Helppo vapaalaskureissu Ruotsin Lapissa
Onko mahdollista tehdä helppo vapaalaskureissu?
Meille on tullut tavaksi yhdistää vapaalasku ja pieni vaellus samaan reissuun. Tutuiksi ovat tuleet Suomen tunturit, Norjan Lyngen ja Ruotsin vuoret. Erityisesti Ruotsista löytyy useita reissukohteita, missä on helppoa vapaalaskua sopivan vaeulluksen päässä.
Kerron tässä postauksessa pääsiäisen lyhyestä vapaalaskureissusta lumilaudoin Ruotsissa.
On talvivaelluksia ja kevättalvivaelluksia
Olen vaeltanut ja lumilautaillut aiemmin muun muassa pari viikkoa Käsivarressa joulun ja vuodenvaihteen aikaan. Pakkasta oli koko reissun ajan -20 ja -30 asteen välillä. Päivänvaloa ei ollut, eivätkä varusteetkaan olleet aivan viimeisen päälle. Siihen verrattuna parin yön pääsiäisreissu autolta on helppo toteuttaa. Huhtikuun alku on pohjoisessa täysin eri vuodenaika, kuin joulu-tammikuu.
Toki vapaalasku ja talvivaellus vaativat aina kokemusta ja osaamista. Ja joitakin varusteitakin. Tietyt varusteet on oltava talvireissuilla mukana, olipa reissun kesto mikä hyvänsä. Vuosien aikana meidän perheeseen on kertynyt hyvä valikoima vapaalasku-, lumiturvallisuus- ja vaellusvarusteita, ja tätä nykyä niiden pakkaaminenkin sujuu jo rutiinilla. Toki muistan yhden reissun Ahkalle, Sarekiin, jolloin teltta jäi kotiin. Tätä puutosta paikkasimme tekemällä lumiluolan yösijaksi. Hyvin sekin meni.
Miten tehdä helppo vapaalaskureissu?
Vapaalaskureissumme rakentuvat tieltä sopivan matkan päässä olevien laskupaikkojen mukaan. Lautailu ei ole pääasia, mutta vaellus ja vuorien huiputtaminen lumilautailun vuoksi, tukevat sopivasti toisiaan. Vuorille nouseminen on se osuus, joka ei välttämättä noudattele näissä reissuissa tuota helppouden periaatetta. Ajatuksena on kuitenkin itse ansaita ne kuuluisat käännökset.
Helppo vapaalaskureissu syntyy seuraavista lähtökohdista:
- valitaan ajankohta pitkältä keväästä,
- ei lähdetä alueelle, missä on kohonnut lumivyöryriski,
- valitaan kohde läheltä tietä ja sitä myötä vaellukselle sopivan lyhyt matka ja
- otetaan varusteiden kuljettamiseksi ahkiot.
Bike to ski – vapaalaskua helpoimmillaan >>>
Vapaalaskureissu Ruotsiin – kohteena Abisko ja Giron
Abisko on kylä pohjois-Ruotsissa noin 100 kilometriä Kiirunasta pohjoiseen. Se on jo aivan tuntureiden sylissä, ja osa kyläjono, joka on Narvikiin johtavan rautatien varressa. Abisko on suosittu lähtöpaikka vaelluksille, ja siellä on hyvin parkkitilaa esimerkiksi tunturiaseman lähettyvillä. Parkkipaikalta pääsee suoraan Kungsledenille, hyvin merkitylle retkeilyreitille. Reitti vie Abiskosta Abiskojärven tuvalle, ja siitä kohti Kebnekaisea. Abiskosta lähtevää osuutta on kuljettu kevättalvella paljon, niin paljon, että se kantaa yleensä hyvin.
Ahkiossa kulkee erittäin kätevästi kaikki talvitelttailun varusteet: keittimet, ruoka ja vaihtovaatteet, mutta myös lumilauta ja lumiturvallisuus välineet. Emme ole vielä siirtyneet splitboardeihin, joten siirtymät tasamaalla lumikengin tallustellen eivät ole kovin vauhdikkaita. Lumikenkäily ei ole hätähousujen hommaa, mutta ahkio kulkee kevyesti perässä kovalla alustalla. Lumikengät häviävät tasamaalla ja helpoilla osuuksilla liukuville menopeleille. Mutta toisaalta ne ovat todella hyvät nousuissa erinomaisen pitonsa ansioista. Niillä taittuvat jyrkätkin nousut painavaakin ahkiota vetäen.
Meillä suuntana oli Giron ja sen alarinteet. Kuljimme retkeilyreittiä muutaman kilometrin. Erkanimme reitiltä ja suuntasimme kohti Gironia kansallispuiston rajaa pitkin. Pidämme siitä, että teltasta avautuu hienot maisemat. Tämä vaatii ahkioden vetämistä korkealle rinteeseen. Illan alkaessa hämärtyä etsimme telttapaikan sulan nyppylän päältä, mistä maisema avautuin Torniojärvelle.
Retkien aikataulutuksena toimii se, että ajamme alkuillaksi tuntureiden äärelle. Illan vielä valoisat tunnit siirrymme tunturiin tai lähemmäs laskupaikkoja yöksi. Mieluiten perustamme leirin sellaiseen paikkaan, mihin voi laskea suoraan laudoilla.
Keskimmäinen päivä on omistettu huiputukselle ja vapaalaskulle, ja viimeinen päivä käytetään siirtymään takaisin autolle. Kyllähän usein tuo vapaalasku osuus tarkoittaa vain yhtä laskua vuoren huipulta alas leiriin.
Ansaitutu käännökset – ylös kipuaminen on helposti 1000 nousumetriä
Päivä valkeni täysin kirkkaana ja aurinkoisena heti aamusta lähtien. Ei ollut odotettavissa pilviä tai tuulta. Jätimme leirin pystyyn sijoilleen ja pakkasimme lumilaudat, sekä lumiturvallisuusvälineet reppuun. Eväiksi lähti patukoita ja juomaa.
Alkumatka metsikössä voi olla hidasta, mutta me löysimme onneksi kuljettua uraa aina puurajalle asti. Puurajan yläpuolella lumi kantoi loistavasti, ja nousu eteni omien voimien mukaan juuri sopivaan tahtiin. Keli oli lämmin ja tuuleton, minkä vuoksi aluskerrastopaita riitti hienosti. Kiire oli jätetty sinne kiirerajan toiselle puolelle.
Olimme aiemmin nusseet Gironin huipulle oikealta, jyrkän rinteen kautta. Siinä korkeuskäyrät otetaan nopeasti, ja matka taittuukin sen jälkeen pitkälti laakeaa tunturin lakea. Nousu on kuitenkin hyvin jyrkkä, ja voi olla vyöryaltis. Me suuntasimme tunturin keskelle, ja siellä olevalle järvelle. Tämä reitti noudatteli aiottua laskua. Halusimme nähdä lumitilanteen laskulinjalla.
Nousu järvelle asti oli varsin loivaa. Olimme järvellä noin kahdessa tunnissa. Siihen mennessä olimme nousseet 500 metriä. Järveltä nousu jyrkkeni selvästi. Tämä olisi myös laskun jyrkin kohta, se oli noin 25 astetta, eli jo lähellä varsin vyöryherkkää. Lumi oli kuitenkin todella stabiilia, kovaa, eikä kerroksia ollut. MSR:n lumikengin pito oli loistava, kantakorokkeet säästivät hiukan akillesjänteitä. Ylös mennessä oli hyvä suunnitella laskulinjoja.
Huipulla tuuli ensimmäistä kertaa koko reissun aikana, ja pistin kuoritakin päälle. Keli oli kuitenkin aivan loistava kokonaisuudessaan. Oli niin kirkasta, että näkyvyyttä riitti kilometrien päähän! Maisemat avautuivat sekä Vassijaurelle, että Kebnekaiselle päin. Myös meille tuttu tunturi Ahka häämötti horisontissa. Nousua ylös tuli vähän yli 1000 metriä, ja Giron huippu on pikkuisen vajaassa 1600 metrissä. Eli siis sopivan helppo vapaalaskureissu, ei mahdotonta nousua, ei kovin vaikeaa reittiä ja upea sää.
Eriliaisia laskulinjoja ja monenlaista lunta
Lasku oli monipuolinen, kuten aina tunturissa. Vapaalaskun suuri ero muuhun lasketteluun onkin lumiolosuhteiden moninaisuus ja haastavuus. Yhdenlaskun aikana lumi voi vaihdella valtavasti ja sitä myötä laskun vaativuus voi kasvaa merkittävästi.
Aluksi jytyytimme korppupeltoa, kunnes löysimme ylöspäin tullessa katsomamme ja suunnitellut laskulinjat. Pienissä painaumissa oli edellisen päivän pieni lumisadekerros, joka riitti pehmittämään sopivasti menoa. Ensimmäinen osa laskusta vei tasanteelle, missä oli hetkeksi otettava lauta pois jalasta.
Pieni siirtymä kävellen ja edessä oli laskun jyrkin, ja hienoin osuus, lasku järvelle. Tässä lumi oli kovaa, mutta pinnaltaan tasaista ja kuorrutettu pienellä puuterikerroksella. Tässä sai sen flown päälle, mikä koko laskemisessa on mahtavinta.
Järvellä oli jälleen pieni tasamaan kävelysiirtymä. Vaikka suurin osa vuoresta oli jo laskettu, oli edessä oleva ”loppulaskukin” hauska. Päätimme laskea joenpohjaa, joka tarjosi pehmeää lunta ja monenlaista pientä kikkailua. Pyrimme pääsemään niin pitkälle laaksoon, kuin mahdollista, lähemmäksi telttaa.
Kun vauhti loppui pehmeään lumeen joen pohjalla, olin sopivasti väsynyt. Takajalka oli hapoilla lumilaudalla surffailusta ja kasvoja kiristi hiki ja auringon paiste. Vaihdoimme viimeisen kerran lumilaudan lumikenkiin. Tallustelimme viimeisen kilometrin teltalle osittain pehmeässä lumessa, ala- ja ylämäkeen menemällä. Teltalla aurinko edelleen paistoi täydeltä terältä. Päivä oli reilut kuusi tuntia pitkä.
Sopivasti, muttei liikaa
Teltalla alan heti laittamaan ruokaa. Trangialla valmistuu kätevästi niin kaupan pastat, kuin oma tekemät lihapullat kastikkeella ja muusilla. Tärkeää on myös vaihtaa märät vaatteet pois. Kuivilla vaatteilla on mukavaa vain olla ja telttailla. Näillä reissuilla pääsen kaikista parhaiten irti kaikesta arjesta. Netti ei toimi, eikä ole mitään muuta virikettä, kuin välttämättömät huoltotoimet.
Molemmat telttayöt sujuivat lämpimästi. Käytän usein kertakäyttöisiä kädenlämmittimiä varpaita lämmittämässä. Varpaani ovat kylmänherkät, eikä uni tahdo tulla, jos jalat ovat kylmät. Pistän pienet lämpenevät pussit villasukkiin ja nukahdan lämpimin jaloin talvimakuupussin pehmeydessä. Alustoina meilä on kaksi koko teltan pohjan peittävää solumuovista alustaa, sekä vielä molemmille oma itsestään täyttyvä alusta. Näin maasta ei nouse yhtään kylmyyttä unia häiritsemään.
Yksi osa koko reissun hauskuutta on lasku ahkioiden kanssa pois tunturista. Ahkion kanssa laskeminen lumilaudalla on kinkkistä, mutta hauskaa. Reilun viiden kilometrin matkasta pääsimme lähes kaksi kilometriä laskien makkaratikkumetsääa ja kelkkauraa, loput jäivät lumikengin kuljettaviksi.
Aurinko lämmitti koko loppumatkan edelleen täydeltä terältä. Vastaan kelkkauralla tänä toisena pääsiäispäivänä tuli useita seurueita, joiden suuntana oli Abiskojärven tupa, tai ehkä jopa Kebnekaise.
Koko reissulla käveltiin lumikengin noin 30 kilometriä ja nousua tuli yhteensä 1300 metriä. Vapaalskut olivat kirsikka kakun päälle. Näillä reissuilla ollaan toki heti perillä. Tavoite ei ole vuorelta alaslasku, vaan itse reissu.
Lue lisää: Pääsiäinen Lyngenissä >>>
