Väliaika katsaus – hamstring alkaa olla muisto vain

Väliaika katsaus – hamstring alkaa olla muisto vain

Jo pitkään vaivanneessa hamstring syndroomassa on kolme käännekohtaa: syksyllä 2015 fysioterapeutin käsittelyssä saatiin muut oireet pois, kesällä 2016 magneetilla kunnon diagnoosi ja ensimmäinen kortisoni, ja kolmantena nyt marraskuussa toinen kortisoni hiukan eriin paikkaan. Tarina jatkui pari viikkoa sitten  vielä yhdellä jaksolla, kun sain toisen kortisonipistoksen samaan lantion limapussiin, kuin marraskuussakin.

Kyllähän välillä on ottanut ankarasti päähään, kun keli on ollut mahtava ja ladut upeassa kunnossa, eikä ole itse päässyt pitkään hiihtämään. Onneksi kevätkelejä vielä riittää.
Kyllähän välillä on ottanut ankarasti päähään, kun keli on ollut mahtava ja ladut upeassa kunnossa, eikä ole itse päässyt pitkään hiihtämään. Onneksi kevätkelejä vielä riittää.

Marraskuussa lepuutin pakaraa, lantiota, eli käytännössä koko jalkaa vielä noin kolme viikkoa. Takan oli jo pitkä lepuutus ja kuntoutus. Tuona aikana tein toki muuta, kuten yläkropan treeniä crossfitissa sekä fysioterapeutin vahvistavaa jumppaa ja kevyttä voimaharjoittelua myös jalalle. Joulukuussa olen lenkkeillyt kevyesti, erityisesti vapaata hiihtäen. Kortisonipistos uusittiin noin pari viikkoa sitten. Jälleen kevennän harjoittelua kolmeksi viikoksi, mutta edelleenkään totaalilepoa ei ole luvassa.

Boksilla on tullut vedettyä monta aamutreeniäkin.
Boksilla on tullut vedettyä monta aamutreeniä.

Marraskuun piikki teki valtavan eron jalkaan. Kolmen viikon aikana tuntemukset aaltoilivat, mutta suunta oli selvästi paranemaan päin. Joulun ajan reippaampi hiihtely ei enää huonontanut kokonaisuutta, ja nyt tammikuun kortisoni on vain jatkanut hyvää paranemisen suuntaa.

Suurin ongelma on istuminen. Edes perinteisen hiihto ei ärsytä enää jalkaa, mutta yksi istuttu palaveri töissä saa koko jalan särkemään. Se on pienoinen ongelma. Olenkin surutta alkanut seisomaan palavereissa, osa katsoo pitkään, osa seuraa esimerkkiä. Suosittelen kaikille, istuminen tappaa.

Onneksi kävely ja umikenkäily eivät rasita jalkaa liikaa, vaan niitä voi tehdä parantumisen häiriintymättä.
Onneksi kävely ja lumikenkäily eivät rasita jalkaa liikaa, vaan niitä voi tehdä parantumisen häiriintymättä.

Konkreettisia kehitysaskeleita marraskuun jälkeen ovat olleet muun muassa seuraavat ennen – jälkeen:
hiihdon laskuasento mahdottomuus – laskuasennossa ei tunnu takareidessä mitään
eteentaivutus kivuitta noin polveen – eteentaivutus jälleen kivuitta lattiantasaan
Portaita noustessa kipu takareidessä – ei tuntemuksia takareidessä
juostessa kipu ja kiristys takareidessä – ei tuntemuksia enää
perinteisen hiihdossa kiristys kipu joka potkulla – ei tuntemuksia
istuessa kova paikallinen kipu ja sitä seuraava särky – paikallista kipua ja särkyä pitkään istuttaessa.

Pari toisenkinlaista ennen ja jälkeen kehitystä on tapahtunut syksyn aikana:
pari ”miesten punnerrusta” – 60 puhdasta ”miesten punnerusta sopivasti pätkien
ei yhtään leukaa – muutamia leukoja kipaten
ei yhtään toes to baria – useita ttb:ja helposti


Eli keskivartalon ja yläkropan voimatasot ovat kehittyneet huomattavasti.

Kuntoutuminen etenee toivottavasti edelleen. Kovavauhtista juoksua en ole kokeillut, se on ollut ehdottomasti se pahin aiemmin. Sen aika tulee parin viikon kuluttua. Nyt keskityn pitkään ja rauhalliseen lenkkeilyyn ja vähitellen tuntimäärien palauttamiseen entiselleen. Tällä hetkellä treenejä täydennän edelleen paljon ylä- ja keskikroppaan keskittyvillä treeneillä crossfitissä.

Vastaa