Maastopyörävaellus tunturissa on muutakin kuin pitkä lenkki
Aivan aluksi varoitan sinua: maastopyörävaellus ei ole sama asia, kuin pitkä maastopyörälenkki. Polkujuoksu muuttuu kävelyvaellukseksi lisäämällä matkaa, käytettävää aikaa ja ennen kaikkea varusteita. Aivan samalla tavoin varustemäärän kasvaessa myös maastopyöräilyn vauhti hidastuu. Tämän myötä pitenee reissuun käytettävä aika, jolloin tarvitaan edelleen lisää varusteita yöpymiseen ja syömiseen. reissun luonne muuttuu lenkistä kohti vaellusta.
Maastopyörävaellus on vaeltamista maastopyörällä pitkin maastouria, polkuja ja usein myös osittain teitä. Reitin pituus, tekninen vaativuus, sekä se, ollaanko kuinka erämassa, vai lähellä palveluita, määrittävät, mitä tarvitset mukaan. Etelä-Suomessa maastopyörävaellus voi onnistua ilman omia yöpymisvarusteita yöpaikasta toiselle ajaen. Lapissa tämä on vaikeampaa.
Tässä postauksessa kerron, mitä on maastopyörävaellus Käsiverren Lapissa, Ruotsin ja Norjan puolella, sekä miten siihen kannattaa asennoitua.
TOP 4 maastopyöräilyvaelluskohteet Lapissa
Yövytäänkö matkalla, vai urakoidaanko pienin varustein?
Suomen puolelta Keinovuopiosta lähtee retkeilu-ura, joka vie kulkijan Pältsan massiiville Ruotsiin ja aina Paras-tunturille Norjan puolelle asti. Matkaa Keinovuopiosta Gappohyttanille Paraksen juurelle Norjaan, tulee noin vajaa 50 kilometriä ja nousua lähes tonni.
Keinovuopio – Pältsa – Gappohyttan -reitti vie tieltä pois erämaahan. Reitiltä ei pääse kesken kaiken tielle tai pois ylipäänsä. Reitillä ei ole paljon kulkijoita, eikä sillä ole palveluita. Puhelimen kuuluvuus on heikko tai sitä ei ole lainkaan.
Pältsan juurella, reilusti yli 30 kilometriä Keinovuopion parkkipaikalta, on Ruotsin maksullinen tupa, Pältsastuga. Kesäsesonkina paikalla on tupavahti. Norjan puolen tuvalle, Gappohyttanille matkaa on vajaa 50 kilometriä Keinovuopiosta. Myös tämä tupa on maksullinen ja lukossa.
Heinä-elokuussa olosuhteet voivat olla toki vaihtelevat, mutta sään puolesta luultavasti vuoden helpoimmat. Todennäköisesti tällöin on sopivan viileää tai lämmintä, eikä yöpyminen maastossakaan ole vaativaa. Erityisesti tyynellä säällä heinäkuun alku ja puoliväli voivat olla pahaa räkkä-aikaa. Elokuun loppuolella öisin lämpötila voi laskea jo nollaan.
Vaihtoehto 1 – vapautta ja turvaa teltasta
Maastopyörävaellus tällä reitillä on turvallisin toteuttaa teltta ja makuupussi varusteina. Tällöin et ole sidottu mihinkään aikatauluihin tai edes reittiiin. Mukaan tarvitset toki myös keittimen. Näiden varusteiden paino on jo sitä luokkaa, että itse käytän tarakkaa. Tarakka toiki vaikuttaa maastopyöräilyyn, mutta vähemmän, kuin todella painava ja täyteen pakattu reppu.
Reitille voi lähteä mihin aikaan vain. Sopivia yöpymispaikkoja löytyy matkanvarrelta lukuisia. Yöpymisvarusteiden myötä myöskään pyörän rikkoutuminen tai pieni loukkaantuminen eivät aiheuta välitöntä ongelmaa.
Mikäli ajat edestakaisin, on hyvä vaihtoehto jättää yöpymisvarusteet odottamaan yöpymispaikkaan päiväksi. Tällöin on kevyempi ja nopeampi käydä esimerkiksi Gappohyttanilla mutka, ja palata varusteille toiseksi yöksi.
Vaihtoehto 2 – yöpyminen tuvassa
Rauhallisemmin ja vaelluksenomaisemmin Pältsan ja paraksen pääsee näkemään yöpymällä tuvassa. Tällöin mukaan voi kevyiden varusteiden lisäksi pakata retkiruokaa ja vaihtovaatteet ja pyyhkeen. Pältsan tuvalla on nimittäin myös sauna. Pältsastugan ja Gappohytta toimivat hiukan eri periaattein, mutta molemmista löytyy muunmuassa keittotarvikkeet. Oma makuupussi voi olla tarpeen.
Tässä tapauksessa reitille kannattaa lähteä aamusta.
Vaihtoehto 3 – kevyesti yhteenperään
Keinovuopiosta Gappohyttanille Norjaan ja samaa reittiä takaisin on hyväkuntoisen ja taitavan kuskin mahdollista ajaa myös ilman yöpymistä. Tällöin matkaan voi lähteä kevyin kantamuksin. Hyvä reppu vetää sisäänsä eväät, vaihtovaatteet ja turvallisuusvarusteet. Ja aivan hätätapauksessa hyvällä kelillä pystynee viettämään myös yön maastossa. Matkaa tulee tällöin yhtäjaksoiseen maastopyöräilyyn noin 90 – 100 km. Tällä reitillä kannattaa varautua vähintään noin 10-12 tunnin ajoaikaan.
Tässä vaihtoehdossa kannattaa ottaa huomioon keli- ja maasto-olosuhteet. Märkä maasto ja vesisade hidastavat vauhtia merkittävästi. Juomavettä saa maastosta, mutta energiansaannista kannattaa huolehtia. Taukoja pystyy ja kannattaakin pitää, jotta saa energiaa kroppaan tarpeeksi. Halutessaan mukaan voi ottaa pienen keittimen ja retkiruokaa.
Ilman kantamuksia matkaan lähtemisessä on hyvä myös miettiä lähtöaika. Puolen vuorokauden rupeama on erilainen, pyöräileekö aamusta myöhään iltaan vai yön yli. Lisäksi jokainen tauko lisää maastossa vietettyä aikaa. Liikaa kiirehtimättä ajovauhtia tai taukoja, reissu kestää helposti 12 – 15 tuntia. Heinäkuussa pimeyden kanssa ei tule ongelmaa, mutta elo- ja etenkin syyskuun puolella otsalamppu on hyvä varuste.
Tärkein muistisääntö: varaudu aina pidempään reissuun! Matkalla voi tapahtua paljon. Reitti voi olla vaativampi ja hitaampi, kuin odotit. Pyörän rikkoutuminen lisää reissun kestoa, samoin pieni loukkaantuminen. Reitiltä ei pääse rikkinäisellä pyörällä pois kuin reittiä kävellen kuin joko takaisin lähtöpaikkaan, tai Norjan Signaldaleniin tielle (keinovuopiosta noin 60 km). Loukkaantuessa reitiltä pitää päästä itse pois, tai vakavammissa tapauksissa tietysti hätäkeskukseen soittamalla. Autokyytiä ei voi tilata.
Ilman yöpymisvarusteita ainakaan tälle reitille lähtemistä en suosittele kuin maastopyöräilijöille, jotka ovat vaeltaneet ennenkin, ovat hyväkuntoisia, ja jaksavat ajaa teknistä maastoa myös väsyneenä.
Helpompi, mutta yhtäpitkä vaihtoehto löytyy Ylläs – Levi -väliltä.
Vinkki, jos haluat nähdä enemmän
Matkalla yöpyminen mahdollistaa enemmän. Gappohyttan sijaitsee aivan Parakssen juurella. Paras (Barras) on se hainevän muotoinen vuori, jonka olet nähnyt ehkä kuvissa tai ainakin matkalla Kilpisjärvelle. Paraksen huipulla käyminen onnistuu muutamassa tunnissa. Pyörät voi jättää reitin viereen vuoren juurelle, tai Gappohyttanin lähistölle. Mukana kannattaa olla polkujuoksukengät tai vastaavat jalan huiputtamista varten. Nousumetrejä jalan tulee väkisinkin vähintään 800. Aikaa laskisin huipulla käymiseen kunnosta riippuen 3-4 tuntia.
Maastopyörävaellus ja Paraksen huiputtaminen Norjasta päin
Toinen reitiltä poikkeava vierailukohde on vesiputous Pältsan lähellä. Tällöin pyörät kannattaa jättää
Hikeä ja tuskaa rengasreitillä
Me luovuimme edestakaisesta reitistä ja päätimme ajaa seikkailullisemman rengasreitin. Tällöin emme kääntyneetkään takaisin Gappohyttanilta, vaan ajoimme retkeilyreittiä Goldahyttanille ja Iso-Mallan yli tielle ja Kilpisjärvelle asti. Reissu päättyi 30 kilometrin tieosuuteen Norjan puolelta ohi Kilpisjärven kylän ja yli Muotkatakan aina Keinovuopion parkkipaikalle jätetylle autolle asti. Tätä reittiä en suosittele, kuin seikkailunhaluisille seikkailu-urheilijoille. Siinä on paljon ajokelvotonta polkua ja ylämäkiä, joissa pyörää on kannettava.
Parhaat maastopyöräilyosuudet ovat reitin kulkiessa soraharjanteita Pältsan tuvan molemmin puolin. Tämä alkaa vajaa 10 kilometriä ennen Pältsastugania ja päättyy pari kilometriä ennen Gappohyttaa reitin muuttuessa sorapohjaisesta kivikoksi.
Meillä oli mukanamme teltta, ja vietimme matkalla yhden yön. Ajoimme käytännössä ensimmäsen päivän illan, ja toisen vaelluspäivän aamupäivästä yöhön. Ensimmäiseksi yöksi pystytimme teltan vajan 30 kilometrin ajamisen jälkeen, kun olimme nousseet pois märältä alueelta ja tavoittaneet puurajan. Toisen päivän vaelsimme kiireettömän aamun jälkeen noin puoleenyöhön asti.
Reissu oli upea, mutta keli haastoi. Kuuma ja tuuleton ilma olivat suotuisat heinäkuun räkälle. eitin alun märissä osuuksissa ei voinut pysähtyä lainkaan sääskien ja mäkäräisten iskiessä naamaan. Yöpaikalla pieni tuulenvire ja sääskisavut helpottivat hieman. Tunturiylängöllä Pältsan tuvan ja Gappohyttanin välissä pystyi jopa pysähtymään rauhassa lounaalle tuulen vireen ajaessa ötökät pois.
Gappohyttanilta kohti Kilpisjärveä lähtiessä ei auttanut tuuli, eikä puuton ylänkö. Hyönteisiä oli nin paljon, että matkaa oli jatkettava koko alan polkien. Sekä kuumin, tuulettomin, että mäkäräisten määrässä kamalin oli nousu Goldahyttänilta ylös. Pyörää tiukassa ylämäessä taluttava hikinen kuski on selkeästi mäkäräisten mielikohde. Päällä oli helteisestä ilmasta huolimatta oltava pitkälahkeiset trikoot ja paita. Normaali tuuli olisi riittänyt helpottamaan oloa, mutta keli oli taysin tyyni.
Ota nämä varusteet mukaan maastopyörävaellukselle
Tässä varusteita, jotka tarvitset mukaan maastopyörävaellukselle tavallisten henkilökohtaisten varusteiden lisäksi.
- kartta ja kompassi (sähköinen kartta ja paikannus puhelimessä eivät toimi juurikaan),
- tulitikut ja puukko,
- 1-2 sisäkumia maastopyörään, pumppu ja / vaahtopullo, myös kaasupatruuna käy, jos se on sinulle tuttu,
- monitoimityökalu maastopyörään, ketjunkatkaisintyökalu ja ketjun korjaamiseen tarvittavat välineet,
- takavaihtajan korvake (jos sinulla on sellainen pyörääsi varalta),
- vedenpitävät kuoritakki ja -housut (en jättäisi pois, vaikka ennuste lupaisi hellettä),
- buffi tai pipo, sekä vaihtopaita, esim kevyt fleece, vesitiivisti pakattuina
- reilusti energiapitoista ruokaa, herkkuja, suolaista ja makeaa, sekä urheilujuomaa, jos pidät siitä.
Kansikuva: Kati Mansikkasalo-Jurvelin
