Maastopyörävaellus Norjassa – vinkki hienoimpiin maisemiin mitä olet ikinä ajanut

Maastopyörävaellus Norjassa, Paraksen alueella on loistava kesävaellus. Heinäkuussa on hyvä käydä tunturissa vaeltamassa. Ja mukavin vaelluksen muoto on mielestäni maastopyörävaellus. 

Kaikista hienointa maastopyöräilyä on tarjolla Kilpisjärven kupeessa, Pältsan ja Paraksen ympäristössä. Ajettu reitti kulkee oikeastaan kolmessa maassa. Mutta tällä reissulla ajoimme siitä Norjan ja Ruotsin osuuden.

Maastopyörävaellus Norjassa, Paraksen alueella, on aivan omaa luokkaansa niin poluiltaan, kuin maisemiltaankin. Olen maastopyöräillyt ympäri Eurooppaa, Alpeilla ja pyreneillä, ja Kiinassakin, mutta tämä alue vie voiton kaikista niistä.

Kohde on siis Norjan Paras ja Ruotsin Pältsa. Nämä molemmat näkyvät hienosti jo Kilpisjärvelle johtavalle tielle ja houkuttelevat joka kerta kyläilyyn. Reissu suuntautuu siis oikeille vuorille ja kovien korkeuserojen maahan Norjaan. Suunnitelmamme oli lyhyt yhden yön reissu, mikä sisälsi kaksi ajopäivää.

Paras on 1419 metriin kohoava, yläosastaan jyrkkäpiirteinen Vuori.

Vaellusurat Kummavuopiosta läpi Ruotsin aina Norjan Singnaldaleniin asti tarjoilevat upeaa maastopyöräilyä ja ehdottomasti hienon maastopyörävaellus reitin. Olen pyöräillyt reitin aiemmin myös lokakuisissa keleissä. Silloin matka alkoi Suomen puolelta Kummavuopion kautta Pältsa-tunturille ja siellä olevalle tuvalle asti. Reittiä ei ole aukottomasti merkitty maastoon, ja merkinnät vaihtelevat hiukan maan mukaan. Suurta eksymisvaaraa ei kuitenkaan maastopyörällä ole.

Linkin takaa kannattaa lukea kuvaus reitistä, jos matkan aloittaminen Suomen puolelta, noin 10 km ennen Kilpisjärveä kiinnostaa. Ajomatkaa Suomesta tulee tällöin vähemmän. Molempiin suuntiin ajettuna nousua kertyy paljon, ja aikalailla samanverran. Lienee makukysymys, kummasta suunnasta maastopyörävaelluksen Norjassa haluaa aloittaa.

Suomen suunnasta lähdettynä reitti lähtee Suomen ja Ruotsin rajalta, ja lävistää Ruotsin kokonaan, päätyen Norjan puolelle. Matkaa voi jatkaa ihan hyvin Norjan Signaldaleniin asti, mistä me tämän maastopyörävaelluksen Norjassa aloitimme.

Alkumatkasta ura kulki koskien rytmittämää Paras-joen vartta.
Alkumatkasta ura kulki koskien rytmittämää Paras-joen vartta.

Maastopyörävaellus Norjassa ja Pältsalla – alku on aina nousua

Viikonloppuisella reissullamme ajoimme Norjaan, Skibotenista vielä Tromssan suuntaan ja viimein noin 10 kilometriä soratietä Signaldaleniin. Auto jäi parkkipaikalle Paras tunturin juurelle. Parkkipaikka on tarkoitettu nimenomaan tunturiin menijöille, ja siinä voi vaikka yöpyä teltassa.

Parkkipaikalta tunturiin vie hyvä mönkijällä ajettava ura. Uraa pitkin huolletaan Norjan ja ruotsin rajalla sijaitseva Gappohytta, eli norjalaisten vaellustupa. Tupaa voi käyttää, jos maksua vastaan hakee avaimen. Avaimia saa esimerkiksi tullista Suomen ja Norjan rajalta. Meillä oli mukanamme teltta ja makuupussit, emmekä aikoneet tupia käyttää.

Maisemat jo heti alkunuosussa olivat upeat.

Siinä missä ura on alusta asti hyvää ajettavaa, tarjoaa se muita haasteita. Auto jätetään vain muutamia kymmeniä metrejä merenpinnan yläpuolelle, joten nousu Gappohyttanille 706 metrin korkeuteen noin 10 kilometrin matkalla on jo todellista vuoristonousua pyörälle. Alusta on paikoin kivikkoinen, mutta reitti on selvä. Eksymisvaaraa ei ole.

Meillä keli oli upea, ja kokoajan lisää ja lisää avautuvat maisemat palkitsivat hiestä märän polkijan. Pariin otteeseen oli jalkauduttava: erityisesti tarakalla oleva lasti hankaloittaa jyrkkään ylämäkeen ajamista. Eivätkä parin päivän ruuat ja retkikeitin selässä varsinaisesti lisää vauhtia.

Ura Gappohyttanilta kohti Parasta on nopeakulkuista.

Jyrkimmät mäet hellittävät pari kilometriä ennen Gappohyttaa. Ylängölle päästyään voi ainoastaan nauttia upeasta pyöräilystä ja mahtavista maisemista. Alustaa ja uraa ei käy moittiminen missään vaiheessa. Nousussa nopeus vaihteli mukavasta 6-7 kilometrin tuntivauhdista aina maltilliseen alle kolmen kilometrin tuntivauhtiin. Tasamaalla vauhti oli jälleen normaalia maastopyöräilyn polkuvauhtia.

Karautimme autolla nautitun aamiaisen voimin, muutamia kuvaustaukoja lukuun ottamatta, Ruotsin puolelle lounaalle. Erakkomaisina suomalaisina, emme jääneet seurustelemaan toisen maastopyöräilijän kanssa Gappohyttanille, vaan jatkoimme siitä matkaamme pienen tunturilammen rantaan. Rajalla maltoimme sentään pysähtyä jututtamaan Pältsan tupavahteja, jotka olivat tulleet naapurimaahan päiväretkelle.

Kuljetamme mukanamme kätevää Jetboilin kaasukeitintä. Sillä vesi lämpimäksi ja kuumassa turpoavaa ruokaa syntyy nopeasti. Lounaan jälkeen pääsimme koko reissun hienoimmalle osuudelle: kohti Pältsan massiivia soljuville hiekkaharjanteille.

Vaellusurat kulkevat hiekkaharjanteiden päällä ylös ja alas polveillen. Näkymät ovat hienot, mutta enn ekaikkea harjanteet ovat mahtavaa maastopyöräilyä.
Vaellusurat kulkevat hiekkaharjanteiden päällä ylös ja alas polveillen. Näkymät ovat hienot, mutta ennen kaikkea harjanteet ovat mahtavaa maastopyöräilyä. Tässä kuva Ruotsista Norjaan päin, taustalla näkyy Paras.

Etsimme matkalta telttapaikan ja jätimme teltan ja suurimman osan tavaroista sinne, jotta pyöräily muuttuisi nautittavammaksi. Vaikka kilometrejä ei ollut vielä takana paljoakaan, tuntui yhtäjaksoinen nousu jonkin verran jaloissa.

Hiekkaharjanteen molemmin puolin on puroja ja lampia, joiden rannoilta löytyy hyviä telttapaikkoja. Emme innostuneet viemään telttaa Pältsan tuvan pihapiiriin, vaan jäimme omaan rauhaan.
Hiekkaharjanteen molemmin puolin on puroja ja lampia, joiden rannoilta löytyy hyviä telttapaikkoja. Emme innostuneet viemään telttaa Pältsan tuvan pihapiiriin, vaan jäimme omaan rauhaan.

Rutkasti keventyneillä pyörillä kävimme ajelemassa Pältsan tuvalta vielä uraa Kilpisjärvelle päin ja takaisin. Halusimme nähdä jälleen massiivin myös kaakosta, Kummavuopion reitin tulosuunnasta. Täältä olemme ajaneet aiemmin, myös lokakuinen reissu siis tuli tätä uraa pitkin.

Tauko on paikallaan. Ei ollut muita kulkijoita häiritsemässä matkan tekoa. Koko reissulla näimme ihmisiä vain Norjan suunnassa. Reitti pältsalta Kummavuopioon on jalkaisin kulkevalle pitkä.
Tauko on paikallaan. Ei ollut muita kulkijoita häiritsemässä matkan tekoa. Koko reissulla näimme ihmisiä vain Norjan suunnassa. Reitti pältsalta Kummavuopioon on jalkaisin kulkevalle pitkä.

Koko päivän ajelun ja kuvaamisen jälkeen palasimme teltalle lepäämään. Kilometrejä kertyi ensimmäisenä päivänä noin 40.

Maastopyörävaelluksen lomassa vuoren huiputus

Toinen päivä valkeni edelleen upeana. Kiireettömästi kokosimme telttapaikan kasaan ja suuntasimme keulat takaisin kohti Norjaa. Päivän ohjelmassa oli pyöräilyn ohella välitrekki, eli Paraksen huipulle kipuaminen.

Vettä ei tarvitse montaa desiä kantaa mukana, jokapaikassa on helposti vettä saatavilla.
Vettä ei tarvitse montaa desiä kantaa mukana, sillä joka paikassa on helposti vettä saatavilla.

Jätimme pyörät ja ylimääräiset tavarat uralta hiukan sivuun ja lähdimme tavoittelemaan Paraksen huippua loivimmalta näyttävästä kohdasta. Paras on huipultaan yllättävän jyrkkä, kahdelta sivulta pystysuoraa pudotusta. Suomen puolelle Paras näyttää hain evältä, ja sitä pidetäänkin joissakin piireissä seitavuorena. Lähes suoraan parkkipaikalta vuorelle noustessa, eli pohjoista reittiä käyttäessä, kertyy nousua noin kolmen kilometrin matkalla lähes 1300 metriä. Ilma erityisvarusteita kuitenkin selviää hyvin.

Kesälomalainen iloitsee kun näkee pitkästä aikaa viimein lunta! Matkalla kohti huippua.
Kesälomalainen iloitsee kun näkee pitkästä aikaa viimein lunta! Matkalla kohti huippua.

Huipulla maisemat ovat täysin omaa luokkaansa, näkymä avautuu Ruotsiin Pältsalle, Lyngeniin sekä Strofjordin koko alueelle. Ihan oikea vuoristo, ja näin lähellä Suomea!

Signaldalen laakso ja näkymä Lyngenin suuntaan, eli pohjoiseeen.
Signaldalen laakso ja näkymä Lyngenin suuntaan, eli pohjoiseen.

Paraksen  huipun jälkeen laskeuduimme kevein askelin takaisin pyörille. Huipulla käyntiin meni noin kolme tuntia. Ja siinä jo otettiin kuvia ja pällisteltiin huipullakin hyvä tovi, mutta niin kuuluukin.

Etelän suunnassa maisemaan hallitsee Pältsa, jonka lähettyvillä telttailimme.
Etelän suunnassa maisemaan hallitsee Pältsa, jonka lähettyvillä telttailimme. Patella ei selvästikään ole korkeanpaikan kammoa.

Jäljellä oli enää odottamamme alamäki autolle. Kaikki se vaiva tulomatkalla ylämäessä kääntyisi nyt sulaksi nautinnoksi. Mutkitteleva ja kivasti polveileva, sopivasti tekninen ura vei vauhdikkaasti alas Kyöpelin vuorelta sivistyksen pariin. Yksi parhaista laskuista!

Parasview03

Maastopyörävaelluksella ei kilometrejä lasketa

Maastopyöräilyvaellus Norjassa on ihan vaativa reissu, vaikka kilometrejä ei välttämättä kerry maastopyörälenkin tapaan. Matkanteko on kuitenkin hitaampaa jo alustan teknisyyden ja tavaramäärän vuoksi. Vaellusta ei kannatakaan suorittaa, vaan ennen kaikkea nauttia matkanteosta. Paljon evästä ja napostetltavaa, kunnolla juomaa ja rentoutunut mieli.

Yhteensä reissussa pyöräiltiin reilut 50 kilometriä maastossa. Trekkiä oli noin 3-4 tuntia, jossa nousua reilut 700 metriä. Matkana käveleskelyä tuli noin 6-7 kilometriä.  Maastopyörävalluksella oltiin liikkeellä täydet päivät. Varsinainen ajoaika maastopyörävaelluksella Norjassa lienee kuitenkin ollut ensimmäisenä päivänä noin 6 tuntia ja toisena päivänä trekkeineen kutakuinkin sama. Eli ihan treenistä meni reissu jälleen, vaikka kilometrejä saa Rovaniemellä yhdellä lenkilläkin enemmän.

Lisää mukavuutta ajeluun? Lue lisää: Pehmustetut pyöräilyhousut -lisää mukavuutta maastoyöräilyyn. >>>

Maastopyörävaelluksella Norjassa meillä on mukana siis teltta, alusta ja makuupussit. Yksi keitin ja pari kuppia sekä lusikat riittävät astioiksi kera juomapullojen. Ilmam keittämistä valmistuvat ruuat sopivat parhaiten kevyeen retkeilyyn. Tietysti mukana oli myös patukoita, hunajashotteja ja karkkia. Nyt kyseessä oli puolentoista vuorokauden reissu, joten ruuan määrä oli maltillinen. Vaatteina mukana on yksi varavaatekerta, kuoriasu, buffi ja hanskat.  Tällä kertaa myös lenkkarit, jotta ei tarvitse pyöräkengillä könytä Paraksen rinteitä.

Maastopyörävaelluksen jälkeen kävimme ajelemassa autolla molemmin puolin Lyngeniä ja katsastamassa lumilautailumahdollisuuksia.

Näkymä Lyngenin niemimaan länsipuolelta.
Näkymä Lyngenin niemimaan länsipuolelta merenrannalta. Upeasti nimimaa yhdistää meren ja vuoret. Samalla reissulla voisi meloa, juosta, lumilautailla ja maastopyöräillä. Tällöin pitää olla jo kovasti pakkaustaitoinen tai pistää kärry perään.

4 kommenttia

    1. Author

      Kiitos paljon! On onni asua lähellä maailman kauneimpia paikkoja, Lapin karuutta ja Norjan ja Ruotsin jylhyyttä.

      1. Olin itse kuukausi sitten käymässä Ruotsin Lapissa, mieli on siellä vieläkin! 🙂 Ei ole ruska täällä etelässä ihan samanlainen. Jäätikkövaellus oli myös hauska kokemus.


Vastaa