Jalat, vatsa pää – vinkkisarja ultramatkoille

Jalat, vatsa pää – vinkkisarja ultramatkoille

Pitkissä ultrissa on kolme asiaa, joista kannattaa pitää huolta koko matkan ajan. Nämä kolme ovat yleensä aina jollain tavalla keskeytysten taustalla, ellei sitten ole tapaturmasta kyse. Ultramatkojen pyhä kolminaisuus on jalat, vatsa ja pää. Teen postausten sarjan, mihin on koottu vinkkejä nästä kolmesta. Miten pidät jalat iskukykyisenä läpi kisan, ja mitä ultrakisan läpikäyminen vaatii pääkopalta.

Maalikuviin mennessä lähes 100 tunnin aikana on ehtinyt tapahtua monenlaista. Yleensä on kohdattu myös ongelmia. Niissä koetellaan aina joko päätä, jalkoja tai vatsaa.

Seikkailu-urheilu on joukkuelaji. Siinä koko joukkue keskeyttää, jos yhdellä jäsenistä on ylitsepääsemättämiä ongelmia. Olen kisannut yli 20 kertaa pidempän kuin vuorokauden ja lähes 30 eri jäsenen kanssa, kokeneiden kuin myös ensimmäisiä kertoja pitkässä kisassa olevien kanssa. Olenkin huomannut, että usein on niin, että kisailijalla on joku näistä on se heikko kohta, jalat, pää tai vatsa. Jollakin on helposti ongelmia jalkojen kanssa, tulee rakkoja, tai erinäisiä kipuja. Toisella on vaikeuksia ruuan tai juoman imeytymisen kanssa, tai ei vaan saa syötyä tarpeeksi. Tai sitten ongelmien ilmetessä tulee keskeytettyä vähän turhan helposti. Toki tämä voi vaihdellakin, ja itsenikin on pitänyt käydä oppimisprosessi läpi näiden osalta.

Käyn näissä kolmessa jutussa läpi omia ajatuksiaja vinkkejä, miten näihin liittyviä ongelmia voi estää, haastaa ja ratkaista. Vaikka omat kokemukseni pohjaavat pitkälti seikkailu-urheiluun, ovat suurin osa näistä vinkeistä sovellettavissa mihin tahansa ultrapitkään suoritukseen. Ja miksei lyhyempäänkin.

Itsellä on ollut ongelmia vuosien varrella näiden kaikkien kanssa. Jalka-ongelmat olivat akuutteja aluksi, ne olen kohdaltani saanut aika hyvin ratkottua, tai pystyn pääosin pitkässä kisassa ehkäisemään näiden syntyä. Pää nyt voi pettää koska tahansa, mutta sitäkään en koe suurimmaksi haasteekseni. Tiedän jo monia ajatuskulkuja, ja esim nukkumiseen liittyviä konsteja, miten saan pääni niin kutsutusti pidettyä kasassa läpi monen vuorokauden kisan.

Vatsa on oma akilleen kantapääni. Olen lukenut, ja tutkijan luonteeni mukaisesti myös kovasti selvitellyt erilaisia ravinto-, juoma ja muita fysiologisia lainalaisuuksia ja ajatuksia niin juomista, geeleistä, kuin ylipäänsä ravinnosta ja sen imeytymisestä. Paljon olen oppinut, ja todella onnistuneita ”syöntikisa”suorituksiakin on ollut. Mutta silti vatsa on edelleen itselleni haastavin.

Aina toiminta huolloissa ei ole niin säpäkkää. Siksi pitääkin olla selvät sävelet, ja tieto, mitä pitää ja kannattaa tehdä milloinkin. Huoltojen suunnittelu on osa kisaa. Kuva Adventue trophystä 2018.

Näiden postausten ajatuksena on myös herättää keskustelua ja omien vinkkien jakamista. Näistä kun tietenkään kaikki ei toimi kaikilla, vaan jokaisen on kokeilemalla löydettävä ne itselle sopivat tavat ehkäistä ja ratkaista ongelmia. Ja jottei asia olisi niin yksinkertainen, käy vielä usein niin, että viime vuonna toiminut vinkki pettääkin seuraavassa kisassa täysin. Siksihän ultakisailu juuri on niin kiehtovaa, mikään ei ole pomminvarmaa, eikä toimi aina kuin junan vessa.

Vinkkisarjan ulkopuolelle jätän varusteet ja harjoittelun. Niitä olen pohtinut useissa postauksissa aiemminkin, kuten tässä varusteisiin paneutuvassa postauksessa. Aloitan sarjan alhaalta, jaloista. Eli seuraavassa postauksessa muutama vinkki, miten jalat saa kestämään neljä vuorokautta kovaa ajoa.

Vastaa