Kairacross Ylläs – puolivalmis packraft – vaellus

Kairacross Ylläs – puolivalmis packraft – vaellus

Packraft eli reppulautta on iskenyt itsensä läpi luonnosta nautiskelijan ja kuntoilijan välineenä. Packraft mahdollistaa vesistöjen vaihtamisen kesken melontareissun tai vaelluksen helposti. Kyseessä on siis oiva väline vaeltamiseen, ja miksei myös kisaamiseen.

Kairacross on tapahtuma, missä packraft-vaellus on puolvalmiiksi rakennettu, toteuttamista vaille valmis. Samalla kyse on kestävyyskisasta tai ulkoilutapahtumasta, aivan kuten haluat itse sen ottaa.

Kairacross Ylläs järjestetään Ylläs Outdoorweek -tapahtuman yhteydessä. Siinä on kolme eri sarjaa 6, 12 ja 25 tuntia. Tapahtuman osallistutaan joukkuein. Kyseessä on tavallaan pitkä suunnistusrata, mikä mennään läpi packraftin kanssa. Käytännössä melotaan, kun se on mahdollista, ja kannetaan reppulauttaa silloin kun on edettävä kuivalla maalla.

Kaikkea pitää kokeilla, myös Kairacrossia. Haastoin itseni suorittamaan läpi kaikki Ylläs Outdoorweekin kolme tapahtumaa, eli Kairacrossin lisäksi myös NUTS polkujuoksun Hetta-Pallas, sekä Ylläs-Levi maastopyöräkisan.

Kairacrossissa sarjaksi valikoitui parin kanssa 12 tunnin sarja. Siinä oli tosin tänä vuonna maksimi suoritusaika poikkeuksellisesti 14 tuntia.

Millainen Kairacross on?

Nimensä mukaisesti Kairacross vie läpi kairan eli selkosen. Tapahtuman lähtö oli kuitenkin Ylläksellä, Äkäslompolon kylällä, keskellä NUTS polkujuoksu -härdelliä. Tämä takasi hienon ja hyvähenkisen tunnelman tapahtumaan.

Lähtölaukauksesta kaikkien joukkueiden oli täytettävä reppuihin pakatut packraftit ja juostava niiden kanssa viitoitettua Äkäsjoen rantaan. Tästä lähtien reitillä oli suunnistetava lähdössä saadun kartan mukaan.

Meillä oli lainassa erittäin hyvä packraft ja saatteena saadut hyvät vinkit sen käyttöön. Olimme myös kokeilleet ennakkoon packraftin täyttämistä, kantamista, melomista sekä tyhjentämistä. Myönnettäköön, että seikkailu-urheilukokemuksesta on tässä hyötyä. Uskollinen seikkailukisareppuni imaisi raftin rullattuna sisään, ja oikeastaan kaikki lajin varusteet löytyivät omasta takaa. Osasimme ennakoida olosuhteet, kylmyyden ja märkyyden, sekä raftin kantamisen ja reitinvalintojen vaikutukset etenemisnopeuteen.

Kaircross starttasi packraftien täyttämisellä. Mukava hädelli, ennen juoksua Äkäsjoen rantaan. Olimme ahrjoitelleet täyttämistä pariin otteeseen ja se sujuikin toiseksi nopeiten. Kuva Poppis Suomela.

Packraftin täyttö sujui siis käteväst,i ja pääsimme toisena joukkueena matkaan. Rannassa siirryimme nopeasti vesille ja 100 metrin melomisen jälkeen kuittasimme itsemme kärkeen.

Äkäsjoki on näin heinäkuun alussa jo sen verran vähävetinen, että siinä on koko ajan aktiivisesti etsittävä väylää. Siinä kohtaa, missä vesi virtaa vuolaimmin, on paras vauhti ja myös parhaat mahdollisuudet olla melomatta kiviin. Jälkimmäiseen toki vaikuttaa myös se, kuinka täyteen packraft on saatu täytettyä ja minkä painoisia melojat ovat.

Pidimme kärkipaikkaa koko Äkäsjoen. Ensimmäinen rasti oli joen rannalla, sillassa reilun viiden kilometrin melomisen jälkeen. Meloin takana ja Kaisa edessä. Meloessa Kaisa luki karttaa jo toiselle ja kolmannelle rastille. Rastivälit kuivalla maalla olivat niin pitkät, että päätimme tyhjentää packraftin ja pistää sen reppuun vedestä noustuamme.

Lue lisää: Kairacross Saimaa – Team Melomon kisaraportti >>>

Melontarasteja kuivalla maalla – packraft vaellus

Packraft on täysin kannettavissa oleva väline. Siitä huolimatta en välttämättä kantaisi sitä juuri Iso Lompololovaaran päälle, missä toinen rasti oli. Vielä kolmaskin rasti oli kuivalla maalla, jolloin raftin kantamista tuli yhteensä noin seitsemän kilometriä. Olimme tyytyväisiä päätökseen pistää packraft kasaan ja reppuun.

Toki umpimetsässä kulkiessa kävi kyllä mielessä, että tälläinenkö on packraft vaellus? Melat kolisivat puihin ja packraft painoi selässä mättäiden yli harppoessa. Pyrimme pitämään reipasta vauhtia.

Molemmille rasteille tullessa ajauduimme reitiltä sivuun. Rastille numero kaksi teimme koukun vasemmalta ja kolmannelle rastille taas kiersimme hiukan turhaan tietä oikealta. Näinpä vesille mentäessä totesimme olevamme kolmas joukkue. Tuossa vaiheessa ei ollut tietoa, missä sarjassa edellä menevät olivat.

packraft vaellus
Rasti numero kaksi, Iso Lompolovaaran päällä oli määreeltään louhikon yläosa. Kantopätkää packraftile tuli tuossa yhteensä yli seitsemän kilometriä. Kuva: Poppis Suomela / Kairacross.

Luosujärveltä alkoi hieno seikkailumelonta. Luosujoessa on vanhoja uittorännejä ja kivien, sekä kallioiden välissä virtaavia pieniä koskia. Välillä ympärillä oli suota, metsää tai lohkareita. Kuljimme sutjakkaasti, vaikka yksi miesjoukkue meidät alkumatkasta ohittikin. Kartalla kaikki polut ja isot latu- tai kelkkareittipohjatkin näyttivät todella pieniltä, niitä hädintuskin huomasi. Olikin aivan täysi työ yrittää edes jollain tasolla pysyä kartalla tiuhaan mutkittelevalla joella.

Suunnistin takana, ja pysyimme suurin piirtein kärryllä siitä, koska odottaa rastia, tai nousua pois joelta. Kuudes rasti oli viimeinen rasti joella, sen jälkeen nappasimme packraftin kantoon, ja lähdimme puskemaan ryteikön läpi kohti tietä.

Tämän kantopätkän kuljimme siten, että packraft oli sulkurenkain kiinnitettynä edestä ja takaa meihin. Saimme myös tsemppiä tutuilta, jotka olivat seuraamassa kisaa sekä gps-seurannan avulla, että autolla ihan paikan päällä. Myös repusta kaivettu coca cola piristi valtavasti mieltä tässä kohtaa yötä!

Valitsimme tiekierron rastille numero seitsemän. Matkaa kuivalla maalla tuli tähän väliin reilut kolme kilometriä. Joen sillalla täytimme siis jo kolmatta kertaa packraftin ja suuntasimme jälleen vesille.

Rastille 7 meloimme Vähäjokea. Tämä pieni joki virtasi edellistä rauhallisemmin, ja vei meidät Ylläsjärvelle. Ylläsjärven saaresta haimme rastin numero kahdeksan. Siellä järjestäjällä oli illan pimetessä tulet ja tapahtuman liput meitä tervehtimässä. Puin kuorivaatetta päälle, ja jatkoimme tuulessa edelleen meloen järven yli sen pohjoisrannalle.

Kiinnostaako sinua mutisport ja seikkailu-urheilu? Lue lisää >>>

Voiko packraftin viedä Ylläksen huipulle?

Kyllä, packraftin voi viedä Ylläksen huipulle, mutta onneksi tällä kertaa ei tarvinnut.

Ylläsjärven rannasta alkoi tavallaan paluumatka takaisin Äkäslompoloon ja maaliin. Luulin vielä tuossa vaiheessa, että olimme menossa kohti Kotamajaa. En ollut missään vaiheessa avannut koko karttaa, vaan näkymäni oli ollut tähän rastille 9 asti.

Edessä oli joka tapauksessa jälleen pitkä kantomatka, joten tyhjensimme packraftin ja rullasimme sen reppuun. Toiseen reppuun laitettiin kaikki pakolliset varusteet ja toisessa oli packraft. Aloimme matkaamaan ylämäkeen yhden rastin kautta kohti Keskisenlakea. Nousua sinne tuli noin 340 nousumetriä.

Etenimme reippaasti kävellen kansallispuistossa sai käyttää vain merkittyä retkeilyreittiä. Kahvikeitaalta jätimme kansallispuiston taakse ja kuljimme oikaisten tunturin rinteessä.

Nousu tuntui keuhkoissa ja alaselässä. Mikä packraft vaellus, nousta nyt melat kädessä kohti tunturin lakea!

Vaihdoimme packraftin välillä Kaisalle kantoon. Kapusimme kohti sumua pitkin sorastettua polkua. Kello oli kolme aamuyöstä ja kosteus kietoutui kylmänä meidän ympärille. Ylhäällä leimattuamme rastin, pistimme hölkäksi ja suuntasimme tunturin huoltotielle. Arvelimme huoltotien ja pyörätien olevan nopein reitti Kellokkaan pihaan.

Sieltä valitsimme reitiksi Kesänkijärven rantaan latu-uran. Tässä vaiheessa minullekin selvisi, että emme käy enää missään muualla, Kotamajalla ainakaan. Loppu reitti oli käytännössä rasti Kesänkijärvellä ja siitä Kesänkijokea meloen maaliin.

Kesänkijärvi on vaikuttava aina Kesänkitunturin ja Kellostapulin puristuksessa. Erityisen vaikuttava se on ennen kello viittä aamuyöstä. Haimme järven keskelle viedyn rastin ja suuntasimme meille tutulle Kesänkijoelle.

Kesänkijoki mutkittelee suolla ja metsän reunassa. Kesänkijoella asuu majava ja joella onkin ylitettävä iso majavan pato. Siinä on pakko rantautua ja raahata packraft padon ohi.

Kohti maalia, viimeiset metrin maitse. Kuva Poppis Suomela / Kairacross.

Heti kello viiden jälkeen aamuyöstä saavutimme maalin Äkäslompolon keskustassa. Voitimme 12 tunnin sarjan ja aikaa kului 11 tunti 9 minuuttia. Onhan se aina hieno tunne tulla maaliin!

Meidän vahvuutenamme oli varusteet, tasainen tekeminen ja harvat tauot. Meloimme myös hyvin. Parannettavaa jäi suunnistukseen, emmekä varmasti olleet jalallakaan kisan kovin joukkue.

Kenkinä minulla oli Lasportiva Bushidot. Bushidot päästävät nopeasti veden pois kengästä, mutta ovat silti tarpeeksi pitävät ja tukevat. Reppuna melkein 20 vuotta vanha Osprey Hornet oli jälleen kultaa.

Lue lisää La Sportiva Bushidoista tästä postauksesta >>>

Joko olet kokeillut packraftia? Kommentoi alle, mitä pidit!

Vastaa