilta, jonka koodi oli 52. Se oli niitä alun ojan yli hyppäys rasteja, missä väkeä oli kuin pipoa. Mitä luultavimmin ympärillä on piipannut niin monen leimoja, etten ole huomannut, ettei omani piipannutkaan.

Teholla ja Petellä leima oli, ja GPS:stä näkyy, että rastilla on käyty, mutta tässä se ei merkitse mitään. Rogaining muotoisessa konseptissa tämä tarkoitti, että joukkueelta puuttui yksi rasti, emmekä voisi siis sijoittua sellaisen joukkueen eteen, joka kaikki rastit kiertäisi ennen maalin sulkeutumista. Jonkun verran otti päähän, mutta oma virhe.

https://www.facebook.com/plugins/video.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fxdream.ee%2Fvideos%2F10156085166029879%2F&show_text=0&width=560

Lopulta maali meni kiinni klo 21, ja selvisi, että neljättä koko radan kiertänyttä sekajoukkuetta ei tullut maaliin. Olimme luonnollisesti nopein yhden rastin väliin jättäneistä, ja lopullinen sijoitus oli siis kolmas.

Palkintopallille kuitenkin. Kuva Kaia.

Kisa oli yllättävän pitkä ja kuuma. Tiputin välille yhden satsin energiaa, sekä yhden pullon, kun juomapullotelineen yläruuvi irtosi. Molempia olisin kaivannut. Myös suola putosi, mutta onneksi ehdin sitä reilusti syödä alkumatkasta. Eniten kuitenkin kaipasin laukussa olevia pidempiä housuja. Kävin kisan jälkeen paikkauttamassa reidessä olevan haavan.

Reitti oli aivan mukava, fyysinen, toki pari rämeikkörastia olisi voinut jättää pois, olivat ne niin ikäviä. Reitti imi mehut jaloista, sillä suokävely, hiekkakuoppa, ja meressä kahlaaminen olivat kaikki voimaa kysyviä. Lisäksi pyöräily ilman lukkopolkimia söi myös tavallista enemmän jaloista voimaa.

Leiman puuttuminen oli todella typerä ja turha virhe. Sijoitus maalissa kaikkineen olisi ollut ilman sitä kuudes kokonaistuloksissa, ja viidennestäkin sijasta, eli Heitin joukkueesta, jäimme vain neljä minuuttia. Samoin etukumin vuotaminen oli turhaa ajankulua, siihen tuhraantui kokonaisuudessaan noin 15 minuuttia.

Ensaarin veljesten luotsaama Matkasport voitti. Ilman turhan tekijäisiä ajankuluja, meidän ero heihin ei ollut paljoa yli puoltatuntia, mikä oli näinkin pitkässä kisassa ihan siedettävä ero. Joukkue toimi kuin kello, huomasi hyvin, että nyt oli kokeneita kisaajia liikkeellä.

Yksi kommentti “Xdream vol2

Vastaa