Viheliäinen vaiva hamstring syndrooma

Kirjoitin noin vuosi sitten vapautunein tunnelmin rasitusvammoistani. En ollut selättänyt niitä, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin, tunsin silloin meneväni oikean jalan kuntoutuksessa eteenpäin.

Talvella pystyin harjottelemaan enemmän kuin vuosiin, erityisesti juoksumääriä pystyin nostamaan huomattavasti. Suurinpana syynä oli alasäärestä pois hätyytetty kipu. Yhden kipupaikan parantumisen myötä oli helpompi keskittyä tähän jäljelle jääneeseen.

Pakaran alla, takareiden kiinnityskohdassa kipu esiintyi edelleen vaihtelevasti, äityen istumisen myötä, ja rauhoittuen levolla. Näiden neljän vuoden aikana olen toisaalta haaveillut siitä, että voisin treenata useina päivinä peräkkäin mitä vaan, jalan tulematta kipeäksi, mutta toisaalta olen ollut onnellinen kaikista kerroista, kun olen voinut treenata ylipäänsä.

Kevään, ja yhä nousevien treenimäärien, ja erityisesti pyöräilyn myötä, raastava kireys yltyi takareidessä. Istuminen oikealla kankulla oli tuskaisaa, ylämäkivedot aiheuttivat kasvavaa kipua, eikä takareiden venyttely kireyden tunteesta huolimatta ollut kivun vuoksi mitenkään mahdollista. Pahin mahdollinen liike oli maastaveto, tai mikä tahansa eteentaivutusta vaativa. Uutena sivuoireena tuli oikeanpuolen alaselän ja yläpakaran kipeytyminen sekä puutuminen. Venyttely ei onnistunut, kipu vain yltyi. Toisaalta lonkankoukistajat kiristivät kovasti.

Toukokuussa päätin saada tilanteeseen selvyyden. Oman googletuksen perusteella olin aika varma, että kyseessä on hamstring-syndrooma. Kuvaukset netissä osuivat niin nappiin. Kävin erittäin asiantuntevalla yksityisellä ortopedillä. Hyvinkin varmalla otteella hän päätyi arvaamaani diagnoosiin: kestäsyyurheilijoille tyypillinen vaiva, hamstring syndrooma.

Seuraava askel olivat magneettikuvat, ja tilanteen kokonaisuuden arvioiminen niiden myötä. Vakuutusta ei näin pitkäaikaiseen, ei mistään yksittäisestä tapahtumasta johtuvaan vammaan voinut käyttää. Rovaniemelle  oli kuitenkin avattu jo edellisenä syksynä selvästi muita edullisempi magneettikuvauksia tekevä yritys. Päätin käydä kuvissa omin kustannuksin.

Lue lisää: Tällaiset ovat hyvät polkujuoksukengät!

Olin edellisen talven aikana panostanut jo noin 1000 euroa fysioterapiaan, ei toki turhaan, mutta kuitenkaan tilannetta ratkaisematta. Kuvaus maksoi lähetteellä noin 240 euroa, hintaan kuului radiologin lausunto. Yksityinen ortopedi suositteli toimitettujen kuvien perusteella kortisonipiikkiä, tulehduskipulääkekuuria ja kuuden viikon lepoa sekä fysioterapiaa. Kuvissa näkyi selvä tulehdus ja turvotusta oikealla puolella, pientä turvotusta ja alkavaa tulehdusta vasemmalla. Repeämää tai selvää jänteen paksuuntumista ei näkynyt, mikä oli helpotus. Oma diagnoosini siis vahvistui, eli pakaralihaksen jänteen tulehdus, niin kutsuttu hamstring syndrooma.

Vaiva on saanut itselläni alkunsa luultavasti istumisesta ja jatkuvan jalkasäryn tuottamista virheasennoista. Käytännössä takaketjuni on koko ajan ylivenyttynyt, ja etuketjuni kireä. Äkkiseltään tätä ei ajattelisi näin päin, mutta näin vaan tämä usein on. Teen itse istumatyötä, ja vaivan alkaessa istuin vieä pitkiä työmatkoja autossa, mikä oli totaalista tuskaa.

Lyhyesti omat tuntemukseni ja vaivani:
– Jatkuva kireyden ja kipeyden tunne takareidessä. Kuin reiden sisällä olisi kuminauha liian kireällä.
– Kipu istuessa istuinkyhmyssä. Kipu heijastuu helposti koko takareiden ja välillä koko jalan säryksi. Erityisen pahaa tekee istuminen jalat suorassa. Vältän aina istumasta oikella kankulla, mistä seuraa lisääntynyttä painetta vasemmalle.
– Eteentaivutus sattuu paljon, takareisi ottaa kiinni, ja kipu tuntuu myös istuinkyhmyssä.
– Takareiden venyttäminen, etenkin suora eteentaivutus tms, pahentaa kipua. Krooninen tulehduskohta ei ota venyttelyä myöskään vastaan, vaan ärtyy enemmän.
– Kivuista on seurannut virheasentoja ja muita kipuja, muun muassa jumiutuva alaselkä.
– Pahimmat kipua aiheuttavat lajit: kajakissa istuminen, kovavauhtinen juoksu, (köpöttely ei niinkään satu), ylämäkeen kulkeminen, myös rappuset, pyöräily voimaa käyttäen.

Oireet pahenivat osittain juurikin hiihtokauden päättymisen jälkeen, kun siirryin yhä enemmän kovavauhtiseen juoksuun. Vaiva on haitannut harjoittelua kivuliailla lenkeillä, mutta myös pitkillä paranteluajoilla: kivuliaan harjoituksen tai kilpailun jälkeen on pitänyt parantua ennen uutta treeniä.

Hyviä jäsennyksiä vaivasta voi lukea suomeksi täältä ja täältä.

Kortisonipiikin oikea ajoitus mietitytti. Diagnoosin saadessani elettiin kesäkuun alkua. Jouensuun Ursakkiin oli viikko. Sen piti olla viimeinen pitkä kisa ennen heinäkuista Espanjan Raidarania. Siinä välissä, Ursakin jälkeen oli perheen lomamatka Unkariin, missä ajatus oli aloittaa treenin vieminen kohti tehoja ja lepoa. Tältä matkalta suoraan oli tarkoitus mennä kisaamaan Ii:hin, minkä jälkeen sitten 2 viikkoa valmistautumista kauden pääkisaan. Diagnoosihetkellä siihen oli siis juurikin 6 viikkoa, mutta eihän mihinkään kisaan voi lähteä, jos oikeasti vain lepää kuusi viikkoa ennen sitä?

Ortopedin mukaan kuitenkin lepo on tärkein osa, koska kortisonin hyöty on mitätön, jos rasitusta jatketaan samanlaisena. Toki kuntoutusjumppaa tuli tehdä, mutta ei mitään kipua aiheuttavaa. Siinä vaiheessa kipua tuntui kävellessä kaupungillakin. Toisaalta jalka oli niin huono, että mieltä kiehtoi saada sen edes hiukan kivuttomammaksi kisaa varten.

Arvaatte varmaan, millaiseen vuoristorataan tunteet vievät tälläisessa tilanteessa. Jäkeviä ratkaisuja on vaikea tehdä, sillä omat toiveet ja odotukset johtavat päätöksentekoa. Päätinkin ottaa kuntoutuksen suhteen riskin, ja kokeilla kortisonipiikkiä, mutta vasta Ursakin jälkeen. Näin piikin jälkeen edessä olisi lähes 3 viikon jakso lepoa, jonka jälkeen yksi 12 tunnin kisa, ja jälleen palauttelua ja lepäilyä. Tein hyvän päiväkohtaisen suunnitelman, mitä tekisin nuo viikot, jotta rasva-aineenvaihdunta ja aineenvaihdunta ylipäänsä pysyisivät yllä.

Kortisoni pistettiin takareiden ja pakaran taitekohtaan ultraääniohjatusti kesäkuun toisena maanantaina, heti flunssan vuoksi keskeytetyn Ursakin jälkeen. Totaalilepoa jalalle piti antaan vähintään kolme päivää. Senkin jälkeen esimerkiksi äkkiseltään hyvä palauttalu laji melonta, oli poissuljettu. Istuminen kun aiheutti selvästi suurinta kipua. Kävin fyssarilla loppuviikosta, ja aloitin seuraavat ohjeiden mukaiset vahvistavat jumpat, sekä venyttelyt, joiden ideana oli vahvistaa takaketjua ja venyttää etuketjua.

Tässä jumppaohjelma, jota en kivuttomasti vielä parin viikon lomamatkan aikana pystynyt tekemään. Tahti oli tässä joka kolmas päivä jumppaa, joka päivä venyttelyä.

3* 15 takareisiliike jumppapallolla tai trx-nauhoilla/jalka (jalat suoriksi pallon päälle, mistä veto jalat koukkuu kannatellen lantiota ylhäällä.
3*10 s. pitoa lantionnosto liikeessä/jalka, tässä lantio ehdottoman suorassa
3*10 maastavetoa esim 8-12 kg kahvakuulalla

Lepo rauhoitti jalkaa selvästi, ja tunsin kesäkuun lopussa pitkästä aikaa jalan rentona. Kärkkäinen challenge oli pääosin pyöräilyä ja melontaa. Jälkimmäinen sattui todella paljon. Jo rauhoittunut jalka villiintyi kajakissa totaalisesti. Buranalla ja kajakkia vaihtamalla onnistuin jotenkin tulemaan osuuden läpi. Muuten jalka käyttäytyi kisassa kivasti, ja pääsin jatkamaan lepoa kohti Espanjaa. Toki koko ajan tein jotain pientä, juoksin ja kävin pari pyörälenkkiä, tein paljon yläkroppa harjoitteita ja meloin kanootilla. Kanootissa istumasento ei ärsyttänyt jalkaa niin paljon. Kuitenkin jalka oli taas ärtynyt, mutta ei niin paha, kuin keväällä.

Söin toisen Arcox-kuurin heinäkuussa sekä ennen, että jälkeen Raidaranin. Kisassa jalka ei tuottanut mitään ongelmia. Kisan jälkeen totaalilepoa jälleen viikko, ja fysioterapeutille korjaukseen. Kokonaisuudessaan jalka oli parempi ja ongelman taso pienempi, vaikka kesän panostukset eivät olleet jalkaa parantaneet.

Lue lisää: Millaiset ovat hyvät polkujuoksukengät ultramatkoille

Kaksi viikkoa pitkän Espanjan kisan jälkeen viimeinenkin tulehduskipulääke oli syöty, ja jalka tuntui olevan immuuni kuntoutukselle: en ollut edennyt yhtään. Jälkeenpäin voi sanoa, että riskinotto ei kannattanut, sillä kortisonipiikin hyödyt valuivat kisaamisen myöt hukkaan. Toisaalta jalka on ollut paljon parempi koko kesän, kuinka lienee kipeä olisin ollut ilman mitään toimenpiteitä.

Otin kuitenkin elokuussa jumpan jälleen asiakseni, ostin rajun rullan, ja panostin selvästi päivittäiseen venyttelyyn. Tämä kombinaatio puri vaivaan, ja kolme viikkoa kisasta tunsin selvästi kireyden hellittävän, jumppa onnistui ja mavekin oli mahdollinen. Nyt olin oikeasti toiveikas kuntoutuksen suhteen: minulla oli lääke ja keino, mitkä tuntuivat toimivan, ja pääsisin vielä vaivasta eroon! Tarkoitus oli unohtaa kaikki kisat, ja levätä nyt se ortopedin määräämä kuusi viikkoa. Kunnes voisin aloittaa uuden harjoittelukauden.

Venyttelyssä ongelma lähti purkautumaan alaselän kireyteen tarttumalla. Oikean puolen alaselkä on mennyt jumiin luultavasti heikon takareiden, ja sitä myötä väärän juoksuasennon vuoksi. Vaikka takareisi on kipeä, se ei ollut lihaksista tiukka, päinvastoin lähempänä todella liikkuvaa. Siksi kipeän takareiden venyttäminen ei olekaan tärkeintä, vaan venyttelen erityisesti etureisiä, lonkankoukistajia ja alaselkää.

Viimeisin käänne tuli jälleen ja sotki suunnitelmat. Mahdollisuuden koittaessa lupauduin kisaamaan syyskuun alussa Kiinassa etappimuotooisessa seikkailukisassa, Wulong Mountain Questissa. Ja eihän sinne suoraan levolta voinut lähteä, vaan treeneihin palasin samantien. Eli tilanne jälleen sama, kuin kesällä, lepo ja parantelu voisi purra, jos sitä tekisin pidempään, kuin pari kolme viikkoa kerrallaan. Hamstring vaivana on ikävä juurikin siksi, että sen kanssa pystyy elämään ja treenaamaan. Kisoissa vaiva ei ole itselläni pahakaan, koska kestävyyskoitoksessa vaiva ikäänkuin pehmenee, ja jää taka-alalle. Näiden seikkojen vuoksi vaiva pääsee kuitenkin pahenemaan. Kiinassa tehty kovavauhtinen juoksu pahensi jalkaa jälleen keväisiin lähtökuoppiinsa.

Nyt Kiinan koitoksen jälkeen tarkoitukseni on ottaa vähintäänkin suositeltu kuuden viikon aika, jolloin oikeasti lepuutan takareiden seutua, kuntoutan jumpalla, ja hoidan kipulääkkeellä, enkä tee mitään jalkaa ärsyttävää harjoittelua. Oikeasti.

Tärkeimmät hamstring syndrooma-aiheiset postaukseni löydät täältä.