Jälleen kisaraportti: Kuuma Summer Challenge kisattiin Vihdissä
Alunperin ei ollut tarkoitus kisata missään, mutta treenikutsu ja multisport-kisa yhdessä riittivät syyksi ajella 1700 kilometriä. Pariksi Summer Challengeen sain jälleen oikean suunnistajan, joten kaikin puolin lähtökohdat olivat kunnossa. Eniten multisport-kisoissa jännittää etukäteen kiire, joka muuttuu helposti sähläykseksi. Pidemmissä kisoissa on helpompi saavuttaa rauhallisen tekemisen nopeus.
Kisa tarjosi lämpöä. Kuumuus ei haittaa minua, etenkään näin lyhyessä kisassa se ei vaikuta mitenkään. Yritin muistaa juoda tavallista enemmän ja poikkeuksellisesti joinkin yhteensä lähes 2 litraa. Ei ole paljon, ei, mutta itselleni aivan riittävästi.
Multisportin hengen mukaisesti paukusta lähdettiin prologiin. Tarkoituksena oli hakea juosten metsästä kaksi tietynväristä nauhaa rastilta. Karttaan rasteja oli piirretty kiitettävä määrä. Haimme rastin melko kaukaa, mutta nauhat löytyivät heti ja pyörille pääsimme sarjassamme toisena.
Kisan reitin idea oli yksinkertainen: pyörillä kierrettiin lenkki, jonka varrella oli juoksutehtäviä ja melonta. Lajit seurasivat toisiaan kiivaalla tahdilla. Varsinaisia vaihtoja tai huoltoja ei ollut, vaan tekemiset nivoutuivat saumattomasti yhteen.
Pyöräily kulki pitkälti teitä ja sorateitä pitkin, varsinaista maastopyöräilyä ei ollut. Napsimme aluksi pyöräillen pari rastia. Etenemisen katkaisi melko pian jo quest, jossa käytiin suokävelyllä viitoitusta pitkin. Muita tehtäviä pyöräilyn lomassa oli muistisuunnistus joulukuusi tarhalla, noin kolmen kilometrin mittainen polkujuoksu viitoitusta pitkin, tavallinen suunnistus sekä melonta, joka sisälsi patjailupätkän. Pyöräilyn lomassa uiskentelimme järvellä foamin avulla.
Kiireen tuntua ei tullut. Suoritus soljui sopivalla tahdilla eteenpäin, kärkipaikan saimme parin pyörärastin jälkeen. Muistisuunnistukseen tulimme muutaman minuutin kärjessä. Suunnistuksen puolivälissä emme tajunneet järjestäjän kuviota, missä seuraavaa rastia ei annettukaan kartalla, vaan se olisi pitänyt itse huomata maisemia ihailemalla. Etsimme kukkulalta, mutta emme löytäneet rastia. Sekasarjan kärki ehti juuri livahtaa edeltämme, joten jäimme yksin. Viimein meidän oli pakko jäädä odottamaan muita, että näemme, missä seuraava rasti on. Juostessa tajusimme sitten itsekin, että mastoa järjestäjä vihjeellään tarkoittaa. Tämän jälkeen johtopaikka piti ottaa suunnistuksen lopussa juosten, mikä onnistuikin yllättävän helposti.
Pyöräilyyn pääsimme jälleen keulilta. Reitinvalinnat onnistuivat tässä hyvin. Polkujuoksun yritimme kiiruhtaa, edellämme oli kaksi sekajoukkuetta. Summer Suppaajien kanssa sitten otimme hitaimman mahdollisen reitinvalinnan pois polkujuoksun rastilta. Taluttelu suolla vei aikaa, mutta toisaalta tiesimme myös muiden reitinvalintojen vaativan aikaa.
Taluttelupätkän vuoksi tiekierron valinneet sekasarjan Hiiltomiehet pääsivät yhtä matkaa taas seuraavaan suunnistukseen kanssamme. Sekajoukkueiden kärjeksi tuossa vaiheessa muodostuivatkin nämä kaksi, Summer Suppaajat ja Hiiltomiehet. Molemmissa tiimikavereita aiemmista kisoista. Seuraavan naistiimiin taisi olla tuossa vaiheessa varaa, kun suolla taluttelunkaan myötä emme ketään näköetäisyydellä enää nähneet.
Melonta kävi kisakeskuksen lähellä olevan järven päästä päähän. Välissä patjailtiin laskeutumaan pieneltä sillalta. Maaliin oli melonnasta vain pieni tovi. Maalissa jäimme sekatiimien kärjestä noin 10 minuuttia.
Kisan menin pääosin hunajashoteilla ja urheilujuomalla. Pari karkkia söin loppukisasta. Juomat kulkivat pääosin pyörässä, juomarepussa oli noin 0,5 litraa hölskymässä juoksujen aikana. Sain melkein kaiken juotua. Totesin kisan olevan ainoa lämmin hetki kesässäni, joten päätin ottaa rusketuksen jalkoihin. Samalla sain mukavasti jalat verille avohakkuiden rääseikössä. Tavallisesti käytän aina säärystimiä kuumissakin oloissa.
Vedin koko kisan pyöräilykengillä. Prologiin olin laittanut, turhaa tosin, juoksukengät, mutta en ottanut niitä matkalle mukaan. Polkujuoksuun ja muistisuunnistukseen, sekä toiseen suunnistukseen olisi ollut kiva vaihtaa kengät, mutta käytännössä vaihtamiseen kuluu aina tuhottomasti aikaa. Minuutin vaihto molemmin puolin tarkoittaa kolmella juoksupätkällä kuutta minuuttia. Se on kova homma juosta kiinni. Mutta onhan se ristiriitaista ostella hyviä juoksukenkiä ja kuitenkin juosta kynnet hajalle shimanoilla.
Kilpailun järjestelyt toimivat kaikin puolin hyvin, vaikka uudesta kisatulokkaasta olikin kyse. Selvästi kilpailua oli mietitty lajin uusien tulokkaiden kannalta, lyhyet lajipätkät ja monet questit miellyttänevät kuntosarjalaisia.
Hyvää oli ehdottomasti se, että huoltokasseja tai huoltopaikkaa ei ollut, vaan kisa vedettin läpi ”yhdellä repulla”. Lajit vaihtuivat omaan makuuni varsin tiuhaan, ja questejäkin oli paljon. Kuten yleensä aina kisoilta, olisin toivonut enemmän maastopyöräilyä ja reitinvalintoja. Viitoitusta oli paljon, siinä järjestäjä oli vain kasannut itselleen paljon työtä. Samoin on questien suhteen.
Jälleen oli uusi pari kierroksessa, kuten viikko sitten Kärkkäisen kisassakin. Uuden parin kanssa on yleensä aina vähän opettelua ja hakemista, että millä tyylillä mennään ja mikä on työnjako. Tällä kertaa tuntui, kuin olisimme kisanneet usein aiemminkin, yhteistyö sujui sen verran luonteikkaasti. Samoin oli viikko sitten: kisaaminen uudessakin porukassa on ollut helppoa.
Osittain reitin gps-jäljen voi kurkata täältä. Ja kilpailun tulokset löytyvät tämän linkin takaa.
