Melontaretki Sesimbrassa

Merimelonta upeissa maisemissa on aivan omaa luokkaansa. Sesimbran ympäristö ja Serra da Arrabidan luonnonpuisto tarjoavat mahtavat melontamahdollisuudet Portugalin rannikolla. Valtameri on kuitenkin valtameri, eikä talven mittaan jokainen päivä ole näillä rannoilla melontapäivä. Nyt pääsin kuitenkin melomaan hyvällä kalustolla alueen upeille rannoille.

Osallistuin paikallisen opasfirman, Bork you:n räätälöimälle, koko päivän melontaretkelle. Olin ollut yrityksen kanssa sähköpostiyhteydessä pitkin talvea, tarkoituksena vuokrata heiltä merikajakki. Sain edellisenä päivänä viestin, että voisin halutessani osallistua seuraavan päivän retkelle. Tartuin tilaisuuteen, ja pääsin viimein merikajakilla melomaan.

Retkelle osallistui lisäkseni ranskalainen Vincet ja suomalainen Henna. Molemmat olivat meloneet aiemmin, joten uskoin vauhdin olevan sopivaa, ja matkan etenevän. Reissun tarkoituksen oli käydä Capo Espihielillä kääntymässä, jolloin melonnalle tulisi pituutta vajaa 30 kilometria.

melonta sesimbra
Melontaretken reitti vei hienojan rantakallioden vieresta Sesimbran kylästä Capo Esphielin niemeen.

Aamulla yrityksen toimistolla meni portugalilaiseen tapaan reilu tunti, ennen kuin olimme vesillä. Melomaan pääsimme yhdentoista aikaan hieman pilvisessä säässä. Sesimbran satamasta suuntasimme siis pohjoiseen rannan myötäisesti. Kalliolla näkyi via Ferrata -tyyppisiä köysin varustettuja reittejä. Meloimme myös Praia da Cavalon ohi, paratiisirannan, jossa olin käynyt muun muassa suppailemassa ja polkujuoksulenkillä.

Rantaviiva on tässä tasaista vuorottelua suoraan vedestä nousevien kallioden ja niiden väliin jäävien hiekkarantojen kesken. Vedestä päin näyttää välillä, ettei kaikille rannoille voi päästä jalkaisin, mutta kyllä niille aina jokin reitti menee. Osa reiteistä on melko ilmavia polkuja, joihin on ehkä hakattu rappuja tai otteita kiveen avuksi.

Kallioiden sisään työntyi myös upeita luolia. Osaan pystyi melomaan sisälle, osa oli todella isoja, kuin luonnon omia kappelita. Yhdessä oli myös reikä ylhäällä, mistä näyi taivasta ja muuta luontoa. Meloimme hyvin rauhassa, ja kiertelimme luolasta toiseen fiilistelemässä. Se verran oppaamme piti kuitenkin aikataulusta kiinni, että paluumatka ei venyisi kovin pitkälle iltapäivään. Lähtiessämme meri oli hyvin rauhallinen, mutta oli odotettavissa, että tuuli nousisi iltapäivällä.

Lähellä Capo Esphieliä tuuli alkoi pikku hiljaa nousta. Niemennokassa tunsimme jo selvästi maininkeja, mutta aallot antoivat vielä odottaa itseään.

Capo Esphielin niemen toisella puolen tuuli jo selvästi enemmän, eli Lissabonin suunnasta. Tuuli oli kuitenkin kääntymässä, minkä tunsi selvästi, kun yritti pysyä paikallaan kääntökohdassa. Kajakki keikkui jo rauhattomasti ylös alas. Odotimme porukan kasaan, ja lähdimme paluumatkalla rantautumatta Capo Esphielillä.

Lounastauko pidettiin muutama kilometri kääntöpaikalta, noin 17 kilometrin melomisen jälkeen. Rantauduimme ihanalle, kallioiden syliinsä kätkemälle rannalle. Oppaamme olivat valmistaneet meille makaronisalaattia ja tarjolla oli myös leipää, juustoa ja suolalihaa. Sekä meloni. Jälkiruuaksi tietysti tilkkanen portviiniä.

Piknik-kelpoinen ranta.

Paluumatkalle tuuli oli noussut, ja paikoin sai meloa jo ihan reippaalla sykkeellä. Myötätuulessa merikajakki pyrki kääntymään ja puoltamaan herkästi tuuleen. Toisaalta myötäaalloissa oli hienoa harjoitella ”surffausta”, melonnan rytmittämistä aallosta hyötyen. Mutta kuvia ei paalumatkalla enää otettu, sen verran rauhattomana meri pyöri, etten uskaltanut kaivaa suojaamatonta puhelinta esille lainkaan. Seurueemme Vincent väsyi paluumatkan aallokossa, ja samalla ajauduimme erilleen toisistamme. Meloimme turhan kaukana, ja osin ihan yksin. En tiedä oliko oppaillamme heittonarua mukana. Odottelimme tovin porukkaa kasaan Sesimbran aallonmurtajan luona, mutta loppujenlopuksi kaikki jaksoivat perille asti.

Onnellisena on helppo hymyillä. Kuva Henna.

Matkalla oli myös mukava puhella suomeksi. Oman perheen kanssa toki on kieltä saanut käyttää, mutta muuten kaikki sosiaalinen seurustelu on tapahtunut pääosin englanniksi.

Ranta on melomiseen aivan upea. Rantautumispaikkoja on hellppo löytää. Löytöretkeily luolissa on elämys. Olin kuullut, että Arrabidan puistossa on luolia, mutta en ollut tiennyt, että niitä on jo tässä Sesimbran ja Capo Esphielin välissä. Väli on minulle tuttu polkuineen. Ja olikin mukava seurailla matkan etenemistä yrittäen tunnistaa ohitse lipuvia paikkoja, mäkiä ja rantoja.

Keli oli todella hieno, iltapäivällä aurinkokin paistoi. Meri on kuitenkin valtameri, ja sen huomaa. Aallokko on hyvin nopeasti varsin raskas melottava. Aaltojen yltyessä on helpompi pysytellä vähän ulompana rannasta, mutta toisaalta rannan kupeessa kaatuessa tuntuisi hiukan turvallisemmalta. Tällä kertaa meitä oli monta melojaa. Yksin tuolle reitille ja välille ei kannata lähteä. Keli voi kuitenkin vaihtua nopeasti, vaikkei se edes muuttuisi kovin huonoksi.

Sen lisäksi, että Sesimbran ja Arrabidan alueella on maailmanluokan polkujuoksu ja maastopyöräilymahdollisuuksia, on alueella myös maailmanluokan melontarannat. Kerrassaan upea päivä, suosittelen.

Muita melontatarinoita voit lukea täältä.
https://napapiirinseikkailija.wordpress.com/2018/06/24/pari-melontavinkkia-yllakselta/

https://napapiirinseikkailija.wordpress.com/2017/02/23/melontatreeni-hallissa/

https://napapiirinseikkailija.wordpress.com/2015/07/09/merella-melomassa-kuunsiltaa-lampoa-ja-upea-yopaikka/

2 kommenttia

  1. Kuulostaapa hienolta reissulta! Ehkä joskus minäkin. Merimelomista on tullut tehtyä Suomen olosuhteissa Kotkan edustalla.

    1. Author

      Oli kyllä mukva reissu! Rohkaisen tartumaan, jos on mahdollisuutta, tai jos vaikka muissa asioissa tai lomalla on joskus vastaavassa kohteessa.

Vastaa