Maastopyörävaellus Kaldoaivin erämaassa

Maastopyörävaellus Kaldoaivin erämaassa

Maastopyörävaellus Kaldoaivin erämaassa on Outdoor-kulkijalle piilotettu helmi, mutta myös mainettaan vaativampi. Utsjoella, Suomen suurimmassa erämaassa on aivan mielettömiä mahdollisuuksia maastopyöräilijälle. Alueen tunnettavuus on nlussut vuosi vuodelta, ja netistä löytyyki jo useampia gps-jälkiä alueen reiteille.

Alue on oikeaa erämaata, mutta juuri sen vuoksi niin uskomaton koettavaksi. Kaldoaivin erämaahan kun lähtee maastopyöräilemään, on pakko puhua maastopyörävaelluksesta, se ei ole enää pelkkä lenkki. Tein itse aluella ensimmäisen maastopyörävaellukseni 2014. 

Maastopyörävaellus Kaldoaivin erämaassa – avotunturia koko matka

Utsjoki on kaukana jopa Rovaniemeltä käsin katsottuna. Halusin kokeilla, millaisia reittejä seutu maastopyöräilijälle tarjoaa. Suuntasimme  nimenomaan Kaldoaivin erämaa-alueelle. Reitiksi valikoitu osa koko erämaan läpi kulkevasta maastopyöräreitistä Mieraslompolo-Pulmakijärvi.

Teltan ja makuupussin kuskailu vaatii tarakan. Tämä kuorma oli kuitenkin täysin ajettava, eikä reppukaan selässä sen kummempi kuin pitkässä seikkailukisassa.

 

Tarkoitus ei ollut ajaa tätä noin 65 kilometrin mittaista reittiä läpi kilpaa kellon kanssa, vaan käydä yöpymässä sopivassa kohtaa, ja palata takaisin autolle. Eli tekisimme kunnon maastopyörävaelluksen. Mukana oli siis teltta, makuupussit, keitin, ruokaa ja kalastusvälineet. Matkalle lähdimme etelästä, eli Mieraslompolan kohdalta nelostieltä.

 

Mieraslompolo: menomatka erämaahan on nousujohteinen

Automatka alueella on niin pitkä, että lähtö maastoon venyy helposti iltaan. Toinen vaihtoehto on yöpyä enne lähtä ja suunnata aamulla reitille. Kesäyö Lapissa houkutteli meidät matkaan illan suussa. Tupia ei reitin varrella ole, mutta teltalle löytyy helposti mieleinen paikka. Alueella ja aivan reitin varressakin on useita pikku järviä, lampia ja puroja. 

Auton saimme parkkiin maston viereen, mistä alkoi kivinen nousu kohti tunturiylänköä.  Aluksi katselimme pariinkin oteeseen karttaa.

Reissulla on hyvä olla kavereita mukana.

Kartta on ehdoton olla mukana. Missään nimessä ilman karttaa reitille ei voi lähteä, reittiä ole merkitty mitenkään maastoon. Suosittelen myös gps-laitetta tai vähintäänkin urheilukelloa, jossa on matkanmittaus. GPS-laitteen toimivuuten ei kannata täysin luottaa, mukana pitää olla mös kompassi. Karttaa katselin menomatkasta jo muutamana otteeseen, lähinnä risteyksien kohdalla. Suurta eksymisvaara ei kuitenkaan ollut.

Kartasta oli välillä tarkistettava, että mitä on edessä tulossa. Uralta erosi muitakin uria.

Alku on tiukkaa nousua, mutta sitten helpottaa. Leveänä maastoauto- ja mönkijäurana reitti vei aika mukavasti ylös alas mutkitellen, mutta vähitellen nousten kohti puurajaa. Alun vaivaiset koivut vaihtuivat mittarimatojen tuhoamaksi tunturikoivikoksi. Joitakin mutaisia kohtia ja purojen ylityksiä osuu kohdalle, mutta välttämättömiä jalkautumispaikkoja ei juurikaan ole.

Reitti on tekinen ja raskas ajaa, eikä sovi aloittelijalle. Harrastaneelle se tarjoaa mukavaa haastetta ja on myös nautinnollinen ajettava. Reittiselostusten luokitus on netissä vaativa. Tämä pitänee paikkansa. Vaikka suomalainen metsäpolku voi olla selvästikin teknisempää, tämä reitti on pitkä, eikä teknisyys muutu reitin varrella, vaan pitää jaksaa ajaa verrattain pitkään. Lisäksi korkeuseroja kertyy luonnollisesti keskiverto polkulenkkiä selvästi enemmän.

Välillä leveä ura oli helppoa tietä, alussa kivikkoisempaa, ja reitin keskellä kapeaa ientä polkua.

Samalla tavalla kuitenkin alue on laakeaa, missä ei ole suuria yksittäisiä, jyrkkiä tunturin rinteitä. Loivasti kumpuilevilla rinteillä voi ajaa lähes missä vain, pohja on hyvää ja tasaista. Reitti mutkittelee pääosin leveänä ja hyvin näkyvänä urana. Ura on kovapohjainen, välillä enemmän kivisempi välillä vähemmän. Nousumetrejä tulee huomaamatta. Matkalla on myös muutamia selvästi pidempiä ylämäki rykäisyjä, muun muassa Guoboaivin päälle.

1. päivä lukuina
Ajettu matka: 35 km
Ajoaika: 3 h 10 min

Keskinopeus: noin 10 km/h
Nousumetrit: noin 500

Telttailu on osa nautintoa: testaa varusteiden kuljetus ennakkoon

Telttapaikka  löytyi iltasella hieman ennen reitin puoliväliä, noin 32 kilomerin kohdalta. Alueella oli hienot hiekkaharjut ja pari kirkasvetistä lammikkoa. Yksi niistä oli sen verran iso, että kalastaminenkin saattoi kannattaa.

Teltan kuljettaminen maastopyörävaelluksella kannattaa testata hyvin jo kotona. Ja tämä tarkoittaa ihan poluilla ajelua, ei pelkkää kierrosta lähiön asfaltilla. Röykytys ja rynkytys irroittavat helposti painavia kuormia. Myös ajoasento ja pyörän käyttäytyminen muuttuvat taakan myötä. 

Pakatut tavarat voivat myös häiritä ikävästi polkiessa. Näihin haasteisiin on aivan mahdoton reagoida Mieraslompolossa. Paikalta on noin 40 kilometria Utsjoelle, ja mitä tahansa kiinnityksiin tai pyörään tarvitsetkin, on sen löydyttävä sinulta itseltäsi.

Seuralaisten armeija oli tainnut syntyä tunturissa vast` ikään: sääskiä ja mäkäräisiä oli paljon. Luultavasti mikä tahansa muu ajankohta, kuin heinäkuu olisi ollut tässä suhteessa helpompi. Helle ja painostava ilma eivät helpottaneet tilannetta. Yleensä avotunturissa tuulee sen verran, ettei mäkäräisistä ole haittaa, mutta nyt oli täysin tyyntä. Teltalla oli siis lämpimästä kelistä huolimatta oltava kuorivaatteet päällä. Koira sai levätä teltassa ikään kuin rankisen suojassa.

Lue lisää: Pehmustetut pyöräilyhousut – mukavuutta maastopyöräilyyn

Ilta kului ruokaa kokkaillen, syöden ja kalastellen. Tavallisesti väkerrän keittimellä ruokaa talvikelissä. Kuinka helppoa kokkaaminen onkaan kesällä! Painon ja tilansäästämisen vuoksi meilä oli maastopyörävaelluksella  mukana ainoastaan jetboil veden lämmittämistä varten. Ruoka oli näin ollen keittämättä kypsentyvää. Onneksi tässäkin on hyviäkin vaihtoehtoja tarjolla. Energiavajetta voi paikata kätevästi valmistuvalla puurolla ja kiisseleillä. Mitään kylmäsäilytystä vaativaa ei tälle reissulle voinut ottaa.

Maastopyörävaelluksella kannattaa säätää matkaa ja vauhtia sopivaksi

Maastopyörävaellus Kaldoaivin erämaassa toi meillekin yllätyksen eteen. Jouduimme lyhentämään suunniteltua reittiä, eli kääntymän aikaisemmin takaisin reissukaverin jaksamisen vuoksi.

Toisena päivänä nimittäin jatkoimme matkaa kevyillä varusteilla reittiä teltalta eteenpäin. Ura kävi yhä kapeammaksi ja hävisikin viimein yhden laen päällä. Reittiselostus oli tästä informoinut ja matka jatkui suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Uran piti ilmestyä muutaman sadan metrin päästä jälleen, ja näin kävikin.

Käytännössä Mieraslompolasta kuljetaan pohjoiseen tiettyyn pisteeseen ja toisaalta Pulmankijärveltä päin taas etelään johonkin asti. Nämä urat eivät aivan yhdy. Uuden uran kuitenkin nappaa jo kauas näkyviltä poromiesten kämpiltä. Tämän kun tietää, ei eksymisestä ole vaaraa.

Koiran hyvinvoinnin vuoksi palasimme vähän ennen aikojamme takaisin teltalle. Mäkäröiden syömä treenikaveri voi jo vähän huonosti ja pääsikin takaisin teltalle rankisen suojaan. Ruokailun levon ja kalastussession jälkeen päätimme palata takaisin autolle vielä samana iltana.

Paluumatka sujui sutjakkaasti. Vaikka muutama tiukka nousu oli jälleen edessä, vei pääosin reitti meitä alamäkeen. Illalla yhdeksän aikaan olimme takaisin autolla, Tavaroiden pakkaaminen autoon oli ennätysnopeaa: sääskien syömänä ei ole kiva olla. Koko matkan kuului jyrinää: helteet purkautuivat ukkoseksi ja Inarijärven kohdalla satoikin jo täydellä teholla.

2. päivä lukuina

Ajettu matka: n. 55 km
Ajoaika: 4,5 h
Keskinopeus: noin 11 km/h
Nousumetrit: n. 600

Vinkkejä maastopyörävaellukselle Kaldoaiviin

Varusteiden määrä ratkaiseen vauhdin

Keveillä kamppeilla Kaldoaivin rettiin menee yhteen suuntaan luultavimmin noin 8 tuntia. Kuten kartasta näkyy, matka autolla takaisin lähtöpisteeseen on siten pitkä. Tässä voi hyödyntää paikallisia yrittäjiä.

Jos et ole tavattoman kokenut kulkija en suosittele ilman telttaa matkaan lähtemistä. Matkalla ei tosiaan ole suojaa. Ja väsymyksen, pyörän rikkoutumisen tai sään äkillisen huonontumisen sattuessa olet todellakin erämaassa ilman suojaa. Esimerkiksi makuupussi ja bivysäkki voisivat olla hyvä kombinaatio, jos pitää todennäköisenä, että jaksaa polkea erämaan läpi päivässä.

Alkumatkaa tätä reittiä hyväkuntoinen ja tottunut kuski ajelee 15 km/ tunnissa, mutta reitin puolenvälin tienoilla polku on kapeaa ja teknistä. Tässä vauhti putoaa alle 10 km:iin tunnissa. Meitä hidasti tavarat ja koira nopeimmilla osuuksilla, joten yllä esitetyt vauhdit ovat rauhallisella ajolla saavutettavissa.

Maastopyörävaellus Kaldoaivin erämaassa, mukaan on hyvä ottaa…

Joka tapauksessa aina tunturiin lähdettäessä on ehdottomasti hyvä ottaa mukaan täydet kuorivaatteet, varapaita ja paljon energiaa. Matka voi helposti kestääkin jostain syystä 14 tuntia, eikä välille saa apua helposti. Reitillä ollaan täysin tiettömän taipaleen takana. Lähimmälle tielle voi olla 35 kilometriä, eikä puhelimen kuulumisesta ole takeita. Tulitikut, puukko, pilli ja kompassi, sekä kartta ovat myös välttämättömät.

Helteestäkin huolimatta suosittelen pitkiin pukeutumista. Verenhimoisia kavereita on myös avotunturissa. Tosin keli voi olla myös jäätävä, eikä sääennustus sitä välttämättä etukäteen tiedä.

Maastopyörävaelluksen voi viimeistellä paluumatkalla Saariselällä

Ajoimme yöksi Saariselälle. Vaikka maastopyörävaellus Kaldoaivissa olikin jo ohi, halusimme vielä maastopyöräillä. Ilta kului Kaunispään päällä ukkosen ja keskiyönauringon loitaessa taivaanrannassa.

Saariselällä on muutamakin karttaan ja maastoon merkitty maastopyöräilyreitti, ja kävimme loppuverryttelemässä ennen kotimatkaa näillä.

Lähistöllä mutkittelvat reitit ovat pohjaltaan kuivia ja nopeita. Osa hiihtoladuista on pohjattu leveiki, lähes teiksi. Toisaalta nousumetreillä saa haastavuutta tarpeeksi.

Maisemat ja korkeuserot ovat kohdillaan ja paikkaavat vähän alustan tylsyyttä. Näitä voi suositella vähemmänkin ajaneille.

Itse ajoimme reitin Saariselkä – Lutto – Kuukkelinlampi. – Palopää – Kaunispään huippu – Saariselkä. Viimeisessä alameässä koirakaveri oli jo kovin väsynyt ja palasimme helteisessä kelissä autolle. Tämän lenkin olisi ajanut ilman koiraa huomattavasti nopeampaa, ura on niin hyväpohjaista, suorastaan soratietä.

Saariselän ajopäivä:

Ajettu matka: 21,7 km
Ajoaika: 1 h 45 min
Keskinopeus: noin 12 km/h
Nousumetrit: n. 400

Houkuttaako maastopyörävaellus Kaldoaivin erämaassa? Jaa reissukertomus vinkkeineen kaverille jonka kanssa haaveilette Lapin retkestä!

Postausta muokattu 12.5.2020.

4 vastausta artikkeliin “Maastopyörävaellus Kaldoaivin erämaassa

  1. Jep! Kelo voi vaihdella tosi paljon! Eka kerta 2001 Dominique Arduinin opastuksella kauniissa auringon paisteessa kuivalla reitillä yhtä nautintoa. Toinen kerta 2018 elokuussa Kaldoaivi kilpailussa yhtä henkistä kärsimystä +3 asteen räntäsateessa ja yli 10 ms tuulessa joka paikka litimärkänä inhottavan liukkaalla reitillä, keskeytys Mieraslompoloon 84 km polkeneena. Ajoaika noin 7 tuntia. Kuivalla kelillä noin tunti pois.

    1. Todellakin! Ja keli voi vaihtua erittäin nopeasti. Tuolla kun ei edes voi hakeutua suojaan, vaikka mitä tulisi taivaalta. Kaldoaivin kisa on varmasti silti ollut mielenkiintoinen kokemus!

Vastaa