Välillä työmatka on treeniä

Minulla on oikeastaan varsin ihanteellinen työmatka. Se on hyvän mittainen, noin 9 kilometriä, jotta siitä voi saada treenimielessä jotain irti. Juosten aikaa saa kulumaan tunnin tai vajavan.Pyörällä sen taittaa puolessa tunnissa, ja mennen tullen on lopussa kunnon mäki.  Paluumatkasta saa tunninkin ajon, kun kiertää kunnon mutkan ennen kotipihaan saapumista. Näin tavallisella työmatkapyöräilylläkin saa treenin pohjaksi tunteja kasaan. Mutta matkassa on myös muita mahdollisuuksia.

Viime viikolla työmatka taittui suksin. Pihalta ladulle on matkaa noin 200 metriä. Joen kautta kurvattuna matkaa hiihtäen tulee noin 11 kilometriä, ja latu vie lähes työpaikan ovelle. Ei voi valittaa. Upeassa aurinkokelissä aamun aloitus on täydellinen.

Yksi suosikeistani on myös yhdistelmä spinning + juoksu kotiin, tai kuntosali + juoksu kotiin. Kun töissä on hyvä kuntosali, ei tarvitse säätää moneen kertaan varusteiden kanssa talvellakaan. Tunnin salisession tai reippaan spinningin päälle, noin tunnin juoksulenkin voi juosta joko reippaana, tai vaikka pääosin palauttelevana, tarpeen ja tuntemuksen mukaan.

Mielen virkistyksen lisäksi työmatkalta voi saada palauttavaa tekemistä tai tuntien keräilyä. Esimerkiksi kevyitä pyörittelyjä noin 5-7 tuntia viikkoon, kun joka päivä matka taittaa pyörällä. Juoksua mukaan voi mahduttaa silloin tällöin, omat koipeni tuskin pitäisivät säännöllisestä asfalttipuurtamisesta reppu selässä. Kaiken kaikkiaan työmatkojen teho häviää, jos joka ikinen päivä taittaa matkan samalla tavalla.  Ärsykkeitä kannattaa siis suosia tässäkin, ja pitää välipäiviä myös työmatkasta. Ainakin siinä tapauksessa, että haluaa siitä treenimäistä hyötyä. Treenistä ei myöskään saa paljon irti, jos matkanteko sallii farkkujen ja kauluspaidan käytön. Tämäkin on oivaa arkiliikuntaa, mutta kestävyystreeniksi tehosta ei tällöin ole. Ylipäänsä matkaa ja tehoa pitää olla sen verran, että ”treenihormonit” alkavat erittyä ja muutoksia kehossa tapahtua. Varttitunnin pyöräily ei vielä tätä reaktiota laukaise.

Kulkeminen vaatii hiukan suunnittelua erityisesti varusteiden suhteen. Kaikki kannattaa pakata illalla valmiiksi, ettei aamulla kiireessä mitään jää pois kyydistä. Aina iltakaan ei pelasta kömmähdyksiltä: olen unohtanut eräänkin kerran eri vaatekappaleita kotiin. Joskus jonkun kriittisen puuttuessa on pitänyt soittaa autokyyti, esimerkiksi lenkkareiden unohtuessa on juoksulenkki vahvasti vaarassa. Kerran unohdin päällimmäiset housut sydäntalven aikaan. Halusin kuitenkin pitää iltalenkistäni kiinni ja juoksin kotiin aluskerraston housuissa. Lämpö riitti eikä kukaan vastaantulijakaan kyseenalaistanut mustia villapöksyjäni.

Työmatkaa varten pakkaan tavarat reppuun. Samalla saa lajinomaisen harjoituksen repun kanssa juoksemisesta. Se on tärkeää, sillä reppu muuttaa juoksuasentoa ja rasittaa jalkoja eri tavalla. Sama toki pätee myös pyöräilyyn.

Reippailemalla alkanut aamu on voimavara. Oma työmatkani kulkee läpi mukavien maisemien, pitkin mäntykankaita ja Kemijoen rantoja. Tunnelma aamuisin olisi varmasti vallan toinen, jos minun pitäisi istua matkani kehäteiden ruuhkassa, tai kulkea kaupungin ihmisvilinässä. Minulle se ei sopisi, hattu ylös kaikille jotka eivät ruuhkaisessa loskassa stressaannu. Itse liputan edelleen avarien hankien ja metsämaisemien puolesta työmatkoillakin.