Miten pää kestää ultramatkalla? Seikkailukisoihin, polkujuoksuihin ja ultramatkoille valmistautuminen osa 3

Keskeyttäminen on helppoa, se on helpompaa kuin jatkaminen. Ultramatkalla on tiedossa, että keskeyttäneitä tulee aina. Mitä kurjempaa on, sitä enemmän keskeytetään. Kurja keli ja vaikea reitti lisäävät kiistatta loukkaantumisten ohella myös motivaatiopulaa.

Miten motivatio säilyy läpi ultramatkan, vaikka polkujuoksu tai seikkailukilpailun, ja miten henkinen kantti saadaan kestämään eteen tulevat vaikeudet? Vuorossa vinkkisarjan kolmas osa, eli pää.

Miten henkinen kantti kestää läpi pitkän ultramatkan?

Yö ja vesisade. Kylmä ja nälkä, päällä märät vaatteet. Polvessa on tuntunut kipua jo useamman tunnin, juoma ei maistu ja ruoka suorastaan yököttää. Vauhti on hidasta, mutta eteenpäin on pyrittävä. Kilpailu on vasta puolessa välissä. Ajatuksiin hiipi lämmin sauna, annos kotiruokaa, perhe ja oma sänky. Mieli perustelee, miksi jatkamisessa ei ole enää mitään järkeä.

Tärkein tekijä ultramatkan läpi pääsemisessä on vatsa, se että neste ja energia imeytyvät. Heti sen jälkeen tulee pää. On oltava tahtoa viedä ultramatka loppuun asti. Vaikeuksiakin tulee aina, pään on kestettävä myös ne.

Seikkailukilpailusta maaliin ilman polkimia.

lue lisää >>>

Ultrakisassa keskeyttää voi myös turhaan. Usein turhan keskeytyspäätöksen taustalla on keskittymisen herpaantuminen. Kun ajatus eksyy pois fokuksesta, hiipii tilalle mukavuudenhalu. Motivaatio kurjuuden sietämiseen loppuu, ja ajatus lämpimästä sekä levosta vie voiton.

Ongelmien kasaantuessa mieli alkaakin suurennella ongelmia ja puolustella keskeytystä oikeana päätöksenä. Keskeytysajatukset eivät iske päälle flowssa, tai menon ollessa parhaimmillaan.

Ongelmien synty ei välttämättä estä menestystä, mutta niiden ratkaisematta jättäminen voi estää.

Ongelmien synty ei välttämättä estä menestystä. Jonkintasoisia haasteita tulee yleensä aina vastaan. Kyky ratkaista ongelmia on tärkeä. Isoistakin ongelmista on noustu korkealle, kun ne on selätetty. Onnettomuudet ja loukkaantumiset ovat luonnollisesti eri asia.

Kun keskeytys hiipii mieleen, tässä viisi vinkkiä yleisimpiin haasteisiin.

1. Kylmä: palellun, enkä ehdi kuitenkaan ajoissa maaliin

On yö ja kylmä, vauhti tuntuu hitaalta, ja mieleen hiipii ajatus, ettei matkanteossa ole enää mitään järkeä, en ehdi ajoissa, ja palellun tänne. Ajattelen keskeyttäväni seuraavaan huoltoon.

– Pysähdy ja huolla itsesi kuntoon.
– Pue kaikki vaatteet päälle, avaa avaruuslakana ja survo se takin sisään kehon ympäri.
– Juo, ja syö.
– Laita valot niin kirkkaaksi, kuin akun keston puolesta uskallat.
– Lykkää keskeytyspäätöstä aamuun, ja juttele joko joukkuekaverin tai toisen kisaajan kanssa.
– Älä ajattele sänkyä tai nukkumista.

Neste- ja energiavajaus yhdessä univajeen kanssa saavat mielen sumeaksi ja välipitämättömäksi. Huoltaminen unohtuu ja esimerkiksi lisävaatteiden pukeminen voi jäädä kokonaan. Tai vastaavasti luullaan, että ruoka on loppu, vaikka repussa onkin proteiinijuomajauhetta. Myös avaruuslakanan olemassa olo unohtuu: sitä voi kyllä käyttää, jos seuraava vaihtoehto on keskeytys.

Aina tulee aamu, ja aamulla kaikki sujuu paremmin. Vauhti hidastuu kaikilla yöllä, mutta ultrakisoissa se voi myös nousta merkittävästi aamun valjettua tai kelin parannettua.

Hitaanakin voi jatkaa kisaa niin kauan, että jää oikeasti järjestäjän ilmoittamaan cut offiin. Perusperiaate on, että jatkaa niin kauan, että joku käskee lopettaa. Ennakoiminen voi koitua turhaksi. Jäkikäteen voi selvitä, että ilman keskeytystä olisi kuitenkin tultu ajoissa maaliin.

ultramatkalla seikkailukilpailussa
Tsekin kisassa oli kylmä. Yllättäen siitä kylmästä ei ole yhtään kuvaa. Vettä satoi kaatamalla pari vuorokautta, lämpöä oli 5-9 astetta, kuorivaatteita ei ollut. Olimme sortseissa, kietoiduimme avaruuslakanoihin ja pukeuduimme jätesäkkeihin. Tuloksena kisan voitto, sillä muut kärsivät kylmästä vielä enemmän. Järjestäjän kuvissa näkyy, kuinka osa itki kylän vuoksi. Tämän jälkeen olen ottanut aina hiihtohanskat mukaan, vaikka kuinka hellettä lupailisi.

2. Ultramatka ja vatsavaivat: energia ei imeydy

Turvonnut vatsa, jossa vesi hölskyy, ripuli tai oksennus – nämä enteilevät ultrakisassa lopun alkua. Se voi olla sitä, mutta ei todellakaan välttämättä. Jälleen sama kuten aina, ole valmistautunut ja käytä kaikki keinot.

Lue lisää vatsaongelmien selättämisestä täältä. >>>

– Istu alas, jos se lämpimänä pysymisen puolesta on mahdollista.
– Ota suolaa, hiilitabletteja, elektrolyyttejä (esim Osmosal) tai vaikka ripulilääkettä, mikä sinulle ja juuri siihen tilanteeseen sopii. Jos on pitkään nautittu sokerista evästä, voi jo pelkkä suolan syöminen voi auttaa.
– Syö ja juo paikallasi, ja annan ruuan sekä lääkkeen alkaa sulamaan ilman vatsan ravistelua ja hölskymistä. Jos on liian kylmä, jatka matkaa hiljaa kävellen.
– Lähde liikkeelle rauhassa.

Ultramatkalla kaikilla on haasteita energioiden kanssa, etenkin öisin. Ongelmien synty ei välttämättä estä menestystä, mutta niiden ratkaisematta jättäminen voi estää. Vajaa puoli tuntia paikallaan oleminen juuri oikeaan aikaan voi estää keskeytyksen ja parhaimmillaan nostaa vauhtia selvästi. Se on monessa tilanteessa ihan hyvä ratkaisu, jos vaakakupissa painaa keskeytys.

ultramatkalla seikkailukilpailussa
Kun energiat ovat nolla, ja olet oksentanut koko yön, on pakko vähän huilata välillä. Tästäkin vielä noustiin, ja tultiin ihan juosten maaliin. Vauhti oli vain pakko pudottaa hitaaksi toipumisen ajaksi.

3. Ultramatka ja kipu: polveen sattuu, rakko iskee, vanha nilkkavamma vaivaa.

Kivut ovat varmasti vaikeimpia. Aina ei ole helppo tietää, mikä on kipua, jonka vuoksi pitää keskeyttää. Kipu on myös sidoksissa mielialaan, eikä kaikki kipu välttämättä tarkoita, että jotakin menee yhä enemmän rikki.

Amerikkalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että ultrajuoksijoilla oli todella korkea kipukynnys, kun kyseessä oli heille aiemmin tuttu kipu. Kokemus auttoi. Kun kipu oli tuttua, juoksijat tiesivät, mitä tulee tapahtumaan, kuinka pitkään kipua voi sietää tai missä vaiheessa se menee ohi. Kipu unohtuu vauhdin kasvaessa tai esimerkiksi verensokerin noustessa.

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että uuden kivun sattuessa kohdalle tilanne oli toinen. Kipu, josta ultraajalla ei ollut aiempaa kokemusta, johti helpommin keskeytykseen. Näin siitä huolimatta, että tuttu kipu saattoi olla kropalle ”tuohoisampaa”, kuin ennestään tuntematon kipu.

Kipu kannattaa opetella erottamaan kurjuudesta.

Ultramatkalla vain ultraaja itse voi tietää, mistä kivusta on kyse, ja minkä verran, ja millaista kipua on valmis sietämään.


– mieti, onko joku varuste huonosti hangaten tai aiheuttaen muuten ongelmia. Rakot voi teipata, ja polvea tai nilkkaa yrittää tukea. Reppu voi olla huonosti aiheuttaen selkäkipua. Myös liian tiukalla olevat kengät voivat aiheuttaa hermokipua esimerkiksi jalkapöytiin.
– Unohtuuko kipu välillä, vain iskeekö se koko ajan tajuntaan vaikeuttaen kaikkea muuta ajattelemista? Tuntemukset muuttuvat isommiksi tai pienemminksi sen mukaan, mikä olotila on muuten.

Lue lisää jalkojen huoltamisesta ultramatkalla. >>>

Ja ylipäänsä ihmisen ajattelukyky ei ole parhaimmillaan kello kahdelta yöllä verensokerin ollessa alhaalla.

Kipu kannattaa erottaa ultramatkan kurjuudesta. Jälkimmäistä ei voi välttää, mutta se ei toisaalta vaaranna terveyttä. Lievän kivun ollessa kyseessä, voi kipua tunnustella jonkin aikaa. Välittömästi keskeytystä vaativa kipu on yleensä helppo tunnistaa.

4. Tavoitteet ultramatkalla: ei ole mitään järkeä jatkaa, koska sijoitukset ovat jo menneet.

Harva meistä on ennustaja. Myös muilla voi olla vaikeaa. Pitkissä, monen päivän suorituksissa tauot, erot ja tilanteiden keikahdukset eivät ole minuuttipeliä. Aina ultramatkalla osa aloittaa liian lujaa ja kohtaa vaikeuksia. Jos jonkun toisen vauhti romahtaa, voi pitkäkin eron kuroa kiinni. Usein yllättyy, kuinka hitaastikin menemällä lopussa tulee selkiä vastaan.

Kyse on pohjimmiltaan motivaatiosta, ei pelkästään liian hitaasta vauhdista. Monissa kisoissa ratkaisu on helppo: älä tee itse keskeytyspäätöstä. Oman kokemuksen mukaan vähänkään tavoitteellisen joukkueen ei kannata itse lyhentää reittiään, vaan jatkaa niin kauan, että järjestäjä määrää lyhyemmälle reitille tai cut offiin. Muissa lajeissa tämä ei aina onnistu. Tällöinkin keskeytyspäätöstä kannattaa lykätä.

Maaliin pääsy on opettaa aina jotakin. Sijoituksesta huolimatta. Eihän hiihdon maailmancupissakaan olisi montaa hiihtäjää, jos vain varmasti kukitukseen päätyvät hiihtäisivät loppuun.

Tässäkin kisassa teimme turhaan reilun tunnin kierroksen väärälle mäelle, korjasimme kaksi pyörää, ja voimme pahoin huollossa. Siitä huolimatta sijoitus toinen, ja mahtava meininki maalissa. Kuvassa vasemmalta Heiti, allekirjoittanut, Hannu ja Juha, Puolan Adventure Trophy 2018.

5. Kokemus: hanki paras vakuutus keskeytysten varalle

Kokemus on yksi parhaista vakuutuksista ultrakisoissa pärjäämiselle. Sitä kannattaa kerryyttää ja siihen kannattaa luottaa.
– Ajattele, että olet ollut vastaavassa tilanteessa aiemminkin ja selvinnyt hyvin.
– Jos seikkailukisoissa joukkuekaveri epäröi, sano, että olet ollut tilanteessa aiemminkin ja siitä selvitään.
– Opi ja varustaudu. Kun tiedät, mikä voi ratkaista ongelman, ota se mukaan seuraavalla kerralla.

ultramatkalla seikkailukilpailussa
Tämä oli meille uusi tilanne, ja olimme hetken hiukan neuvottomia. Pyöriä ei voinut ajaa, ei taluttaa, ei nostaa. Myös lenkkarit jäivät kiinni mutaan. Tien ulkopuolella oli vain piikkipuskaa. Mutta hetken odottelun myötä lieju alkoi kuivumaan, ja pääsimme jatkamaan. Parin tunnin jälkeen löytyi linna, ja linnalta hana, mistä saimme vettä ja pestyä pyörät. Ne toimivat vielä kohtuullisesti seuraavanakin päivänä. Kuva OP.

Keskeyttäminen on yleensä kaikille kurjaa, mutta siihen päätyminen puolestaan subjektiivista. Se riippuu kilpailijan tavoitteista, olosuhteista ja kokemuksesta. Jos tavoitteena on osallistuminen, on keskeytyskynnys matalampi, kuin jos ehdoton tavoite on läpipääsy. Aurinkoisella kelillä voi retkeillä huvikseenkin, mutta huono keli lisää keskeytysten määrää. Kokenut ultraaja luottaa pystymiseensä ja taitoihinsa kokematonta enemmän.

Vatsa, pää ja jalat ovat ultramatkalla tärkeimmät

Luota itseesi ja jaksamiseesi. Huolehdi energian saannista ja ennen kaikkea juomisesta. Kun vatsa voi hyvin ja energia imeytyy pysyy motivaatio helpommin yllä ja keskeytysmietteet taka-alalla. Samalla on jaksamista huolehtia jaloista ja niiden hyvästä kunnosta.

Muista myös nauttia! Vaikka tuntuisi, ettei ultramatkassa ole mitään järkeä, on kokemus niin hieno, että siitä kannattaa nauttia. Unohdan itse sen välillä, ja pyrin muistuttamaan itseäni, että tätä kaluan. Etenkin kun on vaikeaa, mietin, kuinka paljon olen halunnut kisaan ja nyt se vihdoin on tässä.

Ultramatkan kolme tärkeintä asiaa ovat vatsa, pää ja jalat. Postaussarjassa löytyy vinkit näiden hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Seikkailu- ja polkujuoksukisoihin sekä ultramatkoille valmistautuminen osa 1 – Miten estää rakot? >>>

Seikkailu- ja polkujuoksukisoihin sekä ultramatkalle valmistautuminen osa 2 – Miten estää vatsavaivat? >>>

Löysitkö postauksesta uusia näkökulmia ultramatkan selättämiseen? Jaa postausta eteenpäin!

Vastaa