Fatbike, fättäri, uusi kokemus
Jokainen Suomessa talvipyöräillyt tietää sen tunteen, kun eturengas vispaa lumessa laidasta laitaan, pyörä kääntyy lähes kyljittäin, ja jälleen jalka täytyy laskea maahan. Eteenpäin meno on yhtä säheltämistä ja venkoilua, syke nousee, eikä pyörittelystä ole tietoakaan.
Pääsin sunnuntaina kokeilemaan ensi kertaa talvella fatbikea. Ajelin Ounasvaaralla lumisateen jäkeisenä aamuna pehmeillä poluilla. Jos polulla oli pikkuisenkin kovaa pohjaa uuden lumen alla, pystyi fättärillä ajelemaan rennosti. Paikoin polku oli kuitenkin läpikotaisin pehmeä, ja sydäntalvena vähän kuljettu, joten talutteluakin lenkin varrelle sattui.
Fatbike – suomennettuna paksupyörä ja kansankielisesti fättäri – kulkee lumella ihmeellisen hyvin. Toki rajat silläkin tulevat vastaan, eikä oma reisikään jaksa jauhaa pohjattomassa perhmeydessä. Fättärillä voi kuitenkin pyöräillä sellaisellakin alustalla, missä tavallisella pyörällä joutuisi taluttamaan.
Isolta traktorilta näyttävä pyörä on oikeastaan varsin ajettava ja ketterä. Olen aiemmin kokeillut fatbikea kesällä. Silloin totesin sen olevan hauskaa vaihtelua, mutta ehdottomasti nautin kevyellä hiilikuitukilpurilla ajamisesta enemmän. Talvella tilanne on luonnolllisesti toisin: tavallinen pyörä on onneton kulkupeli ja harrastusväline alati pehmeällä lumella Rovanimen korkeudella.
Fättärin sesonki ei ole vielä alkanut Rovaniemellä. Keväämmällä sillä pääsee polkuja kuin polkuja vaaroilla. Kun lunta sataa harvemmin, ja polut ovat kuljettuja, on varmasti mukavaa päästellä pitkin poikin. Maaliskuussa joen jäällä voi ajella luultavimmmin missä vain. Tällä kertaa ajelin talvikävelyreittiä ja muita polkuja Tottorakan, Välirakan ja näköalatornin kieppeillä. Myös Korkalovaarassa ja Nivavaarassa on varmasti sopivaa ajettavaa asuinalueiden välissä.
Minulla kuluu talvisin aika hiihdon parissa, enkä ole järjestelmällisesti kaivannut talviajoon sopivaa pyörää. Jos haluaisin ajaa enemmän talvella, ja vieläpä maastossa, olisi fatbike ainoa järkevä vaihtoehto. Itsellä suurin hyöty siitä olisi kesällä mtb-vaelluksilla. Kun matka on pitkä ja alusta vaihtelee suosta kivikkoon, olisi fättäri kevyempi kulkea. Etenkin kun tavaraa on mukana, eikä vauhti huimaa päätä muutenkaan. Tavalliseen ajeluun fättäri tuntuu nitkuttamiselta pienellä vaihteella. Se on leppoisaa kyllä, mutta kokematta on vielä jäänyt, miten sillä ajetaan rallia.
Pyörä oli testissä Santasportista. Fatbikeja saa sieltä vuokrata. Jos alue on hiukankin tuntematon, kannattaa mukaan ottaa myös ohjaaja. On kyllä hintansa väärti. Ohjatun reissun kruunaa nuotio ja nokipannukahvit, sillä ennen kaikkea fättäri on kuitenkin retkeilyväline.
Viime talven pyöräilystä voit lukea täältä.
