Näin selätät Hetta-Pallas reitin juosten
Hetta – Pallas -polkujuoksu? Klassikkojen klassikko kävellen, ja tätä nykyä myös juosten, sitä Hetta-Pallas on. Kyseessä on maisemiltaan ainutlaatuisen upea vaellusreitti. Millaista polkua ja elämystä Hetta-Pallas reitti tarjoaa polkujuoksijalle?
Käyn tässä postauksessa Hetta-Pallas -reitin läpi kohta kohdalta polkujuoksijan näkökulmasta. Tästä postauksesta on sinulle hyötyä erityisesti jos olet selättämässä tämän välin NUTS Ylläs-Pallas -tapahtumassa, tai vakka omatoimi juoksulla. Poimi tästä postauksesta vinkit talteen ja olet jälleen askelta paremmin valmistautunut juoksemaan Hetasta Pallakselle.
Hetta-Pallas – polkujuoksu
Olen kulkenut Hetasta Pallakselle ensimmäisen kerran nuorena vaeltaen. Sen jälkeen tämä väli on tullut selätettyä useita kertoja juosten ja maastopyörällä. Viimeksi juoksin Hetasta Pallakselle 2021 NUTS-tapahtumassa. Postauksessa noudattelenkin juuri NUTS Ylläs-Pallas -tapahtuman uutta reittilinjausta. Se on 66 kilometriä pitkä ja sisältää lähes 1500 nousumetriä. Voit katsoa reitin tarkemmat tiedot täältä tapahtumajärjestäjän sivuilta.
Tämä reittilinjaus noudattelee muutoin täysin vaellusreittiä, mutta se käy tien vieressä tapahtuman huollossa Ketomellan kohdalla. Tässä kohtaa omatoimijuoksijan on mahdollista pysyä ylhäällä tunturissa vaellusreittiä seuraten. Silloin matkan on lähes 10 kilometriä lyhyempi.
Varusteiden näkökulmasta Hetasta Pallakselle juokseminen on ikäänkuin juoksuvaellus tunturissa. Reitti kulkee suurimman osan matkasta täysin avotunturissa ja on siksi altis suurillekin säänvaihteluille. Alusta reitillä vaihtelee. Suurin osa polusta on varsin kivikkoista, ja vaatii kengiltä paljon. Matka on lisäksi melko pitkä, ja varusteitakin on selässä painona. Kengän tulee olla tukeva ja suojata hyvin varpaat kivikolta. Näiden vuoksi olen itse päätynyt juoksemaan Hetta – Pallas -juoksuni joka kerta La Sportivan Akashoilla*.
Lue lisää polkujuoksukenkien valinnasta >>>
1. osuus: tie
Tapahtumassa lähtö on Hetassa kylällä, mistä juostaan tietä pitkin Ounasjärven päähän. Kansallispuisto ja vaellusreitti alkavat järven toiselta puolelta. Omatoimireissussa ylitys onnistuu myös ”venetaksilla”.
Asfalttitietä juostaan noin 5 kilometriä. Asfatti jätetään taakse hiekkatietä pitkin. Hiekkatie nousee vähitellen kohti kansallispuiston reunaa ja tunturiylänköä. Alusta on tässä paikoin hiukan pehmeää, mutta teknisesti tämä ensimäinen kymppi on helppoa.
2. Osuus: Pyhäkeron ylitys
NUTS Hetta – Pallas -juoksun ensimmäinen huoltopiste on noin 12 kilometrissä. Tästä kohtaa alkaa reitin luonne muuttuu polkujuoksuksi, ja alkaa Pyhäkeron ylitys. Polku sukeltaa huollon ja Pyhäkeron autiotuvan jälkee tunturikoivikkoon, muuttuen kiemurtelevaksi sorastetuksi poluksi. Tämä ylämäki nousee noin 700 metriin, eli edessä on polkujuoksijalle reilut 300 nousumetriä ja matkana noin 5 kilometriä. Reippaasti kävellen aikaa nousuun menee noin tunti.
Tämä mäki on reitin ensimmäinen, muttei viimeinen. Jollet ole todella tottunut mäkien nousija, tässä vaiheessa matkaa kannattaa vielä ottaa rauhallisesti, ja pitää syke aisoissa.
Pyhäkeron päältä polku jatkuu pitkään alamäkeen, joka on varsin kivinen ja tekninen. Tämä ei siis ole pelkkää lepoa juoksijalle, vaan koko ajan on oltava tarkkana, mihin astuu. Pitkän laskun jälkeen on vielä noin 70 nousumetrin nousu kurusta ylös ennen helpomman polun ja tasaisemman alustan alkamista.
3.Osuus: Ketomellan huolto
Tappurin paikkeilla polku on jälleen sorastettu ja näin juoksijalle teknisesti helpompi. Reitti laskettelee vähitellen tunturiylängöltä kohti Kemellaa ja asfalttitien laitaa. Aukealta polku sukeltaa koivikkometsään, ja viimein, mäntykangasmetsään ja hiekkapoluille.
Omatoimijuoksulla jättäisin tämän kierroksen pois, ja jatkaisin Tappurista retkeilyreitillä. Siihen polkujuoksutapahtuman reittikin palaa Ketomellan huollossa käynnin jälkeen.
Huolto on asfaltin reunassa, reilun 30 kilometrin kohdalla, ja yleensä varsin sääskisessä paikassa. Huollossa kannattaa kuitenkin tankata, sillä matkasta suurin osa on vielä jäljellä.
Huollon jälkeen on lähdetään saman tien loivasti nousemaan, mutta pari kilometria asfalttia helpottaa menoa. Asfaltilta sukelletaan jälleen mäntymetsään, missä alusta on hiekkatietä ja polkua. Loivan alun jälkeen edessä on muutama jyrkkä nyppyläkin, ennen kuin maisemat jälleen avautuvat.
Top 5 vinkit polkujuoksutapahtumaan >>>
4. Osuus: nousua nousun perään
Tunturiylängöllä on kokeneenakin kulkijana välillä vaikea muistaa, missä kohtaa on menossa. Pääosin maisemassa on paljon samankaltaisuutta, ja tuntureiden nousut muistuttavat toisiaan. Alue on puutonta, ja alusta on kivistä.
Menoa rytmittävät kuitenkin eri kurut, joissa reitti käy hakemassa vauhtia. Isoin on Hannukuru, missä melko varmasti näkyy muita kulkijoita. Hannukurussa on myös kaivo. Jokaisessa kurussa käyminen tarkoittaa aina myös sieltä ylös nousemista.
Usein sekä laskeutuminen kuruun, että kurusta ylös nouseminen ovat teknisesti vaikeita. Ne ovat kivisiä, ja poku mutkittelee kivikon seassa. Eteneminen on usein hitaampaa, kun olit ajatellut. Lukuisat ala- ja ylämäet hidastavat matkaa merkittävästi. Mikäli haluat tavoitella hyvää aikaa, juuri näissä kohdissa kannattaa pitää vauhtia yllä. Vaikealla polulla vauhti helposti hiipuu ja sitä ikään kuin unohtuu tallustelemaan polulle.
Tässä vaiheessa reittiä pisin yksittäinen nousu on Lumikeron päälle nouseminen. Siinä alusta on suhteellisen helppoa, ja polku selvä. Nousu näkyy kuitenkin pitkälle eteenpäin ja herättää varsinkin ensimmäisellä kerralla kunnioitusta. Lumikero kurottaakin aina 50 metrin korkeuteen. Nyt ollaan niissä nousuissa, mitä varten Pyhäkerolla kannatti jalkoja säästää.
Täydennystä juomaveteen löytyy Montellin majalta, Vuontiskeron ohituksen jälkeen.
5. Osuus: Hetta -Pallas -polkujuoksu: loppuhuipennus Taivaskero
Hetta-Pallas reitti ei olisi klassikko ilman Taivakeroa. NUTS Ylläs-Pallas -tapahtumassa pitkä nousu Taivaskerolle on monelle tiukka. Matkaahan on jo taitettu Hetasta lähes 60 kilometriä. Edeltävä 20 kilometriä on ollut pelkkää nousua ja teknistä alamäkeä, ilman mitään helpotusta. Taivaskerolle noustaan Rihmakurusta yhtenäistä nousua 4 kilometriä ja 330 nousumetriä. Tähänkin saa kävellen menemään tunnin. Alusta on tasaisen kivistä, muttei liian teknistä.
Taivaskeron jälkeen reitin voi katsoa olevan paketissa yhtä seikkaa lukuunottamatta. Usein juoksijaa pelottavat ylämäet. Vaikka Taivaskero onkin napakka nousu reitin tässä vaiheessa, on todellinen lihastesti alamäki Pallakselle ja maaliin. Iskuihin ja alamäkiin tottumattomat etureidet voivat olla niin hellänä tässä viimeisessä, vajaan neljän kilometrin alamäessä. Olenpa itsekin laskeutunut ensimmäisellä Hetta-Pallas-Hetta -juoksullani Taivaskerolta sivuttain, koska etureidet eivät enää pitäneet.
Loppulaskun alusta on täysin tasaista sorastettua polkua, mitä voi verrata soratiehen. Mitään teknistä siinä ei siis enää ole. Ja tässä vaiheessa voikin ottaa niin kovan loppukirin, kuin sielu sietää.
Muutama tärkeä vinkki
- Hetta – Pallas on tekninen ultramatka. Siihen kannattaa varautua ylämäkien lisäksi myös juoksemalla muutama alamäki etureisiä siihen totuttaen.
- Jos mietit kahden erityyppisen kenkämallin välillä, suosittelen valitsemaan tukevammat.
- Älä kanna mitään turhaa, mutta ota mukaan kaikki tarvittava. Pakolliset varusteet ovat pakollisia ihan syystä. Matkalla voi tulla vaikka lunta.
- Reitti on varsin selvä. Tarkkana kannattaa olla autiotupien ympäristössä.
- Muista ihailla maisemia, ne ovat kyllä yhdet Suomen kauneimmista!
