Xdream avasi kisakauden
Tämän vuoden kisat käynnistyivät suoraan ulkomailta, kun täydensin Hiiltomiesten joukkuetta Xdream-kilpailusarjan ensimmäisessä osakilpailussa Virossa vappuaattona. Joukkueen kokennet hiiltomiehet olivat Teho Peetsu ja Ilkka Nurminen.
Raskainta kilpailussa oli matkanteko, lähdin Rovaniemeltä adaptoitumaan etelä-Suomen räntäolosuhteisiin jo torstaina päivällä, ja palasin kotiin vasta tiistai aamuna. Perjantaina pääsin ensimmäistä kertaa sulan maan lenkille, kun kaveri pyöritti minua pitkin keskuspuiston ja Paloheinän reittejä maastopyörällä. Lauantaina sitten toisen Hiiltomiehen, Ilkan kyydissä lautalla lahden yli ja autolla Tartoon, kisapaikan tuntumaan.
Kilpailuaamu oli juuri niin kylmä, kuin oli luvattu. Lauantainen räntäsade oli onneksi väistynyt. Siitä huolimatta lähdin kisaan Malojan ohuessa pyöräilytakissa ja tuulenpitävissä trikoissa. Ratkaisu oli ok, vaikka harvoin takissa kisaan. Välillä oli kuuma, mutta vällillä todella viileä olo. Säätämistä ennen kisaa ei juurikaan ollut. Rullaluistimet jätettiin järjestäjän kuljetettavaksi, muutoin mukana kulkevat tavarat riittivät. En ottanut reppua, vaan kevyen juomapullovyön. Pyörässä oli lisäksi karkkia ja kaksi juomapulloa. Toisessa oli hunaja-vesi-geeli -sekoitusta.
Kilpailussa oli kolme erilaista rataa: pisin A-rata, B-rata ja lyhyin C-rata. Olimme A-radalla ja sekasarjassa. Jokaisellaoli SI-tikku ranteessa leimaamista varten. A-rata starttasi klo 10:40 pyörillä. Tiedossa oli, että radalla on pyöräsuunnistus, missä joukkue hajaantuu hakemaan jokainen omat rastinsa. Tätä jännitin ennalta eniten, sillä Rovaniemellä ei ole fillarirasteja, eikä tälle vuodelle toki mitään rasteja vielä, lunta kun on metsät täynnä.
Lähdöstä oli kaksi yhteistä rastia ja sen jälkeen heti tämä henkilökohtainen koetinkivi. Jo tässä vaiheessa korjasimme pyörää, kun minulla tippui takavanne paikaltaan. Rastit 3-10 jakautuivat A, B ja C-rasteihin, näistä aikalailla kylmiltään vedin B-rastit läpi. Otin todella rauhallisesti, jotta pysyin koko ajan kartalla. Rastit löytyivät varmasti, ja olin kokoontumisrastilla numero 11 toisena Ilkan kanssa. Teholla oli pisin kierros ja odotimme häntä vajaan 10 minuuttia.
Pyöräsuunnistuksen jälkeen ajoimme parin rastin kautta takaisin kisakeskukseen, mistä alkoi melonta. Melonta kulki pientä, aika mukavaa kevättulvassa olevaa jokea alavirtaan. Matkalla oli puun ylityksiä ja alituksia sekä matalikkoja, mutta silti matka eteni joutuisasti. Melonnassa pääsääntöisesti vain yhden tarvitsi leimata. GPS-seurannan mukaan otimme tässä mukavasti joukkueita kiinni.
Koska kanootin ei tarvinnut käydä kaikilla rasteilla, jätimme sen mennessä odottamaan rastille 25, kun haimme juosten rastin 23 (kaikkien leimattava). Rastin 24 kävi juosemassa Ilkka yksin, kun me palasimme Tehon kanssa rastille 25. Koko porukan ollessa jälleen koossa, jatkoimme nopean tehtävän jälkeen rullaluistimille.
Nopea ja lyhyt rullaluistelu toi meidät jälleen kisakeskukseen ja pyörien luo. Lähdimme kutakuinkin yhtämatkaa toisen sekatiimin kanssa, mutta vaihtoontullessa jäimme heistä pari minuuttia. Pyörän takakumini oli tyhjentynyt täysin, ja saimme lämmitellä käsiäkin pumppaamalla sen uuteen iskuun. Pyörillä palasimme käytännössä pyöräsuunnistuspaikalle, missä saimme 3D-kartan, johon oli merkitty kahdeksan rastia tussin pistellä. Kaikki rastit piti hakea. Meillä meni tovi, ennen kuin hahmotimme, miten päin ja mistä kartta on. Paikalliset ottivat helpommin kartasta kiinni jyrkän soramontun reunan avulla. Jäimme tässä vähän jälkeen. Itse suunnistus meni sujuvasti, pieni kupru tuli, kun yksi rasteista oli unohtua ja palasimme sille vielä lopuksi. Tämä oli kuitenkin mukava tehtävä, ja alusta oli miellyttävää juostavaa.
Jalkapätkän jälkeen seuraava rasti selvisi taittelemalla kartta ohjeen mukaan. Punainen nuoli osoitti reunan yli rastin paikan. Hetki tässä origamitaittelussa meni, mutta oikealle rastille löysimme. Matka jatkui pyörillä rasteja hakien, välillä saimme jälleen pumpata takakumiini lisää ilmaa. Pyöräily oli kunnon maastopyöräilyä, matkalla oli pari viivasuunnistusta oikein mukavia mutaisia polkuja seuraillen.
Pyöräilyn jälkeen lähdettiin jälleen jalan suunnistukseen. Tällä kertaa ajatuksena oli kerätä rastit valinnaisessa järjesteyksessä. Jokaisella rastilla oli leimattavan rastin lisäksi kolme rastia, joista yksi oli määritteen mukainen. Oikeista rasteista kerättiin nummerot ylös. Lopuksi numerot laskettiin yhteen, jaettin rastien määrällä ja kuitattiin itsemme vaihtoalueelle jakojäännöksen mukaisesta portista.
Tämä suunnistus ei tyytynyt kiertelemään kankaita, vaan osa väleistä oli varsin hämäläisen oloista rääseikköä. Rastit löytyivät varmasti, eikä jakojäännöstäkään tarvinnut arpoa. Vaihtoalueella hörppäsimme järjestäjän pöydästä lämmintä mustikkamehua ja totesimme pyöriemme olevan lukittu vaijerilla. Kisan turhin tehtävä oli laskutoimitus lukon numeroyhdistelmän selvittämiseksi. Pienen pähkäilyn jälkeen pyörät olivat auki ja matka jatkui pyörillä rasteja hakien.
Matkalla maaliin haimme muutaman rastin pyörällä. Viimeisenä tehtävänä oli rastien leimaaminen hylätyssä talossa. Siellä oli jokaiselle oma rasti, ja ajatus oli leimata nämä 10 sekunnin sisällä toisistaan, eli käytännössä kaikkien joukkueen jäsenten yhtäaikaa. Kävimme katsomassa rastit valmiiksi, ja sovimme leimauksen tasan 2 minuutin päähän. Aika oli liian pitkä, mutta toki leimaus onnistui hyvin. Täällä näimme myös kaksi muuta sekajoukkuetta, ja itse noteerasin vasta tässä kohtaa ensimmäisen kerran meidän mahdollisen sijoituksen.
Maaliin myllytimme pyörin. Osittain näköyhteyden päässä takana tuli toinen sekajoukkue. Takakumini oli jälleen melko tyhjä, jokaisessa kurvissa se taipui alta pois. Saimme kuitenkin pidettyä sekajoukkueen takana. Maalissa huomasimme olevamme toisena. Edellemme ehtinyt joukkue kertoi kuitenkin heti epäonnistuneensa toisessa suunnistustehtävässä, ja saavansa väärästä jakojäännösportin valinnasta sakkoa.
Kisa sujui hyvin, mutta ei kuitenkaan loistavasti. Kulutimme kymmeniä minuutteja 3D-suunnistuksen alussa, origamitehtävässä ja laskutehtävässä, sekä takavanteeni kimpussa. Toisaalta oma vauhti tuntui tosi hyvältä, juoksu oli helpompaa kuin vuosiin. Yllättävän pirteää oli pyöräilykin, vaikka Rovaniemellä en ole vielä montaa lenkkiä päässyt käymään, enkä metsässä yhtään. Rullaluistelu oli ylivoimaisesti helpoin pätkä: edellisestä hiihtolenkistä oli kulunut viikko, joten vahvasti lihasmuistista löytyi tämä laji.
Kilpailun GPS-seurantaa pääsee katsomaan tämän linkin takaa.
