Mitä yön yli melontaretki vaatii ?
Melontaretki tarjoaa vähintään yhtä uniikkeja luontokokemuksia, kuin patikointi ja vaellus. Melonta on kuitenkin hiukan vieraampi tapa nauttia luonnosta ja ulkoilusta. Melontaretkelle on korkeasta kynnyksestä huolimatta mahdollista lähteä helpostikin, kunhan muutama perusasia on kunnossa.
Jaan sinulle tässä postauksessa, miten pääset alkuun melontaretkeilyssä. Kerron myös, mitä yön yli melontaretki vaatii lähtijältään.
Mitä yön yli melontaretki vaatii?
Melonta on kesätävyyslaji, joka vie vesiluontoon. Melontaretki on vaellusta siinä missä mikätahansa vaellus. Toisaalta melominen ei ole perustaito, joka tulisi meille verenperintönä. Yön yli melontaretki vaatiikin huomiota ainakin kolmeen osa-alueeseen: lajitaitoihin, retkeilytaitoihin ja varusteisiin. Turvallisuuden näkökulma on läsnä näissä kaikissa. Turvallisuus rakentuu lajitaitojen, retkeilytaitojen ja varusteiden pohjalta.
1 Monipuolinen melontataito ja -kokemus on turvallisuuden ja mukavuuden perusta
Samalla tavoin, kuin patikointi tai vaellus kävellen vaatii kävelytaitoa, niin tietysti myös melontaretkelle lähtijän on osattava meloa. Jos vaellus suuntautuu tunturien kivisille urille tai teknisille poluille metsään, kysytään taitoa kävellä juurakkoisella polulla. Melonnassa teknisyys määräytyy sekä melontakohteen, että siellä vallitsevien olosuhteiden mukaan. Jokimelonnossa vaikeutta luovat virran voimakkuus ja kosket, merellä tai isolla järvellä puolestaan keli, esimerkiksi tuulen suunta ja navakkuus.
Melontaretkikohde valitaan taitotason ja kokemuksen mukaan. Mutta mikä on riittävä taitotaso? Tämä on jokaisen itse osattava arvioida. Melonnan tulisi tuntua varmalta ja itselle suhteellisen luontevalta. Jos retki suuntautuu joelle, olisi tietysti hyvä olla melonta kokemusta joelta, samoin myös merelle suuntautuvan retken suhteen.
Myös ryhmän kokonaistaidot vaikuttavat. Yön yli melontaretkellehän ei kannata lähteä yksin, vaan seurassa. Tämä on tärkeä turvallisuuden kannalta. Siksipä myös seurueen eri henkilöiden melontataidot ja kokemus vaikuttavat. Myös kokemattomimman olisi pärjättävä itsenäisesti ja pystyttävä taitojensa puolesta auttamaan myös toisia. Taitotasoja voi hiukan tasapainottaa, jos kokemattomampi meloja lähtee matkaan kaksikolla kokeneemman parina.
Melonta on pääosin lajina suhteellisen leppoisa, eikä välttämätt fyysisesti raskas. Hyvän lajitekniikan myötä tulee jaksamista lajiin. Vaikka vauhti ei olisikaan kova, voi kokemattoman melojan lihakset uupua ja matkanteko hidastua entisestään. Tällöin retkestä häviää myös nautinto. Melontaretken kohde ja reitti valitaan, kuten millä tahansa retkellä, kulkijoiden kunnon mukaan.
Melontaretkellä reitin suunnittelussa taukopaikkojen saatavuus on tärkeää. Meloessa ei aina ole mahdollista rantautua koska vain ja minne vain. Rantautusmipaikkoja taukojen pitämiseen on hyvä olla riittävästi. Pitkien selkien ylittäminen vaatii melojilta molempia, hyviä lajitaitoja ja jaksamista.
Tärkein turvallisuuden näkökulma onkin taitojen pohjalta tehty oikea kohdevalinta. Ensikertalainen patikoija tuskin lähtisi ilman kokemusta kahden viikon talvivaellukselle Käsivarteen. Riskit olisivat suuret kaikista näkökulmista. Samoin yön yli melontaretken turvallisuuteen vaikuttaa kaikista eniten kohteen ja reitin valinta. Näitä molempia on myös pystyttävä muuttamaan keliolosuhteiden mukaan. Omalle jaksamisella ja melontataidoille liian vaikean melontaolosuhteen ja kelin turvallisuusriskiä on vaikea poistaa hyvilläkään varusteilla tai retkeilytaidoilla.
Melontataitoihin kuuluu myös pelastautuminen vedenvarasta, toisen pelastaminen veden varasta ja taito käyttää melonnan turvavarusteita, kuten heittoliinaa. Näitä pitää harjoitella ennen retkelle, tai ylipäänsä melomaan lähtöä, ihan käytännössä.
2 Retkeilytaidot eivät kysy lajia – luonnossa selviydytään sen ehdoilla
Yön yli melontaretki kysyy niitä varsin yleisiä retkeilytaitoja. Kulkeminen lähtee suunnistamisesta, mikä on ilman muuta välttämätön taito. Tarvitaan siis kartta reitistä. Veden tasosta suunnistaminen eroaa maastosuunnistamisesta joiltakin osin. Näkyvyys on omanlaisensa, kohteiden koon hahmottaminen välillä hankalaa ja kajakin vauhti vaikuttaa kartan lukuun. Kompassin käyttö on hyvä olla luontevaa.
Melontaretkellä tulee lähes aina kylmä, olipa sää mikä hyvänsä. Itsensä toimintakykyisenä pitäminen säässä kuin säässä ratkaisee paljon. Retkeilytaitoihin kuuluu myös taito lukea sään vaihteluita, ennakoida, ensiaputaidot ja tulentekotaidot. Ja luonnollisesti myös melontaretkellä pitää tietää luonnossa liikkumisen säännöt ja vastuut. Hyvätkin varusteet ovat turhia, jollei niitä osaa käyttää. Siksi suosittelen kokeilemaan kaikkien varusteiden käyttöä ennakkoon.
3 Varusteet yön yli melontaretkelle kulkevat hyvin kajakissa
Melontavarusteet melontaretkelle ovat itsessään hyvin samat, kuin mihin tahansa melontaan lähdettäessä. omaa kalustoa ei välttämättä tarvitse. Melontaseuraan kuuluminen kannattaa. Seurat järjestävät yhteismelontoja ja erilaisia melontakursseja, mutta myös usein vuokraavat kalustoaan jäsenille myös pidemmille retkille. Itsestään selviä varusteita kajakin lisäksi ovat mela, kelluntaliivit, heittoliina, äyskäri, pumppu tai sieni ja aukkopeite. Syksymällä yön yli melontaretkellä tarvitaan otsavaloa vähintäänkin illan hämärässä toimimiseen, mutta ajankohdan mukaan mahdollisesti myös melontaan. Pimeällä meloessa oman näkyvyyden ja turvallisuuden vuoksi on puolestaan käytettävä huomiovaloa.
Retkimelontaan soveltuvassa kajakissa on säilytystilaa laipiossa. Paino ei ole niin merkitsevä asia melontaretkellä, ja varusteita voikin ottaa mukaan tilan antamissa rajoissa. Toki säilytystilojen koko riippuu kajakista ja mallista. Pariin kajakkiin saa tavallisimmin pakattua hyvin teltan, makuualustat ja makuupussit, sekä eväät, ruuat ja ruuanlaittovälineet. Juoma- ja ruuanlaitto vettä ei kannata unohtaa, ainakaan merelle lähtiessä.
Nappaa nämä myös mukaan:
- puukko,
- tulitikut,
- vahvaa teippiä ja narua,
- hygienia tarvikkeet,
- ensiapupakkauksen ja avaruuslakanan, sekä
- pillin kelluntaliiveihin.
Vaatteita tarvitaan kelin mukaan, toki kannattaa ottaa huomioon että meloessa kastuu aina. Vaihtovaateita kannattaa ehkä siis olla patikointiretkeä enemmän. Ja on hyvä pakata vesiitiivisti kuivapusseihin. Meloessa pidän itse neopreenitossuja, mutta rantautumiseen ja yöpymiseen esimerkiksi croksit ovat kätevät.
Mukaan pakkaan aina myös:
- kuoritakin ja housut,
- lämpimän taukotakin tai fleecen,
- päähineen ja hanskat ja
- kerraston.
Täältä voit lukea tarkempia ohjeita, miten pakata kajakki >>>
Mistä lähteä liikkeelle ja miten valita kohde?
Jos haaveilen melontaretkestä – aloita melomalla. Mikäli aiempaa kokemusta ei ole, niin suosittelen aloittamaan melontaseuraan liittymisellä. Melontakunto kehittyy melomalla, ja taito myös hyvällä opastuksella. Erilaiset tekniikkakurssit ovat todella hyvä tapa kehittää omia melontataitoja. Erilaisissa vesissä ja olosuhteissa melominen kehittää ja antaa käsitystä omista taidoista ja luo varmuutta omalle osaamiselle.
Melontaretkelle voi lähteä, kun osaa itse arvioida oikein taito- jakuntotasonsa, mihin ne riittävät ja mitä mikäkin olosuhde tarkoittaa. Jaksamisen voi huomioida retken mitan suunnittelussa. Silti takana olisi hyvä olla hiukan pidempia melontoja kuin tavallisimpa tunnin lenkkejä.
Sopivia melontakohteita löytyy ympäri Suomen. Lyhyemmät retket eivät mökkijärveä kummempaa ympäristöä vaadi, kunhan rantautumis- ja yöpymispaikka löytyy. Jokiretkille vaaditaan kuljetusta lähto- ja lopetuspaikkaan. Joki voi olla täysin erilainen melottava keväällä, kesällä ja syksyllä. Mikäli matkalla on koskia, sekä taitojen, että kajakin on oltava riittävä koskiin. Pienet järvet ja joet ovat varmimpia melontakohteita aloittelijoille. Niihin myöskään päivän sää ei vaikuta niin paljon. Näitä löytyy ympäri Suomen valtavasti.
Millainen on melontaretki Portugalissa >>>
Suuret järvet ja meri tarjoavat ympäristön pidemmillekin melontaretkille. Ne ovat toisaalta myös huomattavasti herkempiä sään vaihteluille. On täysin mahdollista, ettei matkalle pääsekään suunnitellusti, mikäli on todella kova tuuli tai myrsky. Ehdottomasti kannattaa tehdä ainakin pari reittisuunnitelmaa huonon kelin varalta. Hienoja suuria järviä melontaretkille on myös lukuisia. Näistä klassisempia lienevät Inarinjärvi, Saimaa ja Oulujärvi. Pellon Miekojärvi on piilotettu helmi Länsi-Lapissa. Aluetta haetaan kansalispuistoksi.
Suomen rannikolla saaristo ja meri ovat hiukan erilaisia paikasta riippuen. Upeisiin melontamaisemiin pääsee suoraan Helsingin ja Espoon edustalta, sekä pitkin Länsi-Uusimaata. Turun saaristo on myös klassinen kohde melojalle. Pohjoisempana Perämerellä meloja pääse nopeasti avomerelle. Hyviä ”melontamaastoja” löytyy esimerkiksi Vaasata, Kokkolasta, Oulusta ja Kemi-Tornion kohdalta. Monessa paikassa on myös tarjolla saaria rantautumiseen ja yöpymiseen, ja myös joitakin palveluja, kuten pieniä kahviloita saarissa.
